tiistaina, toukokuuta 31

Jotenkin nämä viimeiset päivät ennen rahan tuloa on pysähtyneitä. Koko muukin elämä tuntuu olevan yhtä odottamista, sitä 4. päivää, vaikkei tässä nyt mikään kamala hätä ruuan tms suhteen olekkaan. Ainoa mikä kärsii on elämänlankani joka tarvisi jo isompaa tukea kun kukkakepit. Heti kun rahaa tulee käyn satsaamassa sellaiseen ristikkoon ja roudaan koko helahoidon parvekkeelle! :)

Oikeasti, ei kykene nyt tuottamaan mitään sisältöä...liian odottava ja jämähtänyt fiilis.
Paria vastausta kaipaisin toki. Kuka tippui American Idolissa sunnuntaina ja paljonko maksaa junalippu Helsingistä Tampereelle (aikuinen ja lapsi, 13v on kai lapsi?)? Juu, jälkimmäisen olisin katsonut VR:n sivuilta, mutta typerä hintapalvelu on rikki.

sea   01:26    2 kommentti(a)


perjantaina, toukokuuta 27

Tänään ei tunnu nousevan hymy huulille millään. Mikään ei huvita eikä mikään kiinnosta. Voisin maata sängyssä koko päivän lukien kirjaa.

Yhtä en saa, yhtä en vielä ainakaan
yhtä en saa, ja muu on turhaa
Ootetaan, aina vaan, jotain
jonka jälkeen ei jää enää mitään puutumaan

Jotenkin miellän sen yhden tuossa aina onnellisuudeksi, hyvän olon tunteeksi. Hmm...

sea   16:12    0 kommentti(a)


torstaina, toukokuuta 26

Asioita jota sai tänään hymyn nousemaan huulille:

* aurinko paistoi sisälle ja sai korvakorut kimaltelemaan (heijastus tietokoneen näytöllä)
* tilillä oli rahaa juuri ja juuri juustonaksuihin sekä jäätelöön
* epäonnistunut hyppely tiskipöydälle (ylähylly liian korkea)...polvi ja takapuoli kipeä. Miten se lapsena olikin niin helppoa, hop vaan ja istuttiin tiskipöydällä ottamassa juomalasia. :D
* spagetin ja jauhelihakastikkeen maukas tuoksu
* puhtaat hiukset
* lämpimämmät vaatteet (vaihdoin mekon housuihin kun ilta alkoi viilentyä)
* kauniin vihreä maisema hämärtyvässä illassa (sama maisema viime joulukuussa)
* lampusta roikkuva kaunis koru
* pinkki tausta mircissä
* posti toi uuden Pirkan ja Cosmon (Pirkassa mainostettiin vessapaperia :)
* teelehtien (Sadepäivän ilo) tuoksu
* pinkki tuikkulyhty parvekkeella
* kaunis, pinkki, rannekello mainoksessa (vielä kun olisi 35e jotta saisin sen)
* kuppi teetä parvekkeella pimenevässä yössä (taivaalta löytyi kaksi tähteä!)
* hyvä kirja odottamassa yöpöydällä
* kasapäin hyviä juttuja tv:sta ja netissä


ja paljon muuta mitä en huomannut merkitä ylös. :)

sea   00:31    0 kommentti(a)


keskiviikkona, toukokuuta 25

Meinasin olla postaamatta, mutta laitanpa nyt jotain. Selasin tuossa äsken vanhaa vieraskirjaani joka vei minut vuoden takaisiin juttuihin. Miten paljon vuodessa onkin voinut tapahtua.
En sinällään koe, että terapiasta olisi ollut mitään suurta hyötyä, tokihan se auttaa jaksamaan, mutta tarkoitan nyt "parantavaa" hyötyä. Lääkitykseni on suht sama, paitsi nyt syön Seromexia ahmimiseen (ko. lääkkeellä on tosin varmasti vaikutusta myös mielialaan). Talous on ehkä paremmassa jamassa kun aiemmin. Miksi kaikki silti tuntuu olevan niin hyvin? Entistä useammin saan itseni (monia kertoja päivässä) kiinni hymyilemästä, tuntemasta onnellisuutta. Mielialani on ihan katossa ja nautin maailman pienimmistä asioista (vesisade, lintujen laulu, jäätelö) kun ne olisivat jotain merkillistä ja harvinaista. Tunnen itseni suunnattoman onnelliseksi, iloiseksi ja hassuksi, vähän kun rakastuessa. Vaan kehen minä olen rakastunut? Elämään? Jessus. No en takulla! :D

Vaan jos mikään ei sinällään ole elämässä muuttunut niin mistä tämä onnellisuus? Pysyykö se vai onko kyse vain keväästä? Sinälläänhän jaksaminen ei ole parantunut vaikka mieliala onkin. Edelleen nukun paljon, en tee mitään eikä huvita lähteä mihinkään. Vaan mikäpä tässä kai...tutkiessa hymyssä suin elämänlangan kietoutumista itsensä ympäri. :D

Kirjoitan tästä aiheesta varmaan myöhemmin lisää...tätä pitää vielä makustella.

sea   02:41    4 kommentti(a)


tiistaina, toukokuuta 24

Näin kesän tullen alan taas kaipaamaan sellaista rauhallista puistoa (ei teitä vieressä) missä olisi lampi/järvi/tms jonka äärellä mukavia penkkejä. Englannissa oli tapana mennä lapsen kanssa päivällä puistoon, kakara nukkui rattaissa, jossa sain lukea rauhassa kirjaa. Ei liian kuuma paikka, sopivan lähellä ja rauhallinen. Hampstead Heath. Onko Tampereella mitään sopivaa paikkaa?

Huomenna pitäisi pitkästä aikaa mennä sossuun. Tuskin heiltä rahaa suuremmin saan, josko nyt edes lääke- ja lääkärikulut saisi niin olisi jees.

sea   00:19    4 kommentti(a)


lauantaina, toukokuuta 21

Lauseita joita ei i-k-i-n-ä minun suustani kuule:

- tilliliha, hyi yök
- kissat vaan raapii
- annas pullo olutta
- Helsinki on aivan mahtava kaupunki
- kauniit ja rohkeat on soopaa
- tahdon kotiin niukkaa ja skandinaavista sisustusta
- mitä sitä turhaa meikkaamaan
- ei enää ikinä Lontooseen
- kepuun voi luottaa
- olisimpa 175 senttinen
- opiskelu on perseestä
- pettäminen voi olla ihan hyväksyttävää
- lähden Kanarian saarille lomalle

[via etelänmerkki ja siiveniskuja]

sea   23:07    0 kommentti(a)



Kun blogilista väittää minun päivittäneen niin heitetäänpäs nyt jotain. :)

Äiti soitti äsken. Kyllä, yli puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen, keskellä yötä. Ensimmäiseen en vastannut, toiseen vastasin. Toisessa päässä humalainen nainen hoki "Elina kuuntele". Arvatkaa kuuntelinko? Totesin tylysti etten halua olla missään yhteydessä eikä minulle tarvitse soitella ja löin luurin korvaan. Varmistin vielä siskolta (arvasin, että äiti soittaa hänellekin), ettei kyseessä ollut mikään vakava juttu esim. pikkusiskolla jokin hätä. Arvatkaa oliko. *huoh*

Tämä kaunis kuva sentään saa aikaan positiivisiä tunteita.

sea   00:52    0 kommentti(a)


perjantaina, toukokuuta 20

Katsoppa pihalle.

Paistaako aurinko?

Onko puissa vaalenvihreät lehdet?

Hymyilyttääkö?

Toimiko? :)

sea   17:39    2 kommentti(a)


keskiviikkona, toukokuuta 18

Bussi kotiin oli täysi joten takapuoli käytävän puoleiselle penkille. Ikkunatoveri tahtoi pois pysäkkiä ennen minun kotipysäkkiä. Siirryin sen jälkeen ikkunalle ja ah, bussi oli niitä ihania uudehkoja tkl:n unelmia jossa ikkunanpielessä on viileää. Ihana ilmastointi puhaltaa raikasta kylmää ilmaa kunnolla. Oh, tuolta sivuilta muuten voi etsiä jokaisen yksittäisen bussin! Hitsi kun en huomannut ottaa numeroa ylös, että tietäisin viittaanko juuri oikeaan vai en. ;) Takaisin asiaan. Siirryin ikkunalle ja iso hymy levisi huulilleni kun viileä ilma iski naamaan. Eihän siinä malttanut sitten jäädä seuraavalla pois vaan istuskelin nautiskellen päättärille asti. Siellä käpöttelin vähän aikaan ja katselin taloja sillä silmälle. Irkkikaveri asuu siellä ja minunkin oli tarkoitus muuttaa sinne tämän nykyisen sijaan. Lopulta hyppäsin takaisin bussiin mennäkseni kotiin...vaan empä mennyt. Olen aina pitänyt tuosta linjasta, 25 on kiva numero ja bussit on erittäin miellyttäviä joten päätin vihdoin katsella mitä löytyy Pispalan länsipuolelta. Pispala kun on läntisin paikka Tampereella missä olen ollut (okey, lapsena olen ollut ja Pitkäniemeen mennessä olen varmaan ohittanut jotain paikkoja). Istuskelin bussissa siis lähes toisenpään päättärille, Raholaan. Täytynee sanoa, että Pyynikki-Pispala-Rahola on kyllä uskomattoman kaunista aluetta. Sitten kun olen iso ja rikas muutan sinne. Nyt täytynee tyytyä valokuvaamaan. Heti kun lehdet puissa kasvavat isommiksi ja kukat puhkeavat meikä lähtee kameroineen Pyynikille. :) Jos olet tamperelainen niin etsi käsiisi pian Piianhaka-puisto, se on valkoisenaan valkovuokkoja. Ei voinut kun tuijottaa suu auki.
Lopulta köröttelin silmät sirrillä ja hymy huulilla viileällä bussilla kotiin... Vihdoinkin uskalsin olla vähän lapsi ja tehdä jotain ihan pöljää hetken mielijohteesta. :)

Marinadi linkitti hienot sivut. Tuommoset minulle, mielellään useammat kappaleet! Outii? :)

sea   20:03    13 kommentti(a)



Sain sen tänään vihdoin valmiiksi. Punaiset helmet (muualla kun lampussa) alkoivatkin jo ärsyttää samoin kun lampun lila väri. Alimpia kierroksia pitänee vielä säätää ja joskus vielä maalaan tuon oikeasti punaiseksi. Seuraava projekti on makkarin yöpöytälamppu sekä samaa mallia oleva kattolamppu. Pitäisi vain keksiä miten ihmeessä helmet saa aseteltua kauniisti ja niin etteivät ne valahda kaikki alas. Ideoita?

Dr. Phil puhui tänään äärimmäisen fiksuja. Olen täälläkin jauhanut miten naiselle pienet ja kummalliset asiat merkitsevät ihan kaikkea. "Keittiöllä ja makuuhuoneella on jotain yhteistä." Sekä lempiaiheeni.... Miehen pitää tehdä nainen onnelliseksi (tiskaa) silloin nainen tekee miehen onnelliseksi (antaa). Suurin osa miehistä kitisee tässä vaiheessa "miksi minä, miksi se nainen ei voisi tehdä minua ensin onnelliseksi?!". Jos nainen tekee miehen onnelliseksi ei mies tee naista automaattisesti onnelliseksi. Kokeile vaikka. Ei se kissa kehrää ellet ensin silitä. Naisilla se takaisin antaminen on luonnollista, miehet vain ottavat eivätkä ajattele takaisin antamista. Kuten minä (ja drphil) olen monesti sanonut, ei se ole väärin, ei mies ole yhtään sen huonompi, se nyt vain on niin. Haluaako sitä olla onnellinen vai oikeassa? :)

Järkytyinpä muuten eilen (?) kun irkissä pojat eivät ymmärtäneet (tai J ymmärsi, hienoa J. :) miksi minä olen aina pyytänyt kumppanilta puolet e-pillerirahoista. Heistä se oli röyhkeää eikä heille tulisi mieleenkään maksaa osaa. Hassua, minä olen aina ajatellut, että se on lähes itsestäänselvyys. Jos mies haluaa säännöllistä seksiä minulta eikä tahdo lasta niin paranee osallistua ennaltaehkäisyyn.

sea   00:58    6 kommentti(a)


maanantaina, toukokuuta 16

Pöydälläni on punainen mustilappu jossa lukee:

TENTTI
* ilmottaudu
* lukusuunnitelma
* lue
* mene
* läpäse

Ei taida tulla viivaa noihin muihin. Eikä taida olla enää tenttipäiviäkään jäljellä. Ei taida siis tulla yhtään opintoviikkoa kasaan koko vuodelta.

sea   23:32    0 kommentti(a)


sunnuntaina, toukokuuta 15

Lötkähdin tuossa äsken hetkeksi sängylle (olen menossa nukkumaan, hampaat tosin pitää vielä pestä). Ahdisti ja pelotti. Viime öinin uni tuli heti mieleen. Sitten aloin vähän pohtia.

Minullahan on edelleen truxaleja joita saisin periaatteessa ottaa jos ahdistaa. En silti ole käyttänyt niitä aikoihin. Pelkään, että ne on jotenkin tie diapameihin ja diapamit eivät tuo kun ongelmia. Myönnetäänpä oikein ääneen, minä olen edelleen riippuvainen diapameista. En ole niitä suuhuni laittanut sitten viime kesän, mutta se johtunee siitä ettei minulla ole niitä.
Vähän sama juttu kun alkoholistilla. Jos on tottunut vetämään pari pulloa kossua päivässä (diapam) ja nyt tarjotaan ykkösolut (truxal) niin kannattaako se ottaa vaikka olisi kuinka kova jano? Mitä jos sen ykkösen jälkeen tekee mieli lisää ja juoksee Alkoon? Janoisena se tosin kelpaisi, etenkään jos ei ole muuta juotavaa, eikä järjellä ajateltuna siitä pitäisi mitään haittaa olla, mutta haluaako sitä ottaa riskiä? Mielummin kuolee janoon?
Jos minulle tarjottaisiin diapameja pystyisin erittäin suurella todennäköisyydellä sanomaan ei. Jos joku jättäisi paketin pameja pöydälleni tiedän, että jossain vaiheessa kiusaus kasvaisi liian suureksi ja ottaisin pari, jonka jälkeen pari ja lopulta napsisin ne kun karamellit. Luojan kiitos lääkkeitä ei myydä ruokakaupoissa!

sea   02:27    11 kommentti(a)


lauantaina, toukokuuta 14

Näin aamuyöstä pelottavaa unta. Olin isäni luona maalla, mutta isää, äitipuolta tms ihmisiä ei paikalla ollut. Minun lisäkseni siellä oli äiti ja joku minulle tuntematon nainen, ilmeisemmin äitin kaveri.

Puhuin vanhan au pair kaverini kanssa puhelimessa (minun on pitänyt jo monta päivää vastata hänen sähköpostiinsa). Äiti alkoi leikkiä marttyyriä ja kerätä tavaroitaan. Jotain mutisten hän paineli ovesta ulos. Yritin huutaa hänen peräänsä kysyen mitä hän sanoi ja mihin hän on menossa. Äiti palasi ovelle vihaisena ja alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Yritin sulkea ulko-ovea toinen käsi ovenkahvalla toinen pidellen kännykkää. En halunnut lopettaa puhumista kaverin kanssa, mutta en myöskään halunnut äidin tulevan takaisin sisälle. Monta kertaa yritin epätoivoisesti vääntää oven nappia lukkoasentoon, mutta aina se jäi auki. Äiti kiskoi kaksin käsin toiselta puolelta.
Jossain vaiheessa oli joutunut pihan puolelle ja yritin kiskoa portin ovea lukkoon (meillä ei ole portti/aitaa). Portti ja aita kiersivät talon ympäri hyvin lähellä seiniä. Koko ajan yritin huudella puhelimeen kaverille onko hän vielä toisessa päässä. Välillä tungin kännykän taskuun kun tarvitsin molempia käsiä. Aina kuitenkin otin puhelimen takaisin korvalle kertoakseni mikä on tilanne. Samaan aikaan pelkäsin kokoajan, että kännykän akku loppuu!

Lopulta pääsin takaisin sisälle ja sain ulko-oven lukkoon. Äiti huuti kurkku suorana kännisen kaverinsa kanssa ulkona. Heräsin hyvin kummallisesti pohtien edelleen pitäsikö soittaa poliisi ja miten soitan kun en halunnut katkaista puhelua kaverille. Pohdin josko soittaisin toisesta kännykästäni... En enää nähnyt unta, mutta olin edelleen unessa. Herättyäni tähän hetkeen tunsin edelleen kamalaa pelkoa. Ulkona oli ihan valoisaa (ja sisällä myös), mutta silti pelotti maata kyljellään etsien unta.

Ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun unessa suojelen isäni taloa joltain ihmiseltä eikä myöskään ensimmäinen kerta kun tappelen äitini kanssa.

sea   15:23    2 kommentti(a)


perjantaina, toukokuuta 13

Halusin vaan sanoa, että mun masu on pipi (en ole syönyt järkevää ruokaa kahteen päivään, johtunee varmaan siitä), väsyttää jatkuvasti ja muutenkin olo on ihan kökkö ja tyhmä. Niin ja mulla on kuuma.

sea   23:20    3 kommentti(a)


torstaina, toukokuuta 12

Voi haukotus. Jos en paremmin tietäisi voisin luulla heränneeni todellakin yöllä kuten kännykkäni vakuutti. Hassu vekotin oli sekaisin. Herätys soi ysiltä, mutta kännykän yläkulmaan oli jumittunut 3.35. Kävin asetuksissa klikkaamassa ok (siellä kello oli yhdeksän) jonka jälkeen siirsin herätystä tunnilla. Tunnin päästä kellot kilisivät jälleen näytössä, mutta yläkulman kello oli itsepintaisesti edelleen yhdeksän. Lopulta suljin koko luurin jonka jälkeen se toimi jälleen moitteettomasti. :)

Väsymys on valtava. Revin itseni ylös ennen puolta päivää ja koko päivä on mennyt haukotellessa. Aion sinnikkäästi yrittää silti pitää tätä rytmiä yllä. Toissa päivänä menin unille yhden aikaan ja heräsin yhdeltä. Eilen menin nukkumaan kahdelta ja heräsin tänään tosiaan varttia vaille kaksitoista. Tänään olisi taas kova yritys päästä petiin ennen kahta ja huomenna herätä viimeistään puolilta päivin.

Mea heitti tänään pahan aiheen. Itse en oikeastaan koskaan luo bloggaajille tai irkkaajille tms mitään ulkonäköä. Sukupuoli muotoutuu itsekseen siinä sivussa ja joitain luonteenpiirteitä ehkä, mutta ulkonäön otan yleensä vastaan sinä minä se tulee. Ehkäpä se ihmisen sisäinen ääni on niin valtava etten pohdi minkälaisesta ihmisestä ääni tulee. Miellän kaikki tavallisiksi ihmisiksi. Toki yllätyksiä tulee eli kaippa mieli jotain kuvaa luo.
Pitänee sanoa ettei mean ääni kyllä kuullostanut mealle. Ei äänessä mitään vikaa ollut, olin vain kuvitellut sen pehmeämmäksi ja ehkä hieman korkeammaksi. Toimittajan ääni on lähempänä sitä meaa mitä minä olen kuvitellut. ;) Tulipa sitten koko kaupunkireissu katseltua ihmisiä sillä silmällä. "Tuo voisi olla mea, paitsi mea on pidempi. Tuo voisi olla mea, mutta mea on blondi. Tuossakin on jotain meamaista, mutta liian nuori." :D Onneksi tiedän, että muutamassa päivässä unohdan koko jutun ja mean ääni muuttuu takaisin hiljaisiksi sanoiksi.

sea   18:57    2 kommentti(a)


tiistaina, toukokuuta 10

Ei ollut Kaijan poika kovin iloinen kun soitin ja peruin vuokrauksen, äiti Kaija vielä vähemmän.
Keräsin rohkeutta eilisestä asti, en nimittää tahtonut valehdella tyyliin "vuokraan tän sittenkin kaverille" vaan aion pyhästi kertoa todellisen syyn. "En luota isääsi."
Kaksikymmentä minuuttia piti vakuutella ja selitellä. Jos isä on noin päällekäyvä ja tarkka, inttää noin monesti papereista en voi olla kysymättä luottaako hän minuun. Tiedän, että kuullostaa tyhmälle sanoa etten vuokraa asuntoa sinulle, koska en luota isääsi. Ei sinussa ole mitään vikaa, eikä varmasti isässäsikään, kyse on puhtaasti musta tuntuusta. Minun pitää pystyä luottamaan ihmiseen jolle asuntoni jää ja vaikka asuntoni ei jääkkään isällesi isäsi on kumminkin siellä taustalla eikä sieltä mihinkään katoa. Varmasti asiat pystyttäisiin sopimaan, mutta kun minä en luota. Minä haluan lähteä hyvällä mielin vuodeksi pois kauas enkä tahdo hermoilla koko aikaani ulkomailla miten asuntoni ja tavarani voi.
Ei, poika Kaija ei ymmärtänyt. Tuohtuneena ja ärsyteenä lopetimme puhelun. Tuntia myöhemmin soittaa äiti Kaija. Arvatkaa vastasinko? No en, koska kauniit ja rohkeat meni! En vastannut toisellakaan yrittämällä samasta syystä. Kolmannella vastasin kun osasi soittaa oikeaan aikaan.
Äiti Kaija oli aluksi ihmeissään. Hänen miehensä on oikein mukava, reilu ja tarkka. Niin, miehenne varmasti on, en yhtään epäile. Hän on varmasti maailman paras mies, mutta minä en silti luota. Minä haluan lähteä Englantiin hyvällä mielellä. Ei, en uskokkaan, että poikanne on koskaan rikkonut tahallaan yhtään leluaan, mutta minulle ei siltikään tule yhtään parempi tunne.
Ei, äiti Kaijakaan ei ymmärtänyt.

Olen asunut yhdeksän vuotta soluissa, 5 eri asunnossa 10 eri huoneessa, kerran alivuokralaisena, kämppiksiä minulla on ollut yli kaksikymmentä. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia. Kaikista ihmisistä en ole pitänyt, mutta tavarat on aina olleet kunnossa ja asioista on voitu enimmäkseen keskustella. Ikinä en ole pitänyt oveani lukossa (paitsi tietysti ulko-oven, asuntolassa ei tosin sitäkään kun se johti käytävään). Jos jollain pitäisi suhdetta toisiin asunnossa asuviin kuvata on se luottamus. Jos minä en voi luottaa heihin eivätkä he luota minuun niin asumisesta ei tule yhtään mitään. Sen tietää jokainen solussa asunut. Eihän tämä ole sama asia kun solussa asuminen, mutta mielestäni silti rinnastettavissa. Tosin tässä tapauksessa, kun annan koko omaisuuteni toiselle vuokralle lähes vuodeksi, jonka aikana en itse kertaakaan pääse näkemää tilannetta, luottamus on mielestäni vielä tärkeämpää. En omista mitään kallista enkä korvaamatonta, mutta minulle kaikki yli 20 euron arvoiset lohkaisevat ison osa kuukausibudjettia.Ymmärrän oikein hyvin, että tavaroita menee rikki, koska niiden elinikä tulee täyteen ja koska vahinkoja sattuu. Haluan silti tavaroistani huolehtimaan ihmisen joka kokee, että voi huoletta ilmoittaa minulle rikkoutumisesta ja voimme yhdessä sopia järkevän tavan korvaamiseen (hän korvaa kokonaan, hän maksaa osan, minä maksan kokonaan).

Minä luotan sinuun ja sinä luotat minuun. Ei mikään maailman vaikein yhtälö eihän?

sea   20:06    5 kommentti(a)


sunnuntaina, toukokuuta 8

Ei yhtään jaksasi kirjoittaa, mutta kaippa se on pakko. Tekee mieli, mutten huvita. :)

Vuokralaisehdokas kävi eilen vanhempineen katsastamassa asunnon.
Minä olen tavallinen ihminen joka ei jaksa tehdä asioista vaikeampia kun ne jo on. Minä luotan toisiin ihmisiin ja uskon, että jos luotan heihin he myös luottavat minuun ja näin asiat sujuu.Pah...
Jotenkin se puolen tunnin aikana mitä he täällä olivat aloin jo epäillä vuokraankohan minä asuntoa pojalle vai isälle. Poika (20v.) ei saanut sanoa mitään vaan isä hoiti kaiken puhumisen ja kyselemisen. Yritin kysyä jopa asioita suoraa pojalta, mutta isä tuli aina väliin ja vastasi.
Kun päätin vuokrata asuntoni ajattelin, että tässä olisi loistava tilaisuus ihmiselle joka muuttaa juuri pois kotoa ensimmäiseen omaan kotiin. Asunnossa on kaikki tavarat valmiina eikä pieni opintotuki kulu jokaisen pikkujutun ostoon. Muista oikein hyvin miten itse olen hämmästynyt kymmeniä kertoja tajuttuani miten paljon kaikkea sitä todellakin tarvitsee. Sitä niin ajattelee, että onhan minulla pöytä ja sänky, pari lautasta ja lasia, mitä muuta sitä tarvitsee? Kuinka moni tulee ajatelleeksi suihkuverhoa, muovilastaa jolla kuivata lattia, ämpäriä, moppi, imuria, seinäkelloja, kattiloita (useaa kokoa), paistipannua, kauhoja, mittoja, lämpömittaria, roskiksia, kattolamppuja, verhoja ja päiväpeittoja? On niin paljon pieniä asioita joita ei juolahda mieleen vaan ne tulevat vastaan kun tajuaa tarvitsevansa niitä. Ja niihin menee rahaa!
Isä kuitenkin haluaa, että pakkaan kaiken pois, jätän vain isoimmat huonekalut ja tv:n videoilla ja dvd:llä. Koko ideani romuttuu siis täysin. Yhtä hyvin voisin tyhjentää koko asunnon. Mistähän hän luulee minun pyytävän sitä kalustevuokraa? Sohvasta? Isä kai pelkää, että haastan heidät oikeuteen jos poika rikkoo kahden euron juomalasin. Kaikki tavarat pitää kuulma listata, niiden kunto määriteltävä, "ylimääräiset" pakattava ja laatikot säilöttävä johonkin pyhään paikkaan missä kukaan ei niitä häiritse vuoteen. Mitä tarpempi kirjanpito ja säännöt sitä parempi. Mitä lähempi tuttava sitä tarkemmat säännöt.
Jossain vaiheessa meni hermot. Ymmärrän kyllä, että on hyvä listata tavarat ja silleen, mutta tarvitseeko asioista silti tehdä vaikeampaa kun ne jo ovat? Minä luotan, että poika kunnioittaa minun kotiani ja hän saa vastavuoroisesti luottaa etten ala kirkua kun tulen kotiin. Tehdään selkeä sopimus muttei kuitenkaan ruveta hiuksia repimään. Vai laskenko todellakin matosta narutkin?
Olisittepa nähneet isän naaman kun kävi ilmi ettei minulla ole kotivakuutusta... Köyhällä opiskelijalla! Älä nyt viitsi. Enhän minä maksa edes tv-lupaa.

Jos isä epäilee, että minä nostan oikeusjutun juomalasista niin minä aloin kyllä epäilemään mahtaako isä tyhjentää kämppäni kaikesta niistä tavaroista mitä ei listalta löydy? Mahtaakohan lattialistat olla paikallaan kun tulen takaisin vai listaanko nekin?

Toivon syvästi, että saisin tilaisuuden jutella pojan kanssa kahden rauhassa. Uskon, että me pääsisimme yhdessä yhteisymmärrykseen hyvinkin helpolla sen verran järkevältä poika vaikutti. Ja hänellehän minä asuntoani vuokraan, en koko perheelle.

sea   20:17    6 kommentti(a)


torstaina, toukokuuta 5

Olen ihan hermorauniona. Ensin Riitta-Liisa (au pair täti) kertoi huonoja (?) uutisia. Lisää valokuvia ja ehdoistakin on kai tingittävä. Ei mulla ole mitään valokuvia! Emmä halua tinkiä!

Näppiksen päällä on lojunut "halutaan vuokrata"-lappu jo ikuisuuden, soitin vihdoin. Hakija on kun onkin opiskelija ja oli oikein kiinnostunut asunnostani. Sovimme, että tulevat lauantaina katsomaan kotiani. Aaargh. Täällä on aivan hirveä kaaos! Makkarissa juoksee villakoiria keskellä lattiaa, lehtiä on pitkin lattioita, pöydillä paperia lattialle asti, likaisia astioita koko kaapistollinen ja roskia pitkin poikin! Kanervatkin voisi heittää jo parvekkeelta alas.

Mutta tärkeimmät asiat ensin, kauniit ja rohkeat. :)

sea   17:58    2 kommentti(a)


keskiviikkona, toukokuuta 4

Marinadi ja b. onnistuivat kommentoimaan sopivaa aihetta. Mikä on totta ja mikä ei, blogimaailmassa. Gloomy Sunday on täysin totta. Olen tainnut pitkän urani aikana valehdella blogissani tietoisesti kaksi kertaa? Tai jotain sinnepäin. Väritetty totuus, kielikuvat ja liioittelu on asia erikseen. Tosin, jos minä kirjoittaisin blogissani meneväni sillipurkin kanssa komeroon, minä todennäköisesti tekisin sen ihan vain vitsinä. Silli on muuten järettömän pahaa. Monesti ole sanonut tekeväni blogissa jotain vaikkei minulla ole aikomustakaan tehdä niin, vaan kappas, bloggaamisen jälkeen asia jää vaivaamaan ja lopulta päädyn tekemään juuri niin vain saadakseni sisäisen rauhan. :) Tietenkin huomioiden sen ettei se aiheuta kellekkään mitään ongelmia.

Terapiassa oli tänään puhe tuosta masennus-persoonallisuusongelmasta (kirjoitetaanko se noin?). Olen nyt muutaman päivän pohtinut tuota oikein kunnolla. Tiedän, että pitäisi osata päästää masennuksesta irti ja muuttua, mutta kuten psyki sanoi, masennus on jotain tuttua ja "turvallista". Jos mietin millainen olin kymmenen vuotta sitten (kun masennus astui kuvaan) huomaan etten nykyään ole millään tapaa samanlainen, paitsi masennuksen kannalta. Masennus on ainoa piirre minussa mikä on säilynyt. Nyt pitäisi osata laskea siitä irti.
Lontoo voi toimia tässä oikein hyvänä saumana tai sitten huonona. Toivon ensimmäistä. Lontoossahan en ole ollut masentunut, siellä elän jotenkin todella erilaista elämää. Olen kyllä ihan oma itseni, mutta siellä elämäntyyli on niin erilainen ja siihen vain menee mukaan. Siellä on jollain tapaa lupa olla ihan millainen vain. Siellä ei ole tuttavia eikä ketään kelle olisin "tilivelvollinen" käytöksestäni. Hmm.. Äkkäsinpäs juuri, että tämä blogi tulee olemaan ongelma. Tämä on ollut yksi paikka missä koen, että minun on puhuttava masennuksesta ja pahasta olosta. Entäs jos en ole masentunut? Miten ihmeessä sovitan Lontoon ja tämän blogin yhteen? Hitsivitsi, tätä täytyy pohtia.

Ymmärtääkö kukaan lukijani mitä ajan takaa? Onko kukaan koskaan luopunut mistään suuresta osasta persoonallisuuttaa? Miten ihmeessä niin voi tehdä? Miten voi hypätä siihen tuntemattomaan ja kokeilla millainen olen? Miten muut ihmiset ympärillä suhtautuvat siihen? Miten saan ihmiset ymmärtämään, että minä en ole terve vaikka nauraisin sydämeni pohjasta ja jaksaisin käydä vähän välillä koulussakin. Missä on ne harmaansävyt? Puoliterveenä olo? Miksi ei voi olla mitään sängynpohjan ja työnarkomanin välillä? Hitto. Tuntuu, että ihmiset haluavat minun olevan masentunut, koska olen sellainen heidän silmissään aina ollut. Tuntuu, että eräät tahot jopa huomaamattaa latistavat iloani, koska eivät ilmeisemmin osaa suhtautua siihen? *mmhn*

Noh, tulipahan taas pari kysymystä mietittäväksi. Suomi-Ruotsi peli alkaa... Suomi! Kaikille kierros kolaa "kola-automaatista"! Oli ihan pakko ostaa semmoinen tölkkiautomaattijuttumitämainostetaan vaikken löytänyt sitä lightinä. Suomi! Ja heti maali! Kilisyttäkään mikroautouuneja, vanhan konstin mukaan silloin Suomi tekee maaleja. :D

ps. Voisiko yksi ihminen vielä linkittää tuon "vuokrataan" postauksen? Sitten olisi tasan 20 linkitystä. :)

sea   20:48    6 kommentti(a)



Sen kunniaksi, että huominen tuli ja toi/vei rahat. :)
(Luetaan alhaalta ylöspäin kuten nettipankissa kuuluu.)

käytettävissä 235,50+

60,00- ********* Anna
423,07- toas/vuokrat
16,75- Sanoma magazines Finland Oy
15,21- Saunalahti group Oyj
2,38- TeliaSonera Finland Oyj
17,10- Anttila postimyynti
22,00- Tampereen kaupunki
14,45- Sanoma magazines Finland Oy
806,05+ Kela

Tästä voi jokainen päätellä miten leveästi Kelan tuilla eletään. ;P
Huom! Minä olen ihan tyytyväinen saamaani rahaan (paitsi terapian ja lääkkeiden maksut tekee tiukkaa, onneksi sossu kohta korvannee taas ne?). Muilla se ongelma yleensä on. :)

sea   01:55    6 kommentti(a)


tiistaina, toukokuuta 3

Jospa vaikka osallistuisin tähän vaikka meinasin kyllä vielä lykätä sitä päivällä. :)

1. Missä bloggaat fyysisesti? Entä kommentoit?
Kotona, joskus olen blogannut porukoilta ja kaverilta (vissiin kerran pari). Ihan alkuaikoina (1999) kirjotin aina koululla, koska ei ollut omaa konetta/nettiä.

2. Pöytäkoneella vai kannettavalla?
Pöytä, tulevaisuudessa toivon mukaan kannettavalla. :)

3. Oletko blogiaddikti?
Myönnän, etenkin toisten blogien lukeminen. Reloadia painellaan useamman kerran päivässä. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. ;)

4. Kuinka montaa blogia kirjoitat – anonyymisti ja/tai nimelläsi?
Tällä hetkellä vain tätä, ensikotiblogi taisi kuolla potkujen myötä.

5. Oletko aamu/ilta/yökirjoittaja?
Jos joskus kirjoitan aamulla se tarkoittaa etten ole vielä mennyt nukkumaan. :D

6. Uskotko bloggaavasi vielä kahden vuoden kuluttua?
Miksipä en bloggaisi. Bloggasinhan minä jo viisi vuotta sittenkin.

[via aurinko ja kukka ja etelämerkki alunperin Marleena]

sea   23:07    0 kommentti(a)



Miten pienistä asioista voikin tulla hyvä mieli ja miten pienet asiat voivatkaan pelastaa koko päivän.

Heräsin ensimmäisen kerran kahdentoista aikaan, tympäsi ja väsytti, yritin nukkua lisää, mutta en oikein saanut unta. Torkahdin monesti 5-10 minuutiksi, kerkesin siis näkemään pätkän kivaa unta, mutta en koskaan saanut jatkaa sitä! Yleensä "aamuisin" tuon torkahtelun aikana kykenen jatkamaan samaa unta vaikka heräänkin. Vaan eipä tänään. Pyörimiseksi meni eikä uni enää tullut vaikka väsytti. Lopulta nousin kiukkuisena ylös.
Masenti ihan kamalasti eikä tihkusade ja rahattomuus auttanut asiaa. Tarkoitus oli lähteä hakemaan kirjastosta varatut kirjat, mutta ei huvittanut tippaakaan. Yritin lahjoa itseäni Mäkin latella, mutta lompakossa oli vain 1,20 ja tilillä 20 senttiä. Aikani asiaa itkettyä irkissä kiltti Pauliina lainasi 2e (maksan huomenna takaisin 3e). Jihuu! Kipikapi suihkuun ja kaupungille! Ja se latte, vaikka Mäkin olikin, lämmitti ja maistui niin hyvälle tuolla kylmässä sateessa.

Eilen unettomana selasin päivittyneitä blogeja läpi ja ette usko miten sydäntä lämmitti kun löytyi useampi missä minut oli linkitetty. Tänään tutkailin tilannetta vielä linkatuimpien sivujen sivulta ja hitsi 19 on toteuttanut toiveeni! Vau, olen sanaton (minä, sanaton?!). Olen yrittänyt löytää kaikki jotta voin henkilökohtaisesti kiittää heitä kommenttipalstalla. Jos tiedät linkittäneesi enkä kuitenkaan ole kiittänyt niin kiitos! Olette ihania ihmisiä vaikka en teitä mitenkään tunne. :)
Tarttuipa sieltä mukaan muutama uusi blogi listallenikin. Jatkakaa linkittämistä, vuokralaista ei ole vielä löytynyt. :)
Vielä lopuksi, hyvä kiertämään. Hanna sentään asuu oikeassa maassa!

sea   18:27    0 kommentti(a)


maanantaina, toukokuuta 2

Rakkaat lukijat minulla olisi pieni pyyntö. Voisitteko linkittää tämän postauksen ja pyytää lukijoitanne linkittämään myös? En halua mainetta enkä mammonaa, haluan vain linkin jokaiseen blogiin jotta vuokralaisen saaminen olisi todennäköisempää (itse sain ensimmäisen kotini Tampereella irkin kautta!). :)


Vuokrataan Kalevasta (Tampere) toasin 43 neliöinen 1h + tupakeittiö opiskelijalle elo-, syyskuun tienoilta vajaaksi vuodeksi (touko-, kesäkuulle 2006). Vuokra 420 euroa sis. vesi, sähkö ja nettiyhteys. Asunto on kalustettu (tv:stä parisänkyyn ja seinäkelloihin), kalusteet saa toki roudata omaan säilöön kunhan ne on kunnossa kun palaan. Asunto on loistavassa kunnossa, rakennettu 1996, iso parveke ja mukavat naapurit. Keskustaan pari kilometriä, yliopistolle ja tamk/piramk 1-1½ kilometriä.
Lisätietoja saa osoitteesta sumuinensunnuntai at luukku dot com.


Auttakaa minua tekemään Lontoo-unelmasta totta. Kiitos. :)

sea   16:42    2 kommentti(a)


sunnuntaina, toukokuuta 1

Heräsin kahden aikaan ja Mindyn mallia noudattaen makoilin puolisen tuntia tutkien lakanan ruttuja ja ankkataulua. Sitten vähän väriä hiuksiin. Ja palapeliin viimeiset palaset! Ai olisko tänään pitänyt olla krapula tai jotain? Pah. Minä olin kiltisti kotona eilen.

sea   20:10    0 kommentti(a)







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger