Ei yhtään jaksasi kirjoittaa, mutta kaippa se on pakko. Tekee mieli, mutten huvita. :)

Vuokralaisehdokas kävi eilen vanhempineen katsastamassa asunnon.
Minä olen tavallinen ihminen joka ei jaksa tehdä asioista vaikeampia kun ne jo on. Minä luotan toisiin ihmisiin ja uskon, että jos luotan heihin he myös luottavat minuun ja näin asiat sujuu.Pah...
Jotenkin se puolen tunnin aikana mitä he täällä olivat aloin jo epäillä vuokraankohan minä asuntoa pojalle vai isälle. Poika (20v.) ei saanut sanoa mitään vaan isä hoiti kaiken puhumisen ja kyselemisen. Yritin kysyä jopa asioita suoraa pojalta, mutta isä tuli aina väliin ja vastasi.
Kun päätin vuokrata asuntoni ajattelin, että tässä olisi loistava tilaisuus ihmiselle joka muuttaa juuri pois kotoa ensimmäiseen omaan kotiin. Asunnossa on kaikki tavarat valmiina eikä pieni opintotuki kulu jokaisen pikkujutun ostoon. Muista oikein hyvin miten itse olen hämmästynyt kymmeniä kertoja tajuttuani miten paljon kaikkea sitä todellakin tarvitsee. Sitä niin ajattelee, että onhan minulla pöytä ja sänky, pari lautasta ja lasia, mitä muuta sitä tarvitsee? Kuinka moni tulee ajatelleeksi suihkuverhoa, muovilastaa jolla kuivata lattia, ämpäriä, moppi, imuria, seinäkelloja, kattiloita (useaa kokoa), paistipannua, kauhoja, mittoja, lämpömittaria, roskiksia, kattolamppuja, verhoja ja päiväpeittoja? On niin paljon pieniä asioita joita ei juolahda mieleen vaan ne tulevat vastaan kun tajuaa tarvitsevansa niitä. Ja niihin menee rahaa!
Isä kuitenkin haluaa, että pakkaan kaiken pois, jätän vain isoimmat huonekalut ja tv:n videoilla ja dvd:llä. Koko ideani romuttuu siis täysin. Yhtä hyvin voisin tyhjentää koko asunnon. Mistähän hän luulee minun pyytävän sitä kalustevuokraa? Sohvasta? Isä kai pelkää, että haastan heidät oikeuteen jos poika rikkoo kahden euron juomalasin. Kaikki tavarat pitää kuulma listata, niiden kunto määriteltävä, "ylimääräiset" pakattava ja laatikot säilöttävä johonkin pyhään paikkaan missä kukaan ei niitä häiritse vuoteen. Mitä tarpempi kirjanpito ja säännöt sitä parempi. Mitä lähempi tuttava sitä tarkemmat säännöt.
Jossain vaiheessa meni hermot. Ymmärrän kyllä, että on hyvä listata tavarat ja silleen, mutta tarvitseeko asioista silti tehdä vaikeampaa kun ne jo ovat? Minä luotan, että poika kunnioittaa minun kotiani ja hän saa vastavuoroisesti luottaa etten ala kirkua kun tulen kotiin. Tehdään selkeä sopimus muttei kuitenkaan ruveta hiuksia repimään. Vai laskenko todellakin matosta narutkin?
Olisittepa nähneet isän naaman kun kävi ilmi ettei minulla ole kotivakuutusta... Köyhällä opiskelijalla! Älä nyt viitsi. Enhän minä maksa edes tv-lupaa.

Jos isä epäilee, että minä nostan oikeusjutun juomalasista niin minä aloin kyllä epäilemään mahtaako isä tyhjentää kämppäni kaikesta niistä tavaroista mitä ei listalta löydy? Mahtaakohan lattialistat olla paikallaan kun tulen takaisin vai listaanko nekin?

Toivon syvästi, että saisin tilaisuuden jutella pojan kanssa kahden rauhassa. Uskon, että me pääsisimme yhdessä yhteisymmärrykseen hyvinkin helpolla sen verran järkevältä poika vaikutti. Ja hänellehän minä asuntoani vuokraan, en koko perheelle.

No kiva jos tässä pitää jotain karmaa vastaan alkaa taistelemaan! Tosi reilua. :P

Tuo poika oli oikein mukava ja luotan kyllä häneen. En vain luota hänen isäänsä. En kuitenkaan jaksaisi alkaa etsiä toista ehdokasta kun se syö aikaa ja rahaa.

Ei tule onnistumaan. Vaikka poika rupeaisikin sinun kanssasi yhteistyöhön, niin isän suunnalta tulee koko ajan jotain uskomatonta juttua ja kyllähän poika sitäkin kuuntelee, on se kuitenkin hänen isä.

Niin minä vähän epäilen. Mielelläni toisen ehdokkaan ottaisin jos voisin olla varma, että saan sellaisen. Auringonkukka? Miten on? Olet vuokrannut tästä talosta kalustetun asunnon. Oliko ehdokkaita paljon? Missä ilmoittelit?

Minusta tuntuisi kauhealta ajatus, että joutuisin asumaan toisen "kodissa" vähän niinkuin nurkissa. Kyllä minä hyvin ymmärrän, että toisen tavarat halutaan pois tieltä, että voi tuntea asunnon omaksi kodikseen.

Toki siinä on sekin puoli, mutta eikö olisi silti mukavempaa saada käyttää kaikkia kattiloita ja kauhoja kun joutua ostamaan kaikki pienestä opintotuesta?
Uskon myös olevani sen verran rento ja mukava vuokraemäntä, että vuokralainen kyllä voi viihtyä kodissani ja tehdä siitä myös oman näköisen.

Ehkä en osaa nähdä asiaa niin hankalana, koska olen asunut yhdeksän vuotta soluissa (5-10, riippuu miten laskee, eri solua, monta kymmentä eri kämppistä). Kalustetuissa soluissakin voi tuntea paikan kodiksi vaikka mikään ei olekkaan omaa. :)