Meinasin olla postaamatta, mutta laitanpa nyt jotain. Selasin tuossa äsken vanhaa vieraskirjaani joka vei minut vuoden takaisiin juttuihin. Miten paljon vuodessa onkin voinut tapahtua.
En sinällään koe, että terapiasta olisi ollut mitään suurta hyötyä, tokihan se auttaa jaksamaan, mutta tarkoitan nyt "parantavaa" hyötyä. Lääkitykseni on suht sama, paitsi nyt syön Seromexia ahmimiseen (ko. lääkkeellä on tosin varmasti vaikutusta myös mielialaan). Talous on ehkä paremmassa jamassa kun aiemmin. Miksi kaikki silti tuntuu olevan niin hyvin? Entistä useammin saan itseni (monia kertoja päivässä) kiinni hymyilemästä, tuntemasta onnellisuutta. Mielialani on ihan katossa ja nautin maailman pienimmistä asioista (vesisade, lintujen laulu, jäätelö) kun ne olisivat jotain merkillistä ja harvinaista. Tunnen itseni suunnattoman onnelliseksi, iloiseksi ja hassuksi, vähän kun rakastuessa. Vaan kehen minä olen rakastunut? Elämään? Jessus. No en takulla! :D

Vaan jos mikään ei sinällään ole elämässä muuttunut niin mistä tämä onnellisuus? Pysyykö se vai onko kyse vain keväästä? Sinälläänhän jaksaminen ei ole parantunut vaikka mieliala onkin. Edelleen nukun paljon, en tee mitään eikä huvita lähteä mihinkään. Vaan mikäpä tässä kai...tutkiessa hymyssä suin elämänlangan kietoutumista itsensä ympäri. :D

Kirjoitan tästä aiheesta varmaan myöhemmin lisää...tätä pitää vielä makustella.

Älä funtsi liikaa! Jos alat miettiimään miksi olet onnellinen löydät kauhean määrän asioita joiden takia sinun ei pitäisi olla onnellinen ja sitten taas se onnellisuus häviää ja masennut. Ole vain onnellinen että olet onnellinen koska olet onnellinen....tai jotain :)

Heh. Tuossa on varmasti totuuden jyvänen. En silti malta olla miettimättä, koska haluan niin kovasti tietää mistä tämä johtuu, jotta osaan säilyttää sen tai kaivaa sen esiin tarvittaessa. :)

Jotenkin koen sinut kamalan ristiriitaisena sivuillani. Tunnen sinut irkitse (sekä livenä) ja jotenkin miellän sinut siihen porukkaan jonka pää pitäisi saada kääntymään minun persoonani suhteen. Sitten sinä lueskelet juttujani ja kommentoit.
Älä toki lopeta, en nyt sitä meinannut. Tämä on vain hassua. :)

Jospa olet vähän rakastunut sittenkin. Jospa olet löytänyt ihmisen, jota haeskelit pitkään, jospa pilkahduksen juuri oikeanlaisesta ihmisestä ja suuntaa elämällesi olet löytänyt. Itsestäsi.

Kuulosti vaan niin tutulta.

mea: Niin. En vaan voi käsittää miten voisin rakastaa itseäni tai elämääni. Olen vihannut kaikkea tuota niin kauan enkä oikein tiedä miten suhtauta kaikkeen tähän, tämä on liian outoa.