lauantaina, huhtikuuta 30

Mulla on ikävä noita kahta kakkanenää, paitsi ne ei kuulma enää ole kakkaneniä, ne osaa pitää nenänsä puhtaan. :D
Muistatte varmaan miten marras-joulukuussa kiljuin etten enää ikinä halua kissanpentuja...arvatkaa mitä. Mä tahdon pentueen tänne vipeltämään! Jos jokin ärsyttää tässä kky sotkussa niin se etten saa olla enää ensikoti. Olisi niin ihana nähdä pienen limaisen rääpälee kehittyvän notkeaksi, ovelaksi ja itsepäisen itsenäiseksi kaunokaiseksi. Kissat on niin kauniita eläimiä!
Sain muuten vihdoin korjattua se lämpömittarin johdon jonka Laura tuhosi. ;)

Mitä ihmisen pentuihin tulee... Kävelin juuri pyykkituvalta sisälle ja jostain kuului pienen vauvan itku. En ikinä uskonut sanovani tätä, mutta se herätti minussa jonkun lämpimän tunteen. Minä väitän kovaan vieläkin vihaavani pikkulapsia, ainenkin ajatusta siitä, että ne olisi omia. Olen aina vihannut etenkin vauvoja, leikki-ikäiset ja kouluikäiset ovat menneet jotenkin. Vanhemmat lapsen kanssa kun voi kommunikoida ja he ymmärtävät mitä sanon ja voivat itse ilmaista itseään. Vauvat ovat aina olleet jotenkin hankalia. Huutoa tulee mutten tiedä miksi. Vaihdan vaipan, syötän ja nukutan, silti huudetaan. Siinä tulee turhauttava olo.
Älkää kertoko kellekkään, mutta mä olen alkanut kääntää mielipiteeni toisinpäin. Vauvat on helpompia, niiden kanssa ei tarvitse vängätä jokaisesta kasviksesta lautasella, ne eivät kiukuttele ja polje jalkaa. Vauvat ovat tyytyväisiä vähäsempään. Plus vauvat nukkuvat pitkiä päikkäreitä. :)
En nyt sano, että tahdon lapsen, en hyvä tavaton. Kyse on puhtaasti toisten lapsista.

sea   18:55    4 kommentti(a)


torstaina, huhtikuuta 28

"Julkisuus" on jännä juttu etenkin tälläiselle ihmiselle jonka itsetunto ei ole ihan huipussaan. Asiaa ei myöskään auta se, että kirjoitan välillä hyvinkin vaikeista asioista. En tiedä ajattelevatko lukijat koskaan asiaa, mutta itse huomaan olevani vereslihalla usein. Olisi niin paljon helpompi kirjoittaa tavallisista asioista ja tavallisista mielipiteistä. Vaan usein päädyn kirjoittamaan asioista joita en uskalla sanoa ääneen ja joiden myöntäminen tuntuu kamalalle. Raatorehellisyys on välillä perseestä, mutta silti kirjoitan aiheista jotka sattuvat. Jotenkin aina kuvittelen ettei näitä juttuja lue kun pieni porukka. Sitten huomaan, että minut on linkitetty ja tajuan asioiden laajuuden. Au. Kirjoitanpa silti taas aiheesta joka tuntuu pahalle.

Jokainen on varmasti monesti tilanteessa missä joutuu puolustelemaan omia tekoja ja itselleen tärkeitä ja rakkaita asioita/ihmisiä. Purin tuntoja adhd:n kommenttipalstallakin. Siitä tämä pohtiminen oikeastaan lähti. Olen ikäväkseni joutunut toteamaan, että väkivaltainen mies on todellakin äidilleni rakkaampi kun oma tytär. Niin idiootille kun se kuullostaakin. Miten ihmeessä äiti voi valita väkivallan tyttären sijaan? Ihmiset kannustavat, käskevät ja huutavat naisia lähtemään väkivaltaisesta suhteesta, mutta silti naiset jäävät. Miksi? Minä kuulen, että kyseessä on se mikä niin monen muunkin kohdalla. Kun on tehnyt valintansa sitä ei halua myöntää tehneensä väärin.

Muistan monesti ärsyyntyneeni Timon käytöksestä, silti sulatin sitä, koska rakastin häntä. Nielin oman ylpeyteni ja olin hänen kannallaan vaikka mielestäni hän sanoi/toimi väärin. Hän oli minun valintani, minun rakkaani, eikä omalle miehelle käännetä selkää vaikka toinen ei olisikaan oikeassa. Tottahan se on. Mikään ei ole niin hirveää kun vieressä seisova kumppani joka sanoo "mun mielestä sä olet väärässä" ja kaikki tuijottavat sinua. Omaa kumppania puolustetaan vaikka mikä olisi. Vaikka rakas tekisi jotain hölmöä ei sitä julkisesti myönnetä. En minäkään myönnä, että minua toisinaan kiukuttaa, että muutin tähän asuntoon. Hervannassa oli hyvät palvelut, kaipaan pitkiä bussimatkoja joiden aikana pystyi uppoutumaan omaan maailmaan tai lukea kirjaa, vihaan asuntoni onnettomia keittiönkaappeja... Minä en myöskään myönnä, että Lontoossa voisi olla kamalaa ja vihaan joitain asioita siellä. Ihmiset ovat pinnallisempia, asunnot perseestä, kaupunki on likainen eikä mikään toimi.

Minä en myönnä erehtyneeni Timon suhteen, en myönnä erehtyneeni asuntoni suhteen enkä myönnä vihaavani Lontoota. Minä uskon vakaasti, että jos rakastan tarpeeksi asiat voi nähdä toisesta näkökulmasta, asiat voivat olla hyvin ja sitä voi olla onnellinen. Jos myöntäisin tarkottaisi se, että minä olen erehtynyt, että minä olisin jotenkin huono ja hölmö.

Jollain kierolla tavalla siis ymmärrän niin äitiäni kun adhd:ta...sekä itseäni.

sea   15:57    6 kommentti(a)


keskiviikkona, huhtikuuta 27

Kuukkelit on sitten jaettu. Seurasin tilannetta irkissä ja kieltämättä hämmästyneitä ihmisiä riitti. Ainahan ei toki voi kaikista pitää, mutta mitä lie ajatteli raati palkitessaan Kallioblogin, jota ei ollut edes ehdokkaiden listalla? Valitettavasti heidän perustelunsa eivät purreet minuun. Kyseessä ei voinut olla edes se, että ehdokkaat uusi blogi kategoriassa olisivat olleet tuntemattomia ja huonoja. Siellä oli useampi hyvä ja yllättävää vauhtia suosioon kasvaneita jotka olisi sietäneet saada palkinnon. Vaan mitä tekee raati. Palkitsee marginaaliblogin jota lukee heidän kaveripiiri. Eikös tästä juuri vaahdottu? Eikös nimenomaan olla kiljuttu miten epäreilua on, että raadissa istuu kavereita jotka palkitsevat kavereita? Olisin toivonut raadilta ymmärrystä olla tekemättä tälläistä virhettä. Vai haluaako kalliolaiset todellakin rakentaa ison vallihaudan sisäpiirin ja ulkopiirin välillä? Ihan kun nyt jo ei olisi tarpeeksi isoa aitaa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Annettiinko paras blogi palkinto Tampereelle lieventääkseen tätä merta? Toivon syvästi ettei, sillä mea jos kuka on oikeasti pystinsä ansainnut. Kirjoitustaidolla ei kaverisuhteilla. Kiitos measeni kauniista sanoista irkissä. "Minä luen Elina sua, tiedä se, sinä ystävä hyvä" lämmintää sydäntäni vieläkin. Minäkin voisin kyynelehtiä vaikken voittanut mitään pystiä. Minä voitin sentään kauniit sanat. :)

Tämä koko juttu on hyvin ristiriitaista minulle itselle. Jollain asteella haluaisin niin kovasti tuohon himottuun sisäpiiriin joka jyllää kärjessä. Toisaalta minua kiukuttaa heidän asenteensa ja tekonsa ja haluaisin pysyä heistä mahdollisimman kaukana, jopa suureen ääneen kertoa miten en todellakaan halua heidän joukkoonsa. Tämä sama kuviohan on monesta paikasta tuttu, kaikille. Jopa tämän päivän Ilman johtolankaa pyöri samassa aiheessa. Suositut ja luuserit. Minä olen aina ollut siellä jossain välissä. Jatkuva muuttaminen ja koulun vaihtaminen on tietysti vaikeuttanut suosittuihin pääsyä joten harvemmin olen siellä ollut, myöskään mitään isoa luuserileimaa ei kukaan ole kerennyt iskemään otsaani sillä olen muuttanut pian pois. En minä koskaan ole tainnut sydämestäni haluta sinne suosikkijoukkoon, mutta jollain tapaa olen kai aina ollut heille kateellinen. Kun elämä on hujan hajan pahvilaatikkona nurkassa sitä jotenkin kaipaa kiinteää ja tiivistä kaveriporukkaa. Toisaalta tiedän etten halua elää valheellisessa maailmassa jossa kaveria puukotetaan selkään samalla kun kehutaan julkisesti. Minä haluan olla suosittu omana itsenäni en sen takia, että minulla on kivoja kavereita jotka suosivat minua, jotta minä suosisin heitä.

sea   23:08    4 kommentti(a)



Niin se ps. unohtui. ;)

ps. Nyt kun listaan päivittyneet blogit alkaa blogilista taas huomioimaan päivitykset. :P

sea   00:15    2 kommentti(a)


tiistaina, huhtikuuta 26

Koska blogilista ja blogger eivät pidä toisistaan ajattelin avittaa lukijoitani. Kun kerta on tylsää niin voin hyvin selata läpi omat suosikkini (ja muutaman muun) ja kertoa ketkä heistä on päivittäneet vaikkei sitä listalla näykkään. :)

tänään (ti)
ei sinutella
marinadi
28h/vrk
lotus garden
viistolla pinnalla
varo vaan
hassuja heräämisiä
raparperi
uusi lauseita

eilen (ma)
adoptiomatka

vkloppuna
kertomuksia

Myös BlogiSanomista voi etsiä suosikkeja.
Laita toki kommenttia jos oma blogisi on päivittynyt, mutta se ei näy.

sea   23:20    2 kommentti(a)



Jospa nyt sitten yritän muistaa mitä kirjoitin aiemmin kun en saa rauhaa ennen kun olen kirjoittanut sen mitä jo kertaalleen kirjoitin. Ihanan sekava lause eikö. ;)

Toissa yönä ei oikein nukuttanut. Makasin pitkästä aikaa sängyssä useamman tunnin. Niinä tunteina sitä kerkeää aina pohtia vaikka mitä. Tällä kertaa pohdin syyllisyyttä.
Kirjasin tunnepäiväkirjaanikin (siis se mitä täytetään terapiaa varten) miten minulla on aina välillä hyviä hetkiä. Niin kun tässä yksi päivä. Istuin tässä koneella ja huomasin olevani hyvällä tuulella, hymyilin ilman erikoista syytä. Vaan heti kun älyän tämän seikan kysyn itseltäni miksi. Mikä hyvä syy minulla on olla iloinen? Minun kuuluu mököttää eikä hymyillä.
Monessa terapiassa tämä syyllisyys on tullut esille. Terapeutit ovat kyselleet tunnenko koskaan syyllisyyttä jos olen iloinen. Olen aina vastannut hämmentyneenä en. Miksi kokisin. Totta kai minulla on oikeus, siinä missä muillakin, olla iloinen ja kokea tyytyväisyyttä. Ja kyllähän minä olenkin. Nauran tv-ohjelmille, nettisivuille, vitseille jne. Vaan nyt olen älynnyt etten ole ollut iloinen muuten vaan. Tähän mennessä (viimeisien vuosien aikana siis) hyvälle mielelle on aina ollut joku selkeä syy. Ja nyt kun muutaman kerran onkin käynyt niin, että en keksi tyytyväisyydelle syytä huomaan tuntevani jonkinlaista syyllisyyttä ja lyttääväni hyvää mieltä alas.

Tähän kuuluu kiinteänä osana myös persoonallisuus. Joskus tämän blogin alkuaikoina elin hirveätä identiteettikriisiä. Nyttemmin olen päässyt siitä eroon, mitä nyt toisinaan nousee pintaan.
Olin noin viisitoista kun ensimmäisen kerran tajusin olevani jotenkin ehkä vähän masentunut. Jos olisin masentunut kaksikymmentäviisi vuotiaana (ja nyt olisin kolmekuusi) niin voisin aina ajatella, että parannuttuani minusta tulee sellainen kun olin ennen masennusta. Vaan kun olin masentuessani teini en voi tähdätä sellaiseksi mitä olin ennen. Jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan. Siis kun. Monesti mietin millainen olisin jos en olisi sairas ja millainen on se olotila ja persoonallisuus mihin pyrin. Kun olen parantunut olenko iloinen, sosiaalinen vai olenko enemmän yksinäni vai mitä. Lapsena olen kuitenkin ollut hyvin avoin, sosiaalinen, puhelias ja aina menossa. Nykyään olen paljon hiljaisempi, ujompi ja viihdyn yksin. Olen lähes vastakohta sille mitä olin kaksikymmentä vuotta sitten, aikana jolloin olin täysin tietämätön masennuksesta. Mutta en tosiaan voi kuvitella, että minusta tulisi terveenä samanlainen kun olin ala-asteella. :)

Masentunut minä on minulle se oikea minäni. Se on ainoa minä jonka tunnen. Miten voin siis parantua jos en tiedä millaiseksi tulla? Miten voin olla rauhassa iloinen kun se ei kuulu minun minuuteen?

sea   00:35    2 kommentti(a)


maanantaina, huhtikuuta 25

Ja nyt blogger ja blogilista on tehnyt sopimuksen ettei päivityksiä edes huomioida. Tätä ongelmaa oli kuulma muilla viikonloppuna, mutta sen pitäisi olla jo korjattu. Vai?! Eikä edes "lataa nyt" napin paineleminen auta. Nih Sami! Ei auta!

sea   18:06    0 kommentti(a)



Emmä olisikaan halunnut julkasta sitä postausta syyllisyyden tunteesta ja epäilyistä omaa persoonallisuutta kohtaan. Lopetan koko perkeleen bloggaamisen kun ei kerta mitään saa kirjoittaa loppuun asti vaan pitää kaatua matkalla. V*ttu. Mä meen nukkuu vaikkei edes nukuta.

sea   02:52    2 kommentti(a)


torstaina, huhtikuuta 21

Haircut paisui ihme mittoihin Naamioissa. Aihehan sinällään on kovin mielenkiintoinen ja pitäisi osata nyt erottaa Kuukkeli ym ihan vain puhtaasta mielipiteestä, siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Vaikka en kyllä lähde kieltämään, tuskin kukaan muukaan kovin voi, etteikö kuukkeliraadissa olisi enemmistönä asiablogin kannattajia. Toisaalta jo pelkkä sukupuoli jaottelee herkästi millaisesta blogista pidetään. Naiset nyt vaan on sosiaalisempia ja pitävät enemmän ihmisistä, miehet keskittyvät enemmän asiaan ja siksi asiablogit on heidän keskuudessaan suositumpia. Semmosta se on. Vaan itse aiheeseen, minun mielipiteeseeni. :)

Minun blogilistaltani ei montaa asiablogia löydy, ei itseasiassa taida olla yhtään puhtaasti asiablogia. Miksi? Koska minua kiinnostaa se ihminen. Asioista on kiva lukea, mutta asia ei kerro loppujen lopuksi kovinkaan paljoa siitä ihmisestä siellä asian takana. Minusta asialliseen sävyyn kirjoitetut tietosanakirjavastaukset on tylsiä, minä haluan nähdä inhimillisyyttä ja tunteita. Haluan lukea tavallisen ihmisen tavallisesta elämästä. Ja ei Janne, minä en lue tuttavien, sukulaisten, kavereiden tms päiväkirjoja, minä en tunne live-elämässä kun tasan yhden bloginpitäjän ja sekin on minulle lähinnä irkkituttu. Minä luen kymmeniä haircutblogeja päivittäin, mutta en tunne näitä ihmisiä millään tapaa, paitsi blogin kautta. Minun blogiani ei lue kasaa minun sukulaisia ja tuttavia, koska en ole kertonut heille urlia tänne. Tiedän, että täällä käy muutamia irkkituttuja ja taitaa käydä jopa yksi live-tuttukin (hei vaan Kati :) mutta siinä kaikki. Minä en kutsu tänne kavereitani lukemaan mitä elämääni kuuluu, koska tämä on päiväkirja. Ei päiväkirjaa ojenneta äidille luottavaksi. En myöskään lue samanlaisten ihmisten päiväkirjoja. Mitä yhteystä minulla ja helsinkiläisellä himourheilijalla jolla on 2 lasta (joista toinen on vammainen) ja joka on töissä ravintolassa? Ei mitään! Toivottavasti kukaan linkitetty ei nyt suutu kun viittaan heihin harcuttina. Anteeksi. :)

Toisaalta, minä en asu Helsingissä, en työskentele it-alalla en edes mainosfirmassa, en myöskään asu Kallio nimisessä kaupunginosassa. Äitini, johon en ole yhteydessä, asuu Helsingin Vallilassa, kelpaako? :)

Niin, muistutan vielä. Janne on varmasti aivan ihana ihminen, eihän Outi muuten häneen olisi niin lääpällään. ;)

sea   23:11    3 kommentti(a)


keskiviikkona, huhtikuuta 20

Bloggerilla on joku vastustamaton himo tappaa koneeni aina kun pääsen pitkän postauksen viimeiseen lauseeseen. En huuda en... Aloitan kiltisti alusta vaikka tiedän ettei tämä ole yhtään niin hyvä kun se aiempi.

Puhuimme terapiassa tuosta samasta aiheesta kun toissa postauksessa, miten jätän kaikki isot asiat aina kesken. Ärsyttävää kun joutuu keskustelemaan omista vioista. Tiedänhän minä vikani, mutta niiden ääneen sanominen on kamalan kiusallista. Se tekee niistä jotenkin totta. Eikä terapiassa koskaan pääse niin helpolla. Ei riitä, että kertoo asian, sitä myös aletaan pohtia syvemmin. Mitä enemmän vikoja pohtii sitä enemmän sieltä löytyy lisää vikoja. Ääää...sehän koko terapian idea toki on, mutta ei se helpota yhtään.

Uudet isot asiat on kivoja. On mukava haaveilla, suunnitella ja toteuttaa isoja muutoksia. Uusi asunto, uusi koulu, matka ulkomaille...mitä vaan kunhan se on isoa. Motitaavio on korkealla ja naama isossa virneessä. Puoli vuotta, vuoden, joskus jopa kaksi jaksan olla innoissani, sitten tulee lops. Uudesta isosta ja jännittävästi tulee tavallista, arkista ja jopa vähän tylsää. Silloin keksitään uusi projekti. Muutetaan vaikka toiseen asuntoon! (Onkos Hatanpäällä muuten hyvät palvelut?)

Eihän siinä varmaan muuten ongelmaa olisi, mutta mitä ihmettä teen kuudella aloitetulla tutkinnolla? Ei niillä töitä saa? Pitäisi osata viedä joskus jotain loppuun asti. Kun ihmiset aloittaa koulun niin ajatteleeko he todella sitä päivää kun valmistuu? Ja sen jälkeistä elämää? Onko se jokin tähtäin? Minulle koulun idea ja hauskuus on se tunnilla/luennolla istuminen ja uusien asioiden oppiminen. Tentit, tenttitulokset, numerot, valmistuminen, ne on tylsiä välijuttuja jotka eivät merkitse mitään. Jos valmistuu niin sittenhän se kaikki kiva loppuu? Ja sitten pitäisi mennä töihin enkä minä halua töihin. Töissä on tylsää.

Töissä on käytävä joka päivä 8-16, samaa kakkaa vuodesta toiseen. Okey ei kaikki työt ole 8-16, mutta työvuoroja kuitenkin. Töissä ei opi mitään uutta, paitsi ehkä omalta alalta, ei mitään jännää eikä erikoista. Mitä jos minua kiinnostaa tänään historialliset rakennukset ja huomenna silmäpussien synty? (Miten muuten mustat silmänaluset syntyy?) Työelämässä sitä jotenkin jämähtää siihen samaan. Sitä sitten väkerrät loppu elämäsi. On varmasti olemassa työpaikkoja jossa oppii jatkuvasti jotain uutta ja kivaa, on kauhean vaihtelevaa ja mielenkiinto hommaan säilyy vuosia. Yleisesti ottaen en kuitenkaan näe töissä oloa sellaisena. Osa syy löytyy varmaan vanhempien ammateista. Isä on metsuri, äitipuoli on koulunkeittäjä ja äiti on tarjoilija (joskin nyt jo vuosia kotona). Olen siis kasvanut tylsien ammattien parissa. Enkä nyt tarkoita väheksyä heidän työtään. Arvostan suuresti heidän työtä, mutta itse en vain jaksaisi sitä.

Mistä löydän ammatin joka on mielenkiintoista, jännää, jossa tapahtuu jotain kokoajan, ilmenee uusia juttuja, vaihtelua ja eteneminen on helppoa? Palkka saisi myös olla hyvä. Työ joka olisi kivaa vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

sea   16:47    2 kommentti(a)


tiistaina, huhtikuuta 19

Kattokaa siellä kasvaa kukka! Lauantaina laitoin siemenet multaan ja nyt jo sieltä pilkistää tuollaisia kivoja lehtiä. Itseasiassa nuo kasvavat monta metriä pitkiksi ja niiden pitäisi tehdä paljon kukkia. Moni tuntee tämän elämänlankana, kamalana rikkakasvina joka kuristaa kaikki muut kukat. Minä olen siitä aina pitänyt, jopa siitä valkoisesta joka rehottaa porukoiden pellolla. :)


sea   23:33    0 kommentti(a)


maanantaina, huhtikuuta 18

Olen tässä viime viikkoina pohtinut vähän tätä tyyliäni suunnitella asiota vaikkei edellistäkään ole saatu loppuun. Ei se missään pienissä asioissa esiin tule. Jos aloitan imuroinnin niin imuroin kyllä ennen kun alan viemään roskia. Tämä taitaa ilmetä lähinnä koulu/työsaralla. Tänään olisi ollut uusintatentti. Tarkoitus oli uusia yksi kirja ja yksi luento. En ole avannutkaan kirjaa saati luentovihkoa. Ei vaan innosta. Sen sijaan olen pohtinut koko päivän joko postilaatikko on tyhjennetty ja mihin hakemukseni on ensimmäisenä toimitettu. Tampereella sijaitsevaan lajittelukeskuskseen? Mihin se sieltä matkaa? Koska se menee Suomen rajojen ulkopuolelle? Olen myös selannut au pair-sivustoa ja lueskellut millaisia perheitä on tarjolla vaikka mikään niistä ei alakkaan sopivaan aikaan tai ovat muulla tapaa epäsopivia. Vaan se tentti. Ehkäpä ilmottaudun kevään viimeiseen yleiseen tenttipäivään ja leikin, että luen siihen mennessä.

sea   17:40    4 kommentti(a)


lauantaina, huhtikuuta 16

Osaako kukaan sanoa mitä tämä esittää?

sea   02:17    10 kommentti(a)


perjantaina, huhtikuuta 15

Uudessa Tieteen kuvalehdessä on juttua mustista aukoista. Olin varmaan teini-ikänen kun kuulin eka kerran juttua mustista aukoista, en muista yhtään missä yhteydessä tai millaisen jutun. Jostain syystä olen kuitenkin aina pelännyt mustia aukkoja. Niin hölmölle kun se kuullostaakin. Aiemmin pelkäsin kovasti, että jostain syystä ne imaisisivat maapallon ja joutuisin elämään pimeässä ei-missään. Pelkäsin myös, että musta aukko jotenkin kummasti imasisi minut yksinään. Vieläkään en osaa suhtautua niihin jännittävänä ilmiönä, en edes neutraalisti. Tiedän ettei ne nielaise minua eikä maapalloa, mutta silti tunnen jotain kummaa pelkoa kun luen lehdestä edes pienen artikkelin aiheesta. Pelkkä musta aukko sanapari karmaisee.

sea   23:56    0 kommentti(a)



Nyt on paperit postissa. Tai eihän ne mihinkään sieltä laatikosta lähde ennen maanantaita, mutta jos en laatikkoa ala rikki potkimaan niin minusta tulee au pair. Paitsi sen voi edelleen perua, mutta se olisi hölmöä.
Toivon edelleen, että te rakkaat lukijani (te ootte oikeesti rakkaita) kerrotte vapaasta asunnosta kaikille tutuille Tampereella opiskeleville/tänne hakeville. Vuokralainen olisi kiva juttu. :)

Nyt voisi upottaa sormet kevytsoraan ja multaan. Pakko saada jotain kukkia parvekkeelle vaikka en pahemmin kerkeä kukkaloistosta nauttimaan kun suurin osa kukkii heinä-elokuussa.

sea   17:39    4 kommentti(a)


keskiviikkona, huhtikuuta 13

Valokuvausliikkeessa oli kiva Kodak-automaatti. Kuvat olisi saanut tunnissa, mutta en kehdannut jäädä pyörimään keskustaan. Olisin kuitenkin tuhlannut loputkin rahani, mikä ei ole hyvä asia. Sen sijaan tulin kotiin ja täytin hakukaavakkeet loppuun. Nyt on paperit valmiina, vain tuo kuva puuttuu. Huomenna sekin ja kuori postiin.

Olenkohan minä oikeasti ihan fiksu kun haluan lähteä sateiseen maahan jossa ikkunoista vetää, tekemään orjapalkalla työtä asuen jonkun muun nurkissa? Ehkä mulla käy hyvä tuuri? Ehkäpä saan kivan perheen jossa on yksi alle kaksi vuotias tyttö, oma huone tv:lla, videoilla, radiolla ja ikkunoilla joissa on tiivisteet, kylppäri suihkulla josta tulee myös lämmintä vettä sopivalla paineella sekä kodista löytyy tietysti nettiyhteys. Lupaan tehdä kahdeksan tuntia töitä päivässä tai jopa enemmän, siivota ja pestä pyykkiä. Lupaan olla kiltti ja tyytyväinen kunhan äiti tai isä ei vain kyttää olkani yli koko päivää.
Enhän toivo liikoja?

sea   21:54    2 kommentti(a)



Vielä pitää
1. teettää kiva nassukuva itsestä
2. oikoluetuttaa (ei, mä en osaa kirjoittaa englanniksi) hakemus ja dear family-letter jollain kiltillä englantia taitavalla
3. ostaa iso kirjekuori ja postimerkkejä Englantiin
4. hakea passi (parin viikon päästä)
5. nukkua (mielellään pian)

Saiskohan kolme ensimmäistä tehtyä tällä viikolla?

sea   02:49    0 kommentti(a)


tiistaina, huhtikuuta 12

Kolme ensimmäistä 5 sensesiä maistettu. Ensin kokeilin touchia. Tuoksu oli ihana maapähkinämainen ja kuoren pähkinät pehmitti suklaan ällömakeutta hyvin. Sisus kohtalaisen tavallinen pehmeän makea. Seuraavaksi maistelin visionia. Tuoksui sille jollekin keksille jossa on vaalea kuori ja mansikkatäyte. Ihanan pehmeää mansikkajäätelöä, hillo tosin oli ihan tarpeeton ja ylimakea. Suuhun jäi raikas maku. Ehdoton suosikki vaikken edelleenkään ole mikään mansikkajäätelön ystävä (paitsi pehmiksessä). Tätä toistekin. Viimeisenä testiin pääsi taste. Ensimmäinen maku oli inhan kylmän kahvin sivumaku! Kuori oli tavallinen suklaa ja sisusta "piristi" vain eri väreillä kuviointi. Mitään toffeeta en maistanut missään. Epäilen jopa sisuksen olleen väärä, kahvin maku sopisi paremmin aroman kuvaukseen.

Kunhan saan käsiini aroman ja soundin kerron toki niidenkin arvion. :)

sea   18:18    0 kommentti(a)



Uusi kevät/kesäkuori olkaa hyvä. Naamioiden Outi sitten lupasi, että saan "matkia". ;)
Vielä kun saan Myrtin kiinni, osa teksteistä on edelleen sinertävää eikä se sovi.

sea   18:01    4 kommentti(a)


maanantaina, huhtikuuta 11

Mua kiukutti jo Pirkan mainosblogien änkeäminen blogilistalle, mutta nyt jyrää Yle! Pirkalle riitti neljä blogia, Yle tarvitsee KUUSI kuningaskuluttuja blogia ja kolme X-stage blogia! Etsi sitten näiden seasta niitä oikeita ihmisiä ja tavallisia blogeja. Enkä perkele linkitä.

sea   23:22    4 kommentti(a)


sunnuntaina, huhtikuuta 10

Mä muutun kohta ananakseksi. Jo pidemmän aikaa ananas light limu on ollut ykkönen. Viime viikot olen ostanut tuoreita kokonaisia ananaksia ja nyt ostin ananasmehuakin. Ananasjugurtti ei sitä vastoin ole kovin erikoista eikä ananasjäätelö. Mitäs niitä vielä olisi?
Kingis extra toffee-banaani sitä vastoin on syntisen hyvää, ei kyllä voita mango-melonia, mutta kun sitä ei saa pakettina lähikaupasta. Voisikin kitistä niille aiheesta.

Sanokaa hyvät ihmiset mitä ihmettä mä kirjoitan tuohon au pair jutun dear family kirjeeseen?! Siihen pitäisi kirjoittaa perheestä (mä muutin pois kotoa jo 10 vuotta sitten!), harrastuksista (irkki ja bloggaaminen?), tulevaisuuden suunnitelmista (mä lähen Lontooseen?), kokemuksista lastenhoidosta ja kotitöistä (olen ollut au pair kahdesti, olen lähihoitaja, olen pyörittänyt omaa kotia 10v)....ja tietysti itsestä.... Voi jee.

Pitkästä aikaa Celinen Falling into you levy kuullostaa loistavalle. Jee.

sea   03:39    0 kommentti(a)


lauantaina, huhtikuuta 9

Tästä tulee tuskanen ja pitkä, joten ihan pakko.

lompakkomuumi

Nordean, Osuuspankin (Afrikan tähti!) ja Sammon Visa Electron
Makuunin clubikortti (Matrix!)
Plussa-, bonus- ja S-etukortti
kirjastokortti
Infon kanta-asiakas käteiskortti
Kela-kortti
Nordean automaattikortti (toinen tili)
Veripalvelun sydänkortti
Yliopiston apteekin uniikkikortti
elinluovutuskortti x2
ajokortti
lukiolaiskortti
vanha opiskelijakortti

nippu Mäkin kuponkeja
3 nippua Hesen kuponkeja
nippu erilaisia muita kuponkeja
(enkä mä edes koskaan käytä näitä!)

Sammon, osuuspankin ja Nordean x2 pahvikortit
Postipankin automaattikortti :D
Matkahuollon opiskelijakortin muovikotelo+kantaosa
siskon ja iskän tilinumerot (liekö voimassa enää?)
kolmas tilinumero jonka kaverina osoite, Mäntyharju, kenen lie?
kasa by air mail-tarroja

Makuunin leimattava bonuskortti
kasa kuitteja (ja mä heitän ruokakaupassa kaikki aina suoraa roskiin!)
postimerkkejä
Yves Rocherin kortti x3
kasa säästettäviä takuukuitteja jotka ovat kuluneet lukukelvottomaksi

5,10 kolikkoina

[via Varo Vaan ja Turisti]

sea   00:58    0 kommentti(a)


perjantaina, huhtikuuta 8

Tätä osa on odottanut. Vastaus edelliseen postaukseen. :)
Sininen pallo kertoo missä on otettu kuva. Kotini sijainti kartalta puuttuu, ihan kaikkea teidän ei tarvitse tietää. ;P





sea   16:43    0 kommentti(a)


keskiviikkona, huhtikuuta 6

Tamperelaiset voivat arvuutella mistä mihin olen kulkenut. Muut voivat vain hämmästellä. ;)

Kymppi sille joka tietää missä kuvassa 14.26 ollaan, vilkaisematta ratkaisevaa vinkkiä seuraavasta kuvasta. Kakku kahvit sille joka tietää missä kuvassa 16.07 ollaan. :)
Empä muuten tiennyt, että koski on todella noin matala tuossa sillan kupeessa. Onhan tuossa keskellä syvempää vai osuuko itsariyrittäjällä jalat pohjaan?!

sea   23:12    17 kommentti(a)


maanantaina, huhtikuuta 4

Perhanan bloggeri! Korjatkaa sivunne! Asiaan, jo toistamiseen.

Ensimmäistä kertaa todella epäilen onko Englantiin lähtö fiksua. Hakupaperit on kasaamatta sekä tietysti lähettämättä, passi uusimatta, asunto vuokraamatta, eläkkeen jatko vaiheessa, rahat lentolippuun ja läppärin ekaa erää varten kinuamatta iskältä (maksan kai takaisin?).

Kävin tänään mtt:ssa. Lääkäri ymmärsi kyllä kantani lähtöön, mutta en ole ihan varma sainko hänet vakuuttuneeksi, että eläkettäkin kannattaa jatkaa. Hänen ensimmäinen kommentti oli "etkös sä sitten ole aika työkykynen". En! Hän myös oli vakaasti sitä mieltä, että minun pitäisi tulla vuoden aikana käymään Suomessa kerran. En kyllä oikein tiedä onko minulla varaa monen sadan euron meno-paluulippuihin parin päivän takia, tarkemmin sanottuna 20 minuutin takia.

Asunto rassaa eniten. Kyllähän tähän varmasti jonkun vuokralle saa, mutta tuntuu niin kamalalle laskea sen varaan, että viimeistään heinä-elokuussa vuokralainen löytyy. Minä lähden silloin! Jos joku lukijani tietää Tampereella asuvan tai tänne muuttavan (syksyllä) opiskelijan saa vinkata vapaasta asunnosta. 1h + tupakeittiö (makkari ja iso tupakeittiö), 43 neliöä, 420 euroa/kk sis. vesi, sähkö ja netti, kalustettu, erittäin hyvässä kunnossa, keskustaan pari kilometriä, yliopistolle 1-1½km, tamk/piramk saman verran. Asunto on siis toasin, siksi olisi oltava opiskelija. Asua tässä saa elokuusta 2005 jonnekin kesään 2006 (kesä-, heinä- tai elokuulle).

Sitten olisi se iskä vielä pehmitettävä...

Turisti muuten puhuu asiaa. Hiekoitushiekka housunlahkeenkäänteessä on maailman ärsyttävimpiä asioita. Etenkin kun se tuppaa päätymään makkarin ja vaatehuoneen lattialle.

sea   21:19    6 kommentti(a)


sunnuntaina, huhtikuuta 3

Paavi meni ja kuoli sittenkin. Olisin tosin halunnut tietää todettiinko Paavi kuolleeksi koputtamalla hopeisella vasaralla otsaan vai kokeiltiinko nykyaikaisemmin kaulavaltimoa? Paavi Johannes Paavali II valittiin muuten virkaansa muutamaa viikkoa ennen minun syntymääni. :)

sea   02:57    0 kommentti(a)


lauantaina, huhtikuuta 2

Sisko kertoi tänään, että äiti on aika huonona. On kuulma laihtunut anorektikkomaiseksi ja muutenkin terveys reistailee. Sinänsä ei siis mitään uutta. Anna (isosiskoni) on kuitenkin huolestunut miten hänen käy jos äiti päättää kuolla. Äiti nimittään aikanaan teki paperit jossa Annasta tulee Saran (siskopuoli, kohta 13v) huoltaja jos äitille sattuu jotain. Olisihan se toki iso isku ja Annan elämä muuttuisi kerta heitolla aika pahasti. Ensimmäinen ajatukseni oli silti "kuolisikin pois, Saran olisi paljon parempi olla Annan kanssa".

Anna murehti miten hänen nykyinen miehensä suhtautuisi jos tyttöystävän huollettavaksi tulisi yhtäkkiä teini. En oikein ymmärrä tätä Annan nykyistä miestä muutenkaan, mutta mielestäni tuollaiseen sopeudutaan jos toista oikeasti rakastetaan. Sara ei ole edes mitenkään hankala lapsi. Kiltti, hiljainen ja sopeutuva vaikkakin osaa välillä olla tempperamenttinen. Uskon Saran olevan sen verran fiksu, että keskustelemalla voidaan asioista sopia.

Itse en osaa murehtia tulevasta. Se on vähän kun menneen kanssa jahkaaminen ja jossittelu. Kun ei sitä tulevaa voi määrätä eikä mennyttä muuttaa niin miksi murehtia. Jos nyt käy niin, että äiti kuoleen niin sitten se kuolee ja Sara menee Annalle ja sitten siihen vaan sopeudutaan. Ehkä joku nyt toteaa siellä, että helppohan minun on sanoa kun Sara ei tule minulle. Tiedän. En silti osaisi murehtia. Oma elämäkin on vähän auki (ai vähän) enkä silti jaksa pohtia ja vaivata päätäni sillä meneekö kaikki vielä joskus hyvin. Asioilla on tapana järjestyä jos ei hyvin niin edes jotenkin päin sopiviksi.

Sitä paitsi minusta olisi jotenkin makeeta asua Saran kanssa kahden. Anna ottaa sen ehkä vähän liian äitinä, kun minä näen asian enemmän huoltajana. Sara on kuitenkin jo iso ihminen joka osaa huolehtia itsestään. Tokihan hän tarvitsee rajoja ja huolehtimista, mutta noin arjessa. Tyttö tietää, että läksyt on tehtävä, koulu hoidettava, kotiin on tultava yöksi ja kännykkälasku ei saa hipoa pilviä. Jos nyt välillä vähän kinataan ja tingataan niin mitäs sitten. Murehditaan sitten kun tilanne on käsillä. Nyt hakataan päätä seinään tämän hetken asioiden kanssa.

ps. Olipas Sarasvuo söpö ja symppis Huumassa. nam.

sea   20:03    6 kommentti(a)


perjantaina, huhtikuuta 1

Aprillipiloja. Suurin osa oli kyllä ihan tyhmiä, en mennyt lankaan. Etenkään tälläiset ei yleensä jaksa naurattaa pätkääkään. Pistin silti ääntä lisää ja nyt kikatan viimeistä päivää. :D
[via Pinseri]

Käykää toki lottoamassakin. Itse olen kuihtunut jo 337 ikään, mutta yhtään kuutta tai seitsemää oikein ei ole sattunut. 13 viisi oikein kyllä. Jes!
[via b.]

sea   15:30    0 kommentti(a)







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger