torstaina, joulukuuta 30

Jälleen kotona. Oikeasti tulin kyllä jo tiistaina, mutta sen verran myöhään ettei tässä ole kerennyt vielä mitään. Täysi videollinen odottaa katselua, päivitetyt blogit sain kahlattua tänään ja Aasian uutisia pursuaa koko ajan jostain lisää!

Reissu meni ihan ok. Lilla ja Yalbert oli aivan yhtä ihania kun ennenkin. Olisin pöllinyt sylissä purisevan Lillan mukaani, mutta takissa oli liian pienet taskut. ;)

Mikkelissä oli jees. Jenna nyt vähän rääky korvaan, mutta sen sai hiljenemään aika hyvin kun ehdotti erän muuttuvaa labyrinttiä, jonka joulupukki (eli minä ja Anna) toi. Siinä on kyllä näin aikuisenkin kantilta mukava peli. Välillä joutu jopa häviämään ekaluokkalaiselle! :)
Ei alkanut ahdistamaan toisten nurkissa asuminen eikä edes netittömyys. Okey, välillä olisi tarvinnut tyyliin tiedonhakuun, mutta muuten ei. Sitä paitsi kävin vähän netissä ja istuin koneellakin aika kauan. Arvatkaa nimittään montako valokuvaa mahtuu yhdelle levykkeelle zipattuna? Kaksi viiva kolme. Kyllä. Siinä meni pieni tovi zippaillessa kuvia. Yhdeksän levyä tuli, sitten loppu levyt. Miksi sitten tungin niitä levykkeelle? Noh katsokaas kun olin sillon viimeeksi siellä käydessä tyhjentänyt kameran koneelle ajatellen, että tyrkkään ne nettiin. Vaan kun niiden kone on modeemin takana niin eipä niitä tyrkätty mihkään. Muistitikkua ei ole, eikä ole vara just nyt ostaa. Omassa koneessa ei edes ole usb:ta, vielä (joulupukki lupasi maksaa) Polttavaakaan ei ole. Joten ei jäänyt ihan hirveästi vaihtoehtoja. Ja jos keksit vaihtoehdon älä kerro sitä nyt, odota muutama kuukausia, että ärsytykseni laskee. ;)
Noh juu. Iskä tosiaan lupasi maksaa sen usb-kortin kunhan joku kiltti nörtti ensin kertoisi millainen sen pitäisi olla ja asentaisikin sen vielä. Tiiiimoooo?! :) *söpö katse kulmien alta* *räp* *räp*

Kotiin oli mukava tulla, paitsi täällä on kamala siivo. Tiskit on sentään tiskattuna, joku lohtu. Ai niin, piti kirjoittaa se valitus vr:lle. Jos jokin on lyhyen ihmisen kirous niin intercity, erityisesti IC2. Kaikki lyhyet tietävät takulla mistä puhun. Pitkille voin kertoa, että penkin upea ergonominen muotoilu on aivan päin peetä. Super lyhyt jalkatukikaan ei ihan hirveästi auta jos jalat eivät yllä sille. Avara jalkatila on varmasti ihan kiva, jos on pitkä. Lyhyelle se on aivan sama. Istu siinä siis pari tuntia epämääräisessä solmussa jalkojen roikkuessa jotenkin päin (ei yllä lattialle kunnolla). Edes tyhjä paikka vieressä ei auta. Käsinoja paina selkään, ne tyynyt on liian pieniä pehmentääkseen. Ja selkänojan idioottimainen ergonomisuus estää hyvän sivunojan. Kuka helvetin 190cm insinööri ne tuolit on kehittänyt!

Nyt voisin mennä paahtamaan kasan leipiä uudella kiiltävällä leivänpaahtimellani! :)

sea   02:07    0 kommentti(a)


torstaina, joulukuuta 23

Hyvää joulua kaikille. :)

sea   22:03    0 kommentti(a)


sunnuntaina, joulukuuta 19

Olen huomenna lähdössä jouluksi maalle. Hieman harmittaa edelleen etten voi viettää omaa joulua täällä, mutta joulu maalla on kuitenkin sen verran idyllinen, että eipä se niin kamalaa ole.

Media hössöttää joulustresistä, ihmiset kertovat vihaavansa joulua, eräät jopa vääntävät bannerin aiheesta. ;)
Minä pidän joulusta. Ihan oikeasti ja todella. En toki tahdo kuulla joululauluja marraskuussa enkä ymmärrä miksi joulumainoksia alkaa sadella postilaatikosta lokakuussa. Sanotaanko, että ensimmäiset mainokset voivat tulla ehkä marraskuun viimeisillä viikoilla ja joululaulut ehdottomasti vasta joulukuussa. Mutta joulukuusta pidän. Joululaulut on jees, etenkin sellaiset aavistuksen erilaiset. Enkä nyt tarkoita mitään "Sikaa" tms, vaan riittää kun laulaja on joku muu kun Katri Helena tai biisiin on lisätty vähän vääntöä. Joulukoristeita ripustin kämppääni vaikka en edes joulu täällä vietä. Tunnelmalliset kynttilät, suloiset enkelit ja tontut. Kaupat on täynnä koristeita, ihmisvilinää ja joulun voi aistia. Jouluaattona voi taapertaa kamalassa vaatekerrassa nenä jäässä viemässä kynttilöitä haudoille. Laskea autossa vastaan ajavia joulupukkeja. Harmi kun Jenna vielä uskoo joulupukkiin eikä tuosta laskemisesta voi tehdä koko perheen hassua leikkiä kuten ennen. Ehkä ensi vuonna. Aion kyllä silti laskea. ;)
Saunassa varpaat ja korvat sulavat. Ruokapöydässä saa santsata niin monta kertaa kun housut antaa periksi ja kun eivät anna, avataan nappi. Tänä vuonna saan varmaan paketoitujakin lahjoja ja ainahan sitä tietysti voi katsella Jennan riemua. Ja kun muut menevät nukkumaan voi sammuttaa kaikki muun valot paitsi joulukuusen kynttilät. Tunkea vielä yhden suklaan napaan ja rapsuttaa laiskasti vatsan päällä nukkuvaa kissaa.

Lumi tosin puuttuu. Toivottavasti sitä on Mikkelissä tai edes sataa ensi viikonloppuun mennessä.

Hyvää joulua kaikille, kaikesta huolimatta.

sea   03:13    0 kommentti(a)


tiistaina, joulukuuta 14

Koska huomaan kaikki meemit aina tosi jälessä olkoon tämäkin

viime viikon vitonen via skrubu

1. Mikä oli ensimmäinen piirretty ja ei-piirretty elokuva jonka näit elokuvateatterissa?
Eipä tule mieleen. Ensimmäinen jonka muista nähneeni leffateatterissa oli Karhu (tjsp). Siinä taisi olla ihan oikeat karhut ja joku niistä siinä kuoli.

2. Käytkö leffassa yksin vai mieluiten seurassa?
Molemmissa on puolensa. Ehkä kuitenkin yksin, vaikka siinä ei saakkaan jakaa kommentteja toiselle. Yksin käymisessä on joku ihana itsensä hemmottelun tunne.

3. Onko jotain elokuvaa jota et ole nähnyt elokuvateatterissa mutta tahtoisit nähdä isolla kankaalla?
Olen ollut kakarasta asti kade siskolle joka näki E.T:n teatterissa. Olisihan noita varmaan muitakin, mutta tuo tuli ekana mieleen.

4. Oletko kokenut erilaisen/erikoisen elokuvatapahtuman? Kerro!
Oltiin tyttöjen kanssa katsomassa Kummelia, kesken leffaa tuli se kohta missä kerrotiin lopussa olevan tissejä. Suurin osa porukasta valui heti lopputekstien alettua pois, mutta kourallinen jäi odottamaan tissejä. Hyvin nolona ja naama punaisena ihmiset sitten lopulta poistuivat kun niitä ei tullut.
Kesällä käydessäni katsomassa kaikki LOTR:it putkeen oli muutamien ihmisten kanssa hassu yhteenkuuluvuuden tunne. Et ollut ainoa joka popsi hassuja eväitä keskellä yötä tai pohti miten hitossa pääsee kotiin. Naapuri penkistä sai takulla myötätuntoja kun takapuoli alkoi puutua.
Hämmennys kun menin ensimmäisen kerran jenkkilässä leffateatteriin. Sali oli jaettu kolmeen osaa ja reunoilla sai tupakoida.

5. Ovatko elokuvat parhaimmillaan elokuvateatterissa?
Onhan ne, mutta ei kaikki elokuvat tarvitse isoa kangasta.

sea   04:43    0 kommentti(a)


maanantaina, joulukuuta 13

Kaippa se on päivitettävä kun uudistuneen etusivun takia Pinseri sanoo minun päivittyneen. Ei tuoteta pettymystä lukijoille (jaa ei vai). Niin se tekosyy miksi en ole päivittänyt... Noh tuota, koneeni nimipalvelin (tjsp) oli rikki. Mitkään sivut ei toiminut, irkkiin ei päässyt (paitsi niillä kivoilla numerollisilla jutuilla). Tänään olin fiksu ja sain (kun Timo ensin vähän neuvoi) korjattua vian.

Jaaha, mitähän asiaa minulla sitten olisi?
Pistin eilen joulukoristeita seinille. Kissa ei enää mökötä vaikka lampunvarjostin on edelleen päässä. Olen käynyt tällä (viime) viikolla melkein jopa päivä ulkona, jos ei muualla niin edes kaupassa. Voitin Novan joulukalenterista Naantalin kylpylään lahjakortin. Hei! Siitähän mä voin kertoa.
Eli, vastasin tuossa muutaman kerran jo siihen, keskiviikkona ne soitti puolen päivän aikaan ja kysyi olenko kahdelta tavotettavissa. En. Olen sillon psykillä enkä voi vastata. Paska! Okey, en sanonut olevani psykilla, mutta sanoin etten ikävä kyllä voi revetä puhelimeen edes kahdeksi minuutiksi. Noh, kiltti...kukahan se muuten oli...lupasi, että jos seuraavana päivänä osaan vastata jälleen kysymykseen hän voisi poimia minut sieltä arvottavien joukosta ja saisin voiton. Hehkutin hetken, mutta illalla jo epäilin josko tuo lupaustaa kumminkaan pitäisi. Torstaina tietysti hain joka paikasta vastausta, koska satu sattui olemaan hieman hankala. Ei sen puoleen en minä olisi tiennyt sitä keskiviikkoistakaan ellei juuri pari viikkoa sitten maalla ollessa äitipuoli olisi siitä puhunut! Siis, torstain satu oli ihan tuttu, mutta en kirveelläkään muistanut nimeä. Löysin googlettemalla nimen, mutta mielestäni se ei ollut oikea. Lopulta soitin kirjaston lastenosastolle ja varmistin tietoni. :)
Arvatkaa soittiko ne. Soitti! Puolilta päivin varmistaakseen, että olisin tänään puhelimen päässä kahden aikaan. Kahden maissa soittivat sitten nauhoittaakseen palkintohetken. Jännitti ihan pirusti (vaikkei edes ollut ensimmäinen kerta radiossa), puhelinkin ihan hölmöjä. Eikä ne edes katkonut niitä pois! Onneksi lähdin juuri viemään kissaa eläinlääkäriin enkä ollut irkissä katsomassa mitä muut kommentoivat.
Vaan lahjakortti tuli. Taidan antaa sen porukoille joululahjaksi. Minulla ei ole varaa lähteä Naantaliin asti.

sea   03:38    0 kommentti(a)


torstaina, joulukuuta 9

Soittolistameemi via mummila

1. Avaa musiikinsoitto-ohjelma tietokoneellasi.
2. Tee soittolista koko musiikkikokoelmastasi.
3. Soittojärjestys: sekoita.
4. Listaa ensimmäiset kymmenen soitettaviksi arpoutunutta laulua (esittäjineen), olivat ne miten nolostuttavia tahansa. Kyllä vain! Eipä hypätä yli sitä Carpenters-kappaletta joka tuhoaa täysin katu-uskottavuutesi! On täydellisen musiikillisen rehellisyyden aika.
5. Jos sama artisti sattuu kohdalle kahdesti, saat hypätä toisen (tai kolmannen,... jne.) yli, mutta ei ole pakko.

1. The Rasmus: Funeral song
2. The Lord of the rings - The fellowship og the ring: Lothlorien
3. Ultra Bra: Laulu asioista
4. Stella: Hiekka
5. Dido: Don't leave home
6. Celine Dion: Blue Christmas (olipas osuva!)
7. Samuli Edelman: Kulkija
8. Enigma: Beyond the invisible
9. Maija Vilkkumaa: Sä et tiedä mitään
10. Zen café: Aamuisin

Hei, näähän ei ollut ollenkaan noloja. :) Olen kyllä hämmenynyt ettei osunut yhtään Tori Amosta eikä Yötä, niitä näyttää olevan eniten, vaikka jälkimmäistä en ole kyllä kuunnellut aikoihin.

sea   12:46    0 kommentti(a)


maanantaina, joulukuuta 6

Kissat sitten lähti (tai no Tiiti jäi, pennut meni). Laura lähti peruutuksista ym. huolimatta humps torstaina, Lilla ja Yalbert perjantaina ja Samu lauantaina. Nyt on kovin hiljaista ja tyhjää. Kaikki muistuttaa pennuista. Lattialla on niiden lelut (Tiiti ei leiki) pahvilaatikot (eräänlaisia kiipeilytelineitä) on edelleen paikallaan, kaikki tavarat on edelleen makkarissa piilossa (jopa pirttipöydän tuolit), toisen hiekkalaatikon sentään raivasin tänään pois (se piti jok.tap. siivota ja hiekka vaihtaa). Tuntuu liian rajulle vedolle kerätä leluja pois lattialta, saati purkaa noita pahvitelineitä. Ne ovat olleet siinä kuukausia, lähes koko sen ajan kun täällä on kissoja ollut. Osaankohan edes elää enää kaksin Tiitin kanssa?
Tiedän, että pennut on poissa, mutta silti jollain asteella odotan kokoajan, että ne putkahtavat jostain, heräävät päikkäreiltä, rymistelevät telineellä tai kopassa, ruttaavat matot tai raapivat sohvaa. Mutta ei, on ihan hiljaista. Ei kuulu eteisestä miuta kun Lilla juoksee jalkoihin tahtoakseen syliin silitettäväksi. Ei ole sylissä pientä karvakasaa purisemassa. Äipän höpönassut on poissa. Kyyneleet ja ikävä on tullut taloon.

Vaikka ne ajoivatkin minut välillä raivohulluuden partaille, vaikka itkinkin niiden kepposten takia itken nytkin, pahemmin. Järki yrittää sanoa, että enhän minä voi niitä pitää, ei ole rahaa, edes yhteen. Silti alahuuli on rutussa ja silmät sumuiset. Olisinpa saanut nauttia niistä vähän pidempään.

Kaippa tässä pitää lohduttautua sillä, että ne kaksi ehdotonta suosikkiani, Lilla ja Yalbert on parhaassa mahdollisessa paikassa mitä ikinä keksin. Ja jos vain uudelle isille ja äitille sopii, sekä minulla on aikaa ja rahaa, tulen kyllä moikkaamaan tenavia pian. Toisaalta se voi kyllä olla vain pahaksi tälle ikävälle. Pillittäisin kuitenkin lähtiessä tai tunkisin Lillan takin sisään ja veisin mukanani.

Kyllähän minä tiesin ettei kissanpennuista luopuminen olisi helppoa. Tiesin, että luopuminen olisi se ensikotina olon kääntöpuoli. En silti uskonut, että se olisi näin vaikeaa. Ei se mielestäni ollut näin vaikeaa lapsena vai kultaako aika muistot?

"Miu, äipän purinakone."

sea   02:26    0 kommentti(a)


torstaina, joulukuuta 2

Anteeksi tämä tauko. Piti päivittää kun tulin kotiin Mikkelistä (su), mutta jätin asian maanantaille. Pahapaha. Kissat meni ja järsi hiiren johdon poikki (tämä olisi ironista ellei tämä hiiretön elämä vituttaisi näin paljon). Sen jälkeen ei ole paljoa huvittanut alkaa hakkaamaan tabua enempää kun on pakko.
Nyt on pakko.

Jos jostain tulen vihaiseksi niin ihmisistä jotka eivät ilmoita myöhästymisiä/perumisia jne. Ikävä kyllä tässä kissoja jaellessa on saanut törmätä ihmisiin jotka ensin varaavat, sitten sanon eioota toiselle ja kohta tämä varaaja soittaa ja peruu. Ärmur. Tänään oli silti kaiken huippu.
Eräs nainen on soitellut jo useamman kerran kissan perään. Eilen hän sitten ilmoitti, että voisi tulla katsomaan tänään. Sovimme, että hän tulee kahden maissa. Odotin tietysti täällä peukaloita pyöritellen ja ihmettelin kun mitään ei kuulu. Kaksikymmentä yli tämä nainen soittaa ja kertoo hakeneensa toisen kissan aamulla. "Se on kotiutunut tosi hyvin, nukkunut jo pari tuntia tuossa sohvalla." Kissa on nukkunut siis sohvalla jo useamman tunnin eikä mieleen juolahtanut ilmoittaa minulle yhtään aikasemmin ettet ole tulossa?! Edes ennen sovittua aikaa?! Ehei, kun vasta 20 minuuttia sen jälkeen! Teki mieli kuristaa puhelimenjohtoon se nainen, harmi, että on kännykkä.

En varmaankaan olisi ollut niin kiukkunen ellei minulle olisi tehty samanlaisia ohareita jo viime yönä.
Sovittiin eilen Timon kanssa, että hän tulee tuomaan minulle uuden hiiren siinä kahdeksan aikaan illalla. Kymmeneltä hän ilmoitti, että ei huominen kävisi? Olin hieman ärtynyt. Kohta Timo soitti (kännissä, harvinaista) ja selitti, että ei kyllä hän tulee vielä tänään. Mihin aikaan menen nukkumaan. Sanoin meneväni nukkumaan parin tunnin sisällä ja sovimme, että hän tulee ennen sitä. Yhden aikaan laitoin viestin ja kyselin onko hän ylipäätään tulossa vai onko kenties sammunut ojaan kun ei kuulu eikä näy. Kolmelta sain vastauksen, ei hän tule.
Kerrankin olisin voinut mennä ajoissa nukkumaan (klo 23) kun väsytti. Sen sijaan odotan koko yön ihan turhaan, jolloin väsymyskin meni ohi. Jos sovitaan jotain niin siitä pidetään kiinni. Jos myöhästytään siitä ilmoitetaan heti kun mahdollista. Jos perutaan, siitä ilmoitetaan heti eikä tunteja sovitun ajan jälkeen.
Kyllähän minä menin nukkumaan yhden aikaan ja ajattelin, että en päästä sisälle jos tulee. Vaan yritä siinä sitten nukkua kun kokoajan jollain asteella odottaa, että saisi jonkun viestin.

Voisihan sitä keksiä tuhat ja yksi tekosyytä miksi kumpikaan yllä mainituista ei ilmoittanut ajoissa. Minusta ne tekosyyt eivät vain ole tarpeeksi.

Ja kyllä, minä ilmoitan aina jos myöhästyn yli 10 minuuttia. Sitä varten se kännykkä on.

sea   16:28    0 kommentti(a)







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger