Näin aamuyöstä pelottavaa unta. Olin isäni luona maalla, mutta isää, äitipuolta tms ihmisiä ei paikalla ollut. Minun lisäkseni siellä oli äiti ja joku minulle tuntematon nainen, ilmeisemmin äitin kaveri.

Puhuin vanhan au pair kaverini kanssa puhelimessa (minun on pitänyt jo monta päivää vastata hänen sähköpostiinsa). Äiti alkoi leikkiä marttyyriä ja kerätä tavaroitaan. Jotain mutisten hän paineli ovesta ulos. Yritin huutaa hänen peräänsä kysyen mitä hän sanoi ja mihin hän on menossa. Äiti palasi ovelle vihaisena ja alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Yritin sulkea ulko-ovea toinen käsi ovenkahvalla toinen pidellen kännykkää. En halunnut lopettaa puhumista kaverin kanssa, mutta en myöskään halunnut äidin tulevan takaisin sisälle. Monta kertaa yritin epätoivoisesti vääntää oven nappia lukkoasentoon, mutta aina se jäi auki. Äiti kiskoi kaksin käsin toiselta puolelta.
Jossain vaiheessa oli joutunut pihan puolelle ja yritin kiskoa portin ovea lukkoon (meillä ei ole portti/aitaa). Portti ja aita kiersivät talon ympäri hyvin lähellä seiniä. Koko ajan yritin huudella puhelimeen kaverille onko hän vielä toisessa päässä. Välillä tungin kännykän taskuun kun tarvitsin molempia käsiä. Aina kuitenkin otin puhelimen takaisin korvalle kertoakseni mikä on tilanne. Samaan aikaan pelkäsin kokoajan, että kännykän akku loppuu!

Lopulta pääsin takaisin sisälle ja sain ulko-oven lukkoon. Äiti huuti kurkku suorana kännisen kaverinsa kanssa ulkona. Heräsin hyvin kummallisesti pohtien edelleen pitäsikö soittaa poliisi ja miten soitan kun en halunnut katkaista puhelua kaverille. Pohdin josko soittaisin toisesta kännykästäni... En enää nähnyt unta, mutta olin edelleen unessa. Herättyäni tähän hetkeen tunsin edelleen kamalaa pelkoa. Ulkona oli ihan valoisaa (ja sisällä myös), mutta silti pelotti maata kyljellään etsien unta.

Ei muuten ollut ensimmäinen kerta kun unessa suojelen isäni taloa joltain ihmiseltä eikä myöskään ensimmäinen kerta kun tappelen äitini kanssa.

Eip mitä. Vastasin sulle mailina. :)