Nää kuvat on tosi tärähtäneitä ja huonoja, mutta nyt onkin sisältö se tärkein, yrittäkää saada selvää, klikatkaa suuremmaksi. :)

Ensimmäisessä Annilla oli kivaa kun tungin karvapallon tyhjään tulitikkuaskiin. :)

Tokassa leikittiin vanhaa ja tuttua "hypi jalkojen yli höyhentikun perässä". Tihratkaa takavarpaita! Harmi kun en saanut tarkempaa kuvaa, kissa lähes seisoo kynsillä! Pitäsköhän takakynnetkin leikata... ;)

Kolmosessa Anni kyttää höyhentikkua. Silmät on tajuttomat pallot, viikset terässä ja nenä väpisee! :D Tuo kissa on niin hupasa kun se oikein keskittyy hyökkäämiseen. Hirveä tassutus ja nousu kynsille. Naama on niiiiiin keskittynyt ja tiukka. Jokainen aisti on niin terässään! Joskus tökkään Annia tuossa vaiheessa hellästi takamukseen ja viuuuuuh kissa hyökkää. :D

Lopuksi vielä pätkä karvapallotouhuja (ompas huono laatunen). Tälläinen kopina meillä käy jatkuvasti kun Anni ravaa karvapallon kanssa sohvalle ja lattialle vuoron perää. Tässä yksi syy lisää miksi meillä on kynnet lyhyinä. :D

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Siitä on kauan kun itse olin uusi blogi listalla (Pinserissä) ja kaipasin lukijoita. Minä en unohda sitä miten kurjaa oli kytätä sijoitusta joka ei noussut millään. Tässä siis kaikki tilaamani alle 25 lukijan blogit tai siis joilla on Blogilistan kautta alle 25 tilaajaa. Ehkä löydätte uusia suosikkeja? :)





Kissanviiksien määritelmä
Saturation-kuvablogi
Jimin poppoo
Häh? Töö.
Punaisin kengin
Kameleontin värikartta
Kirsulin elämää
Pojat rakkaat
romukasa
Autumn colours
Bulimikon ahdistuspäiväkirja vol. 2
Pala sinistä saippuaa

Jos et halua mainostusta kerro toki niin poistan sinut tuosta listasta. :)

edit 14.42: Miksi mä en älynnyt tätä eilen. Tietysti mä vielä haastan muutaman useamman sadan tilaajan blogin listaamaan omia alle 25 tilaajaman suosikkeja! :)

Tunnisteet: meemi

Ei mulla mitään asiaa. Paitsi mitä tykkäätte uusista väreistä ja kuvasta? :)
Sekä mulla on edelleen niin paljon noita maalta otettuja kuvia julkasematta, että tässä taas yksi. Äitipuolen veikeä aita/tuki. :)

Iskässä oli kapinoitsijan vikaa kun ottikin uuden kissan sijaan kaksi lammasta. :)

Elämänlanka on aika kapinallinen kasvi, mutta maistui hyvin Sirulle ja Tofulle. :)

Tunnisteet: valokuvatorstai

Valokuvaaminen on vaikea laji! Aiemmin olen toki räiskinyt vaikka mitä ja ajatellut, että sisältö ratkaisee. Mutta olisi hieno silti osata ottaa upeita kuvia etenkin noita makroja (eli "lähikuvia", eikö?). Tosin en tiedä miten paljon jaksan panostaa valaistukseen ja säätämiseen. Muokkaaminen olisi kivaa jos vain osaisi. Plussaa annan kyllä itselleni, digikameran myötä on kuvia tullut räpsittyä ja paljon olen oppinutkin! :)

Ei saa äippä lehteä lukea ei. Naminami se on hyvää ja silppua lattia täysi vaikka juuri imuroitiin!

Ankeaa tämä elämä. Oikeasti. Mitään ei huvita tehdä kun ei saa kuluttaa penniäkään rahaa. Seuraavan kuukauden rahat on oikeastaan jo mennyt. Kurjaa kun ei voi edes rahan tullessa hieman nauttia kun pitää venyttää koko ajan. Jaksan niin sen voimin, että edes kerran kuussa on kivaa.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Kaikille neulojille varoitus.
Mitähän sitä tekisi tuosta kirjavasta langasta joka jäi yli ranteenlämmittimistä?

Kerkesin jo iloita, että Annin kiima meni ohi. Ja kakat. Käytyämme pihalle kissa innostui. Nyt on pari päivää taas mouruttu kun hullu, naapurit varmaan kiroilee. Öinen mouruaminen kuullostaa ihan lapsen jokeltelulle! Luulevat vielä minun kiduttavan lasta täällä. Paitsi onneksi laitoin ne kortit seinä-, katto- ja lattianaapurille. Tooosin kissan mouruaminen kuuluu rappuun. Äsken oli pakko istua lattialle katsomaan telkkaria kun ei sohvalla viitsinyt olla Annin potkittavana. Ei hetkeäkään paikalla, ei.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Mun on ihan pakko avata suuni tästä BB-sotkusta. Sorry. En mä muuten, mutta erehdyin lukemaan subin keskustelupalstaa enkä voi käsittää miten Sorellasta on tehty syyllinen ja Mikasta uhri. En nyt ole huutamassa raiskausraiskaus, Mika ulos talosta! Mies selvästi on järkyttynyt ja sitä rataa. En silti ymmärrä miksi Sorellan tehtävä on lohduttaa Mikaa. Miksi muut pitävät Sorellaa valehtelijana ja puhuvat miten kumpikin on syyllisiä. Aivan sama vaikka molemmat olisi peiton alle menneet tarkoituksena naida, mutta jos toinen nukahtaa ei toinen jatka. Oli kyseessä sitten mies tai nainen, tyttö- tai poikaystävä, tuttu tai tuntematon, nukkuvaa ihmistä ei hiplata eikä naida. Ei vaikka tämä hereillä ollessa olisi seksiä halunnut. Saisin varmaan tajuttoman sätkyn jos heräisin siihen kun minua naidaan vaikka itse olisinkin ollut mukana jos hereillä olisin ollut.

Pahinta kai koko keskustelussa on, että naiset haukkuvat Sorellaa huoraksi ja sanovat, että itse tämä kiehnäsi Mikassa. Vähän kun "mitäs pistit minihameen sit sut saa raiskata". Ei mene minulle jakeluun ei. En ole mikään Mika-fani enkä Sorellakaan, mutta kyllä Sorella vetää tässä pisteet kotiin, ei sukupuolensa takia vaan uhrina olon takia. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin olisin Mikan puolella. Kummallista miten uhria onkin niin helppo sortaa. Ei ihme etteivät raiskaukset tule poliisin tietoon.

Ooohaaah, edelleenkin väitän etten ole mustikkajäden ystävä, mutta nyt olen sulaa vahaa. Aino mustikkapiirakkajäde on törkeän hyvää. Maistoin kesällä, olisiko vadelma & mustaherukkaa, mutta se oli ankeaa. Tämä sen sijaan... Antakaa lisää! Mulla ei ole rahaa ostaa kun on niin kallista.

Joskus voisi kokeilla vielä tuota piparkakku & glögiä. Onko se hyvää?


21.04 edit: Annikin tykkäsi!

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Valokuvatorstain aiheena viesti, merkki, logo, ikoni. Tässä minun entinen syntymämerkkini nykyinen Ronja. Muutaman vuoden vanha ja sattui aivan *!#¤*&¤! toisin kun isosiskonsa Nadja. :)

Tarkkasilmäiset näkevät vielä pienen palan syntymämerkkiä Ronjan mahan "päällä" (ei sopinut kokonaan alle). Merkki ei ollut mitenkään näkyvä, mutta häiritsi minua vuosi kausia.

Tunnisteet: valokuvatorstai

Mikä päivä! Äärimmäisen väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen olo.
Herätys oli kasin maissa. Kympiltä psyko. Ihan jees meni, aika hiljainen olin, mutta ei vaan mitään sanottavaa...pää on ollut tyhjä niin on. Puhuttiin lähinnä mun tyhjämoodeista.

11 jälkeen kävin "kuppiostoksilla", huomenna varmaan kuvaa niistä. Kirjastoon ja Sampolaan. Tarkoitukseni oli mennä ja perua itämaisen tanssikurssille meno, mutta päädyin tunnille ja pakkohan sinne on mennä jatkossakin vaikka tiukkaa se rahallisesti tekee. Vetäjä oli sama vanha jolla olen käynyt ennenkin. Tosi mukava! Kivaa oli, paitsi selkä ei oikein innostunut. Lopputunnista särki tosissaan, välillä oli pakko pysähtyä, venytyksen aikana ei kyennyt oikeastaan kun makaamaan. Eihän tuossa olisi ongelmaa jos kykenisi pitämään lantion koko ajan oikeassa asennossa, silloin liikkeet ei käy ristiselälle, mutta auta armias jos lantio on väärässä asennossa eli siinä asennossa missä ihmiset sitä normaalisti pitää, alkaa selkään koskea. Juttelinkin pukuhuoneessa vetäjän kanssa selästäni ja hän kehotti tekemään sen mukaan mitä pystyy. Hyväähän tuollainen liikunta tekee kun se nimeomaan vahvistaa keskivartalon lihaksia jotta selkä saisi helpotusta. Hitsin mukavaa laji tuo kyllä on. Ei tule mikään valuva hiki, mutta lihakset kyllä kertoo ettei ihan laiskoteltu ole! Tekniikalta vaikeaa ja haastavaa, ei tosiaankaan niin helppoa kun oletetaan. Käytetään lihaksi joita ei tiedä omistavansa, pidettävä keho sellaisessa asennossa mikä ei normaalisti luonnistu sekä liikuttava teknisesti vastoin normaalia käytäntöä. Menen ensi viikollakin jos vain jaksan ja kykenen.

Vatsiksen jälkeen hilpasin kotiin, pariksi tunniksi. Kävin kaupassa ja rentoutin selkää hieman (+kiskasin särkylääkkeitä). Sitten viuh takaisin Sampolaan ruotsin tunneille. Muuten ihan kiva, mutta oma opettaja oli kipeänä ja sijainen oli ärtsy. Kun kerta ollaan varta vasten ruotsin alkeiskurssilla ei pitäisi opettaa ajatuksella "nämä on teille varmasti tuttuja". Minulle ehkä onkin jotkin tosi alkeet, kuten muutamille muille, mutta ryhmässä on paljon ulkomaalaistaustaisia jotka eivät ole koskaan lukeneet ruotsia eivätkä ymmärrä siitä sanaakaan eivätkä edes tunne kaikkea slangisanoja mistä voisi olla apua. Minun vieressä istuva mies on selvästi pulassa jos opetus olisi aina tuota tasoa. Minä pääsen pätemään olemattomilla taidoilla kun neuvon jokaisen sanan suomeksi kun opettaja ei viitsi suomentaa kaikkea. Toivottavasti oma opettaja tulee pian takaisin.

*haukotus* Kotona ei onneksi tarvitse tehdä mitään! Ruuaksi vetäsin neljä pihviä, helpotti lihahimoon. :D Kohta varmaan lämpimään suihkuun ja nukkumaan, huomenna ajattelin mennä pankkiin sopimaan lainan maksulykkäyksiä, kisulle ruokaa pitäisi ostaa...ja semmosia.... :)

Vähän mä olen hyvä kun jaksoin kaiken tänään! Aamulla olin oikeasti varma etten lähde mihinkään tai vähintään skippaan jotain. Ehei! Tein kaiken ja melkein vähän päälle. ;)

Vaikka olenkin niiin itämaisen tyylin sisustaja niin äskeisen tilan persoonallinen koti iski ja syvälle! Jopa nälkä unohtui hetkeksi! Tosin uunissa paistuva focaccia tuoksuu liikaa (mä oon niin rikas, että mulla on vara herkutella italialaisittain enkä mä leivo mitään ankeita sämpylöitä!). Sitä ja kaurapuuroa on tämän päivän menu. Rahat ei tulleet tänään kuten odotin. Mjoo. Otan tuon kiellon pois ja päästän Anonymouksen takaisin ääneen. Kerro mulle mikä sua vaivaa? Jos et ole katkera etkä kateellinen niin mikä nyppii? Nyt saat ihan vapaan puheenvuoron. Ole hyvä, areena on sinun. Eikä tämä ollut edes vittuilua vaan olen ihan tosissani. Anna tulla, kaikki, sydämen pohjasta asti! Kommenttilaatikko on ihan sinua varten! Avautuminen auttaa, minä jos joku sen tiedän.

Jotenkin tosi maassa, tuijottelen ympäriinsä eikä päässä liiku mitään. Ihan tyhjä. Kummallinen haikeus.
Soitin aamulla mtt-lääkärille ja kysyin voisiko hän kirjoittaa reseptin (lääkkeet loppuu) jonka saisin sitten torstaina kun menen psykolle. Helpompaa kuulma on kun tulen torstaina ja pyydän reseptiä jonka haen perjantaina tai ensi viikolla. Anteeksi? Miten se on helpompaa? *huoh*

Enkä mä oikeasti kirjoittanut tuota aiempaa tavaralistaa mitenkään valitus mielessä. Kirjoitin vain ylös asioita mitkä monelle on itsestään selvyyksiä, mutta minulle täysin mahdottomia, joista kuitenkin haaveilen. Jonain päivänä, vähitellen, ehkä... Ehkä onni potkaisee joskus ja voitan lotossa tai vaikka paranen ja kykenen elämään normaalia elämää.


Kuva on Englannin jäämistöä, taisin unohtaa tuon täysin. Ensimmäisen talon naapurin puutarhavaja. Ikävä Englantiin.

edit 21.10: Itkettää, se se haikeus on. En vain tiedä miksi eikä itku edes tule.

Oh, kissa todellakin hikoilee polkuanturoilla. Leikitytin tuossa Anni oikein kunnilla, kisu alkoi hieman läähättää (pari suun aukaisua) joten lopetin. Kokeilin kissan korvia, selvästi lämpimät (hikoilee myös korvin tms?) ja tassuja. Hui, nihkeät polkuanturat! Hassua. Nyt Anni retkottaa lattialla. Juuri vaihdettu vesi on juu kupissa tarjolla ja Anni osaa sitä juodakin oikein nätisti.

Kuvissa Annin lempiasentoja taas näytillä. Tuo kissa se ei nuku somasti kerällä vaan retkottelee sinne ja tänne. Yleensä pää väärinpäin, odottaa kai leukarapsuja. ;D

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Jos saisin muutaman tuhatta niin ostaisin...
- digipoksin (nauhottavan tai sitten myisin dvd:n pois, ostaisin perupoksin ja nauhottavan dvd:n)
- uuden hiiren koneeseen, mielellään langaton kun rikon langalliset
- mikron, perus-ei-pyörivän
- jonkun simppelin kirjahyllyn tv-tasolla ja lasikaapilla
- radion (ihan vain radion)
- kengät (nykyset vähän vuotaa)
- kissalle kannellisen vessan
- pyörän työtuoliin
- kehykset tauluun
- hiusväri (juurikasvu on hirveä)
- kukkia, niin viherkasveja kun leikkokukkia

Ja jos vielä rahaa riittäisi niin, tod.näk. riittäisi...
- uuden sängyn (huonekaluissa kävisi käytettykin)
- max. 32 tuumaisen telkkarin
- muuttoavun jos vaikka innostun hakemaa uutta kotia


Rahattomuus muuten aiheuttaa ahmimista. Nyt jo hieno lista mitä herkkuja ostan kun rahaa tulee. Sipsejä, juustonaksuja, Makuunin irttareita, maksamakkaraa, colaa ja ja...

Lueskelin sängyssä "aamulla" vanhoja lehtiä. Oli juttua tottelemattomista lapsista, lasten vaikutuksesta parisuhteeseen ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. En voinut olla pohtimatta, että ehkä onkin ihan hyvä jos en tee tähän maailmaan lapsia.

Olen vähän kahden vaiheilla. Toisaalta minusta monilapsiset perheet on hienoja ja kunnioitan rakastavia äitejä hurjasti (blogimaailmassa on muutama äiti jonka ottaisin mielelläni omaksi äidikseni). Kyllä minäkin joskus haaveilen lapsista, itseasiassa kaksosista. Unelmissa kuitenkin aina on mukana lastenhoitaja. En minä siis lapsia mitenkään inhoa tai vihaa, mutta en vain jaksa uskoa jaksavani hoitaa heitä 24/7. Ehkä minä voisin muuttaa Englantiin, ottaa au pairin ja olla ns. kotiäiti joka ei koskaan ole kotona? Olisin hyvä organisoimaan ja järjestelemään asioita, toteutuksen voisi sitten ohjata muille? Paitsi arvostan hiljaista kotia ihan liikaa. Enkä halua lapsen sotkevan parisuhdetta. Minä haluan katsoa televisiosta lempiohjelmani enkä pestä kahdeksatta koneellista pyykkiä. Kun taloon tulee lapsia sitä on pakko elää heidän ehdoilla. Lapset ovat sijalla yksi, äidin elämä muuttuu juoksuksi tarhan, kaupan ja kodin välille. Nyt te voitte tulla kertomaan miten lapset kuitenkin on elämän sokeri ja suola, mutta... Minusta on tullut tietyllä tapaa itsekäs masennuksen myötä, minkäs teet. Minulle elämän sokeri ja suola on terveys sekä onni. Tärkeintä tässä elämässä ja minun maailmassa on, että minä olen onnellinen.

Emmä tiiä. Pelottaa vain, että jonain päivänä herään karuun todellisuuteen missä minulla on pieni vauva ja leikki-ikäinen, hermot kireällä, huudan potkaistuani varpaani keskellä olohuonetta lojuvaan imuriin, pyykit on pesemättä, ruoka palaa hellalla ja mies on ties missä, mutta ei ainenkaan kotona auttamassa.

Tän päivän puheenaihe näyttänee olevan Aamulehden artikkeli tyttö- ja poikaluokista. Osa tunneista tosin käydään sekaryhmissä, jo tuntui unohtuvat monelta kommentoijalta, kovasti oltiin nimittään vastaan.

Minä kävin kokeiluluokkaa seiskan. Kaksi normaalia sekaluokkaa oli jaettu ryhmiin, seka-, tyttö- ja poikaryhmä. Osa tunneista käytiin luokan kesken, mutta hieman yli puolet tunneista ryhmissä. Minä pidin siitä, muut piti siitä, opettajat piti siitä, vanhemmat ei. Kokeilu loppui vuoden jälkeen vaikka me kuinka vastustimme, osa lähes itki.
Tyttöryhmässä oli rauhallista ja siellä tuli oikeasti opiskeltua. Ei meille opetettu sen erikoisempia kun pojille, ihan samat aineet ja jutut, vain ryhmä oli eri. Poikienkin ryhmä oli kuulma rauhallinen ja sielläkin vallitsi vahva me-henki. En muista, että meillä tyttöjen ryhmässä olisi esiintynyt sen suuremmin edes kiusaamista, mitä kyllä esiintyi sekaryhmässä. Yksi villi poika saatiin kerran meidän ryhmään ja kappas hän rauhottui muuten muutamassa viikossa. :)

En kannata täysin tyttö- ja poikajakoa, mutta ryhminä kannatan. Teini-iässä kun hormoonit hyrrää eikä koulu ylipäätään kiinnosta minusta sukupuolen mukaan jaetut ryhmät rauhoittavat tilannetta. Tietenkin on hyvä, että samassa koulussa ja välillä samoilla tunneilla on molempaa sukupuolta, mutta eikö voisi olla keskitie? En tykkää kun ihmiset tyrmäävät heti ajatuksen sukupuolisidonnaisista ryhmistä/luokista. Ei niiden tarvitse olla kamalia "tytöt hoivaa ja pojat rakentaa"-opillisia, kyllä tyttöjäkin voidaan kannustaa ihan mihin vain ja pojat voivat virkata.

Vähintä mitä voisi tehdä on kuunnella oppilaita.

Mitä te näette tuossa tiikerikakun raidassa? :)

Videoita kissasta. Laitoin muuten eilen pahoittelupostikortit. Alakerta vastasi ettei ole huomannut eikä haittaakkaan. :)

Saako vähän tilittää? "Toki, sinun blogihan tämä on." Hienoa, kiitos. "Oleppa hyvä."
Annilla on kiima. Tartteeko enempää sanoa? Sanon kumminkin... *mouuuuuuuurrrrr* Kissa mouruaa todella syvää ja tajuttoman kovaan, öisin, aamuisin, päivisin, iltaisin... Harkitsen syvästi laittaisiko naapureille pahoittelulappua. Ei täällä ei tapeta kissaa, täällä on vaan yksi kappale nuoria plikkoja takapuoli pystyssä. Hermot oikeasti menee jatkuvaa miukumiseen ja mouruamiseen. Tai se miukuminen vielä menee, mutta sellainen mouruaminen on raivostuttavaa. Enkä jaksa katsella kun toinen ramppaa parvekkeen oven ja ulko-oven väliä kytäten ulos pääsyä. Ihan kun sinne ulos oikeasti edes tahtoisi. Hah. Toivotaan ettei kiima kestä montaa viikkoa. Etenkin näin nälkäisenä, pääkipuisena ja bluena vähän nyppii. Sitten yksi älynväläys meni vielä "haukkumaan" miten tyhmä olen kun otan aikuisen kissan jota ei ole leikattu! Rouva Älynväläys ei taida olla kovin perillä maatiais/löytökissoista, rotukissa on oikeasti ihan eri asia! Veitsen allehan tuo kissa jok.tap. menee varmaan joulukuussa kun tulee veronpalautukset (aattelin tyrkkiä siihen samalla kaikki rokotukset ynnämuutkin). Rouva Älynväläys ei voinut millään ymmärtää ettei nuorista tyttökissoista oikeasti näe välttämättä päällepäin onko niitä leikattu vai ei. Boondocksissakin totesivat, että niin monesti on viety kisu leikattavaksi turhaa kun ei näe niin ei näe, arvet paranee toisilla hyvin. Siksi siis antavat tyttöjä leikkaamattomana, katsotaan tuleeko kiimaa vai ei ja sen mukaan sitten lääkäriin.

Mutjoo, nälkä oikeasti. Kyllä mulla ruokaa on sen verran etten kuole, mutta yksipuolista ja ankeaa se on (kaurapuuroa, riisiä, pastaa, ketsuppia). Enemmän stressaan tieto rahattomuudesta ja kurja fiilis joka tulee kun ei ole kunnon ruokaa. Vetää mielen matalaksi. En jaksanut tänään edes mennä sinne ruotsin kurssille. Soittivat muuten ja kertoivat, että vatsis kurssia on kasvatettu joten mahdun sinne! Se on kyllä ilkeästi muutamaa tuntia ennen ruotsia eikä välissä kehtaa tulla kotiin kun ovat samassa paikassa. Roikkunen siis kolme tuntia joka torstai koululla odotellen. Matkaa on juuri sen verran ettei kehtaa kävellä ees taas, muttei kehtaa tuhlata bussiinkaan. Ähmähmöh.

Tiiättekö muuten mikä on paras keino pitää nälkää poissa. Nukkuminen. Kun nukkuu tarpeeksi pitkään voi skippaa aamupala, lounaa ja välipalan, suoraa lähtöruudun kautta illalliseen ja iltapalaan.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Olen jo pitkään (koko kesän) odottanut koska pääsen julkaisemaan lisää kuvia maalta! Siltä tuli niin hienoja valokuvatorstaille sopivia otoksia, mutta ei vain ole päässyt käyttämään.

Tämän viikon aihe on muisto, muistaminen. Kuva on vanhasta saunastamme. Siis sellaisesta vanhasta perinteisestä pihan perällä olevasta saunasta patoineen ja pannuineen. Tietääkseni minäkin olen siellä joskus vauvana kylpenyt, mutta itse en sitä muista. Mielessä pyörii kuva tenavasta vadissa, mutta en muista oliko se minä vai sisko ja vanhassa vai nykyisessä saunassa. :)

Näky oli jotenkin liikkuttava. Saunaa ei ole käytetty varmaan 20 vuoteen, mutta jos katsomme pölykerroksen alle se selvästi odottaa seuraavaa saunojaansa.

Tunnisteet: valokuvatorstai

Anni se hallitsee nämä omituiset nukkumisasennot! Koskaan ei nukuta sievästi kerällä vaan jotenkin kummallisesti, etenkin jos äiti on vieressä. Äitiin tarraudutaan muttei kuitenkaan nukuta niinkään mahan päällä tms. Anni valloitti sohvan joten äippä jäi lattialle lukemaan lehteä.
Arvata saattaa, että Anni hyppäsi sohvalta ja tuli lehden päälle. "Äiiiiitiiiii, rapsuuuutaaa!"
Onneksi Anni vähän piristää, äiti on nääs ihan maassa. Lukijatkin kaikkoaa kun kirjotan vain Annista. Sorry, olen ihan tukossa.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Miksi ahmimishalut iskee päälle aina kun jääkaappi on tyhjä ja tilillä 10e viikoksi. Ihan tajuton rasvan, suolan ja etenkin lihan himo. Lihaa, ihan mitä vain lihaa, mutta lihaa! Eikä kaapissa ole mitään mitä voisi edes leikillä kutsua lihaksi! Koskaan ei iske kasvis-, ei leipä- tms himo, aina liha (ja herkut). Onkohan se joku puutostila kun tuollainen iskee, se nimittään yleensä tarkoittaa etten ole muutamaan päivää syönyt mitään kokolihaa tai ylipäätään lihalihaa. Voisin kiskaista paketin jauhelihaa paistettuna, extrasupertriplapihvisen hampurilaisen tai muutaman kunnon pihvin. Syön kohta kissan, se on talon ainoa liha!

Katselin tuossa aiempia vuosia ja huomasin etten sittenkään kai ole missään puhunut WTC:sta? Mielestäni olen. En meinannut muistella tapahtumaan vuosipäivänä ollenkaan, mutta ehkä sitten jos en kerta ole kirjoittanut siitä koskaan?

Minä asuin tuolloin Hervannassa. Olin kävelemässä kaupasta tjm kotiin kun vastaan tuleva n. 50v koiran ulkoiluttaja puhisi jotain lentokoneesta joka oli törmännyt johonkin. Katsoin miestä ihmeissäni ja pudistelin päätäni. Taas joku Hervannan herra. Kävelin siis tyynesti kotiin. Jokin jäi kuitenkin vaivaamaan sillä huomasin herran pysäyttäneen jonkun toisenkin ihmisen.
Kotiin päästyä tietysti irkkiin ja silloin asia selvisikin heti! Telkkari ulkomaiselle uutiskanavalle ja koneella kamala surffaus!

Näin myös telkkarista suorana
(oletan/muistelen) kuinka kone törmäsi toiseen torniin. Muistan haukkoneeni henkeä ja toistelleeni "tästä alkaa ww3". Ihmettelin ihmisiä jotka pällistelivät eikä lähteneet karkuun. Takaraivossa soi kokoajan "ulos sieltä, se palaa poroksi/sortuu". Vaikkakin sortuminen tuli järkytyksenä (ei yllätyksenä). Koko päivä ja ilta meni netissä, hyppien tv-kanavien välillä ja päätä pudistellen. "Minä olisin hypännyt." kävi mielessä usein.

Jännä miten pelko on lieventynyt. Nyt Jenkit vain sotii omiaa Irakissa eikä kukaan enää muista mistä se lähti. Jokaisessa Jenkki sarjassa on joku WTC:n uhri/omainen/palomies mikä ikinä. Varmaan vähän kun Titanic aikanaan. Minukin suvussani oli mies jonka piti olla laivassa muttei onneksi ollut.

Kenenkään puolia en osaa ottaa. En silti ymmärrä miten toimistotyöntekijät ja muut sivulliset olivat vastuussa mistään. Miksi heidän piti kuolla? Vaikka sanallinen työskentely on hidasta ja joskus todella turhauttavaa niin sotimalla harvoin saadaan aikaan mitään pysyvää ja sopuisaa. En ymmärrä miten tappamalla tuhansia voi päästä paratiisiin vähäpukeisten neitsyiden hellittäväksi. En myöskään ymmärrä miksi Jenkkien on oltava maailmanpoliisi ja aina oikeassa. En silti vieläkään tajua miten Mr Smith ansaitsi kuolla.

Kuva 1 ja 2, Annilla on loistavia nukkumisasentoja. 3 ja 5, Anni kyttää höyhentikkua ja toisessa ököä joka oli katossa. Ököä jaksoi tuijottaa pitkään vaikka ei siihen yltänyt! Syksy on hurjaa aika kun ötökät pyrkii sisälle ja joutuu kyttäämään 24h! 4 poseerausta laatikon päällä ja 6 viedään äitin paikka kun äiti valloitti sohvan. :)

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

- hunaja
- tumma suklaa
- margariini
- sitruunatiiviste
- soija
- vanhentunut salaatinkastike
- öljy x2
- vesipullo (kraanavettä)
- mustaherukkamehutiiviste
- mustaherukkainen mehutiiviste
- Felixin ketsuppi
- valmista mehua (sekoitettu kahta yllä olevaa sekaisin)
- juustoa
- metvurstia
- 25% leipämargariiniä
- kurkkua
- kanamunia
- tomaattia
- porkkanoita
- perunoita x2, toiset vanhoja
- suolakurkkuja
- punajuuria
- pepperoneja
- omenia
- banaaneja
- kakkua

Tunnisteet: meemi

Mun päiväunien (ihan oikeasti olen unelmoinut!) mies sitten Take Thatin, jonka fani en suuremmin ollut. On vaan niin hot. Hitsi kun missasin tosta Ylen konsertista puolet. Piti katsoa se kokonaan, mutta laho pää.
Jos joskus haluan jonkun artistin nähdä lavalla livenä niin se on Robbie ja Sarah. En yleensä ole mikään ihan hirveä live-fani, mutta joillakin artisteilla se vain toimii. Voi tuota lavaenergiaa! *lääääh* ;)

Kun Jiaimikin kerta julkaisi videoita kisujen touhuista niin täältä kanssa! Laatu ei ole mikään mahtava, äippä vasta opettelee. :D
Tuon laatikon kanssa oli kyllä eilen hauskaa! Leikkasin lärpäkkeet irti ja tein kylkiin pienet juuri ja juuri kissan mentävät aukot. :D

Muutama muu söpö video joihin törmäsin. Keskimmäinen (söpö) on siskolle! Katso, emme ole ainoita! Pillit on pop! Viimeinen (joihin) sai Annin sekaisin. Toinen ei voinut ymmärtää mistä maukuminen tuli. Ehkä pennut sanoi jotain todella "äidinvaistoon" osuvaa?

Alempi kuva on Pegille. Meillä Viiru sai ihan oikeaa kermaa. :D

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Kaupassa oli -50% valikoimasta poistuvia. Ostin tuollaisen valmispussikakun, lisää voi, kerma ja rahka. Lisäsin myös sokeria ja mansikoita. ;)
Aikas hyvää tuli! Pohja on siis jotain murua, päälle kermavaahto- ja rahkasekotus, jääkaapissa parisen tuntia. Hieman kirpeä sitruunainen maku mansikasta huolimatta, raikas ja hyvä. Hieman epäilyttää kestääkö koossa ilman kehikkoa vai ei...en edes laittanut niin paljoa vettä kun käskettiin! :)

Kohta on minun ja Annin koeaika ohi ja Anni on lopullisesti minun. Täytynee sanoa, että kahdessa viikossa Annista on tullut ulos leikkisä nuori kissa. Vilkkaat silmät, uteliaisuus, valppaus ja terveen oloinen pitää edelleen paikkansa. Pallon perässä juostaan, puskuja haetaan ja ruoka maistuu. Hieman Anni on masusta pyöristynyt, mutta eipä suuremmin. Raksua on kuitenkin tarjolla 24h. Öinen maukuminen on jäänyt, päivällä kyllä jutellaan miukuen ja kuristen. Kissa vaikuttaa kerrassaan tyytyväiselle ja onnelliselle. Vai mitä mieltä olette kuvasta? :)

Viikset, tassut ja häntä on vilkkaita ja eläviä. Viikset saattavat toisinaan kääntyä niin eteen, että eri puolet koskettavat toisiaan! Etenkin kun leikitään onki-hiirellä tai höyhentikulla. Etutassut käyvät jatkuvasti (leikkasin niistä kynnenkärjet kun sattui/repi). Alemmassa kuvassa näkyy kuinka tassut todella aukeavat auki (tuossa ei edes täysin auki). Tuohon anturoiden väliin on pakko tunkea sormi! Varsinaista pehmentämistä tuo ei ole vaan sellaista nautiskelevaa aukomista ja sulkemista. Häntä taasen vipattaa paljon, en usko Annin kohdalla yhtään, että kissa olisi "vihainen" kun häntä heiluu. Tässä luotan "kehrää silloin kun kehrääminen tuntuu olevan paikallaan" oppiimme (hei sisko!) eli heiluta häntää vaikka sinulle syötettäisiin herkkuja jos vain tuntuu siltä, että heiluttaminen on paikallaan. :D

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Tunnisteet: Anni Pitkätassu, valokuvatorstai

Jossain blogissa/blogeissa puhuttiin säälistä. Säälillä on hirveän negatiivinen maine. Joskushan sääli on ihan hyväksi etenkin jos sen taustalla on ymmärrystä ja myötätuntoa. Monesti kuitenkaan säälittävä ei edes halua sääliä. Ihmiset säälivät usein sairaita, vanhoja, köyhiä ja vammaisia. Kuinka moni heistä kuitenkaan tahtoo sääliä? Hyvin harva. En minä halua, että minua säälitään, koska olen sairas. Ei sääli tuo elämääni mitään. Moni kuitenkin luulee minun jopa kerjäävän sääliä. Itseasiassa, minä kaipaan vain ymmärrystä. Psykollekin totesin, että hyvin usein itse ymmärrän jopa sellaisia ihmisiä jotka ovat tehneet todella väärin tai muuten tekoja jotka satuttavat muita. En tiedä mistä olen perinyt kykyni astua lähes kenen tahansa saapaisiin. Mummolta ehkä? Sisko? Nykyään tosin pidän välillä kyvyn sisälläni, olen niin kyllästynyt ymmärtämään. Ymmärrys on mielestäni kuitenkin täysin eri asia kun sääli. Usein ymmärrys tosin tulkitaan sääliksi. On varottava katsoessaan tai jutellessaan kohtalotovereille tai muuten "poikkeavalle" ihmiselle. Tahtoisi osoittaa ymmärtävänsä, mutta pelkää toisen katsovan sen sääliksi. Sääli. Ymmärrys on lohdullista, rauhoittavaa ja joskus todella tärkeää.

Tänään oli työväenopiston ensimmäinen ruotsin "tunti". Pyörin pitkään päiväunilla ja pohdin menenkö vai enkö. Viime päivät on olleet todella ankeita ja ahdistavia. Mikään ei huvita. Huomasin siinä tehdessäni itseni kanssa kauppaa, että olen vaihtanut rangaistuksen palkkioksi. Ennen saatoin ajatella "en mene, mutta jos en mene niin sitten tiskaan". Useinkaan se ei toiminut, en mennyt enkä tiskannut. Nykyään ajatus menee jotenkin näin "menen, mutta sitten käyn ostamassa kaupasta paketin keksejä jotka saan ahmia". Se saattaa monesti toimia! Tiedä sitten kumpi on viime kädessä fiksumpaa. Tänään menin kurssille. Siellä oli muuten ihan kivaa, ei edes ruotsi ahdistanut. Noin puolet ihmisistä oli samassa jamassa kun minä, peruskoulussa oli jokin muu maistunut ruotsia paremmin, puolet taas ulkomailta jotka halusivat oppia Suomen kakkoskielen. Niin, enkä edes ostanut niitä keksejä palkkioksi vaikka kävelin törkeässä kaatosateessa kotiin (1,5km). En jaksanut enää kauppaan, huomenna sitten. ;)

On taas jäänyt kuvia roikkumaan, tässä muutama. Ekassa Anni söpöilee, tokassa (oik) hiipi pöydän alta housun vyötärönaruni kimppuun! Kolmannessa Annin purema lelu. Osaako kukaan kertoa miksi kissalla on hirveä puremisen tarve? Kaikki lelut purraan rikki ja äipän sormiakin syötäisi ellei äippä kieltäisi.

Arvuutelkaa myös mitä vikaa on Gloomy K:n päiväkuvassa (vastaukset sinne tai tänne).

Tänään oli psyko. Kerroin aiemmin kirjoittamistani tunteista, jotenkin juttu meni myös ihan muille urille (piti selittää vanhoja juttuja) joten jäi vähän pöhkö olo...ihan kun en olisi kyennyt kertomaan miten pielessä fiilis on. Lääkäriin en pääse ennen kun lokakuussa. Jipii...

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Käytiin Annin kanssa taas pihalla! Ekassa kuvassa Anni ottaa rennosti valjaat päällä. Jaa muka valjaat kamalat. :D
Flexi oli edelleen hieman kummallinen, mutta hienosti se alkaa sujua, spurttejakin otettiin. Puuhun viuhahdettiin kerran, äiti meinasi saada vaan sydärin. :D
Hieman kyllä napotettiin paikallaan ja säikyttiin, äiti sai tuuppia aika paljon. Mutta uskomme, että se tästä... Nähtiin muuten hauva! Se ihana söpöläinen mistä taisin mainita jonkun aikaa sitten. Naapurin Kenia. Me tultiin iiiiiik polulta ja Kenia hiekkatietä pitkin. Pentu juoksee ja haukahtaa kun näkee kaverin. Anni katsoi ihmeissään. Otin kissan syliin ja vaihdettiin "joo on kuulma tottunut koiriin - ei ole ennen kissaa nähnyt" ja Kenia sai tulla nuuhkimaan. Hyvin kohtaaminen meni! Pentu (about 10vk) tosin oli ihan vauhkona ja Anni hieman säikkyi. Ei kuitenkaan haukkumisia eikä sähisemisiä. Hienoa! :)

Äiti bongasi polulla myös etanan! Tai eihän se voi etana olla kun sillä oli kotilo? Mutta eikö kotilot asu jossain muussa kun lähimetsässä? Häh?

Anteeksi jälleen kuvien epätarkkuus, oli hieman hankalaa tuo kuvaaminen pihalla flexi kädessä. Alaoikea on ihan tärähtänyt, mutta katsokaa tuota pörröhäntää (Annin häntä on siis oikeasti tosi ohut). Meiän flexi on niin ihana pinkki! Vähän ollaan trendikkäitä! :)

21. 40 edit: Riivittyäni melkein tunnin kuvia ees taas... !#!&$#!! ie:lle!

Tunnisteet: Anni Pitkätassu