Lueskelin sängyssä "aamulla" vanhoja lehtiä. Oli juttua tottelemattomista lapsista, lasten vaikutuksesta parisuhteeseen ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. En voinut olla pohtimatta, että ehkä onkin ihan hyvä jos en tee tähän maailmaan lapsia.

Olen vähän kahden vaiheilla. Toisaalta minusta monilapsiset perheet on hienoja ja kunnioitan rakastavia äitejä hurjasti (blogimaailmassa on muutama äiti jonka ottaisin mielelläni omaksi äidikseni). Kyllä minäkin joskus haaveilen lapsista, itseasiassa kaksosista. Unelmissa kuitenkin aina on mukana lastenhoitaja. En minä siis lapsia mitenkään inhoa tai vihaa, mutta en vain jaksa uskoa jaksavani hoitaa heitä 24/7. Ehkä minä voisin muuttaa Englantiin, ottaa au pairin ja olla ns. kotiäiti joka ei koskaan ole kotona? Olisin hyvä organisoimaan ja järjestelemään asioita, toteutuksen voisi sitten ohjata muille? Paitsi arvostan hiljaista kotia ihan liikaa. Enkä halua lapsen sotkevan parisuhdetta. Minä haluan katsoa televisiosta lempiohjelmani enkä pestä kahdeksatta koneellista pyykkiä. Kun taloon tulee lapsia sitä on pakko elää heidän ehdoilla. Lapset ovat sijalla yksi, äidin elämä muuttuu juoksuksi tarhan, kaupan ja kodin välille. Nyt te voitte tulla kertomaan miten lapset kuitenkin on elämän sokeri ja suola, mutta... Minusta on tullut tietyllä tapaa itsekäs masennuksen myötä, minkäs teet. Minulle elämän sokeri ja suola on terveys sekä onni. Tärkeintä tässä elämässä ja minun maailmassa on, että minä olen onnellinen.

Emmä tiiä. Pelottaa vain, että jonain päivänä herään karuun todellisuuteen missä minulla on pieni vauva ja leikki-ikäinen, hermot kireällä, huudan potkaistuani varpaani keskellä olohuonetta lojuvaan imuriin, pyykit on pesemättä, ruoka palaa hellalla ja mies on ties missä, mutta ei ainenkaan kotona auttamassa.

en yhtään ihmettele kammoasi lastenhankintaa kohtaan, jos tulevaisuudenkuvasi on tuollainen, sillä siinähän onkin selkeästi yksi asia pielessä; mies ties missä, mutta ei ainakaan kotona. Tuollaista elämää ei kukaan kai haluaisikaan.

Ne onnelliset äipät jotka minä tunnen heillä on yksi perustavanlaatuinen tekijä olemassa; mies auttamassa kaiken keskellä. Mielestäni se ei ole edes harvinaista, sillä jos mies rakastaa puolisoaan ja lapsiaan, toki hän ajattelee näiden parasta.

Sulla oli myös aika vahva näkökulma miesten ja naisten kotitöiden roolijaosta. Tämä asia on ollut jo kauan muutoksen alla ja muuttuu vielä enemmän tulevaisuudessa; kyllä miehetkin pesevät pyykkiä ja leikkivät lasten kanssa ja laittavat ruokaa. "Koti-isyys" on tulossa itseasiassa muotiin (tästä hyvänä esimerkkinä t-paidat miehillä, joissa lukee "iskä" tai "isä ja ylpeä siitä"). Se kuinka hyvin yhteiskunta antaa tämän muutoksen toteututa, riippuukin itseasiassa meidän naisten suhtautumisesta asiaan, muutosmyönteisyydestä ja siitä että miten näemme oman tulevaisuutemme ;)

Tuo oli sellainen pelkokuva, tokihan asiat voisi olla paremmin. Toivon mukaan tuleva mieheni laittaa ruokaa, koska mä en tykkäää siitä, mies voisi myös imuroida ja tiskata (ellei ole astianpesukonetta). Mä voin pestä pyykit, käydä kaupassa ja siivota muuten. ;)

On vain kurja lukea, miten nainen tekee kaiken kotona ollessaan kotiäitinä ja kun palaa töihin tekee edelleen kaiken kotona oman työn lisäksi. Kuinka nainen on rättipoikki väsynyt iltaisin ja mies vain tahtoisi seksiä. Siinä jopa minullakin voisi mennä pinna (vaikken koskaan seksille ei sanokkaan ;).

Pitääkö koti-isyys todella sisällä kaikki ne kotityötkin mitä kotiäiti tekee vai kuoritaanko parhaat päältä eli ollaan lasten kanssa... Enkä epäile etteikö mies rakasta perhettään. Mies vain ajattelee erilailla, ei mies välttämättä ymmärrä miten rankkaa naisella on kotona.

Pirhana mikä kauhuskenaario. Mieluummin yh mammakin ;) Ainakaan ei edes odota miehen auttavan ja tulee hakeneeksi sitten toisenlaisen sosiaalisen verkoston. Ei yksinhuoltajatkaan ihan yksin ole - aina.

Eikö. ;) Yh ei innosta, näin yh:n kasvattina. Ei sillä, sekin on toki parempi kun huono liitto joten en ole edes koskaan toivonut, että vanhempani olisi yhdessä. Meidän äiti oli yksin, tosin taisi olla omasta tahdosta. Mjoo, ei vaan tenavat muutenkaan kamalasti hotsita. ;P