Kohta on minun ja Annin koeaika ohi ja Anni on lopullisesti minun. Täytynee sanoa, että kahdessa viikossa Annista on tullut ulos leikkisä nuori kissa. Vilkkaat silmät, uteliaisuus, valppaus ja terveen oloinen pitää edelleen paikkansa. Pallon perässä juostaan, puskuja haetaan ja ruoka maistuu. Hieman Anni on masusta pyöristynyt, mutta eipä suuremmin. Raksua on kuitenkin tarjolla 24h. Öinen maukuminen on jäänyt, päivällä kyllä jutellaan miukuen ja kuristen. Kissa vaikuttaa kerrassaan tyytyväiselle ja onnelliselle. Vai mitä mieltä olette kuvasta? :)

Viikset, tassut ja häntä on vilkkaita ja eläviä. Viikset saattavat toisinaan kääntyä niin eteen, että eri puolet koskettavat toisiaan! Etenkin kun leikitään onki-hiirellä tai höyhentikulla. Etutassut käyvät jatkuvasti (leikkasin niistä kynnenkärjet kun sattui/repi). Alemmassa kuvassa näkyy kuinka tassut todella aukeavat auki (tuossa ei edes täysin auki). Tuohon anturoiden väliin on pakko tunkea sormi! Varsinaista pehmentämistä tuo ei ole vaan sellaista nautiskelevaa aukomista ja sulkemista. Häntä taasen vipattaa paljon, en usko Annin kohdalla yhtään, että kissa olisi "vihainen" kun häntä heiluu. Tässä luotan "kehrää silloin kun kehrääminen tuntuu olevan paikallaan" oppiimme (hei sisko!) eli heiluta häntää vaikka sinulle syötettäisiin herkkuja jos vain tuntuu siltä, että heiluttaminen on paikallaan. :D

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Anni ei ole kyllä edes ensimmäinen kissa minun tiedossani heiluttaa häntää ollessaan tyytyväinen; parilla rapsuttelemallani tapauksella kyseinen aktiviteetti kuului olennaisesti kehräyksen kaveriksi :)

Hih. Me tosiaan joskus penskana huomattiin miten meidän kissat (meidän kissa ja sen pentu joka meni naapuriin) kehräsi ihan millon sattuu. Niitä sai melkein roikottaa takajalasta ja ne vaan kehräsi. Sillon tuli tämä "kehrää silloin kun kehrääminen tuntuu olevan paikallaan". Saattaa muuten olla Karvisesta, en ole ihan varma?
Ehkä sitä tosiaan voisi soveltaa myös häntää. :D