Mulla on ikävä noita kahta kakkanenää, paitsi ne ei kuulma enää ole kakkaneniä, ne osaa pitää nenänsä puhtaan. :D
Muistatte varmaan miten marras-joulukuussa kiljuin etten enää ikinä halua kissanpentuja...arvatkaa mitä. Mä tahdon pentueen tänne vipeltämään! Jos jokin ärsyttää tässä kky sotkussa niin se etten saa olla enää ensikoti. Olisi niin ihana nähdä pienen limaisen rääpälee kehittyvän notkeaksi, ovelaksi ja itsepäisen itsenäiseksi kaunokaiseksi. Kissat on niin kauniita eläimiä!
Sain muuten vihdoin korjattua se lämpömittarin johdon jonka Laura tuhosi. ;)

Mitä ihmisen pentuihin tulee... Kävelin juuri pyykkituvalta sisälle ja jostain kuului pienen vauvan itku. En ikinä uskonut sanovani tätä, mutta se herätti minussa jonkun lämpimän tunteen. Minä väitän kovaan vieläkin vihaavani pikkulapsia, ainenkin ajatusta siitä, että ne olisi omia. Olen aina vihannut etenkin vauvoja, leikki-ikäiset ja kouluikäiset ovat menneet jotenkin. Vanhemmat lapsen kanssa kun voi kommunikoida ja he ymmärtävät mitä sanon ja voivat itse ilmaista itseään. Vauvat ovat aina olleet jotenkin hankalia. Huutoa tulee mutten tiedä miksi. Vaihdan vaipan, syötän ja nukutan, silti huudetaan. Siinä tulee turhauttava olo.
Älkää kertoko kellekkään, mutta mä olen alkanut kääntää mielipiteeni toisinpäin. Vauvat on helpompia, niiden kanssa ei tarvitse vängätä jokaisesta kasviksesta lautasella, ne eivät kiukuttele ja polje jalkaa. Vauvat ovat tyytyväisiä vähäsempään. Plus vauvat nukkuvat pitkiä päikkäreitä. :)
En nyt sano, että tahdon lapsen, en hyvä tavaton. Kyse on puhtaasti toisten lapsista.

Itse asiassa vauvat ovat helppoja: niiden tarpeet eivät ole monimutkaisia eikä niitä tarvii kasvattaa. Senkun imetät, vaihdat kuivaa, pidät lämpimänä ja annat läheisyyttä. Ne pysyy paikoillaan siinä, mihin olet ne laittanut jne. jne.

Isompi lapsi vaatii paljon enemmän. Mitä vanhemmaksi mun esikoinen tulee sitä riittämttömämpi olo mulle tulee.

Niinhän ne on. Ehkä mun vauvakammo lähti siitä, että hoidin pikkusiskoa sen syntymästä siihen kun se oli kolme. Jotenkin olen aina myös kammonnut kun vauva ei kerro miksi se huutaa. Olen kai vahtinut lapsia jotka on huutanut tunti tolkulla? Ei muista.

Leikki-ikäinen on siitä kiva, että heidän kanssa on helpompi touhuta ja he osaavat kertoa mitä tahtovat.
Päiväkodissa harjottelussa ollessa olin se kiva täti joka pelasi aina pelejä. :D

Sehän se onkin miksi en ole koskaan lapsia halunnut. En jaksa sitä huutoa.