Olen tässä viime viikkoina pohtinut vähän tätä tyyliäni suunnitella asiota vaikkei edellistäkään ole saatu loppuun. Ei se missään pienissä asioissa esiin tule. Jos aloitan imuroinnin niin imuroin kyllä ennen kun alan viemään roskia. Tämä taitaa ilmetä lähinnä koulu/työsaralla. Tänään olisi ollut uusintatentti. Tarkoitus oli uusia yksi kirja ja yksi luento. En ole avannutkaan kirjaa saati luentovihkoa. Ei vaan innosta. Sen sijaan olen pohtinut koko päivän joko postilaatikko on tyhjennetty ja mihin hakemukseni on ensimmäisenä toimitettu. Tampereella sijaitsevaan lajittelukeskuskseen? Mihin se sieltä matkaa? Koska se menee Suomen rajojen ulkopuolelle? Olen myös selannut au pair-sivustoa ja lueskellut millaisia perheitä on tarjolla vaikka mikään niistä ei alakkaan sopivaan aikaan tai ovat muulla tapaa epäsopivia. Vaan se tentti. Ehkäpä ilmottaudun kevään viimeiseen yleiseen tenttipäivään ja leikin, että luen siihen mennessä.

Taitaa ihmisen elämään mahtua rajallinen määrä projekteja samaan aikaan. Ajatuksesi ovat nyt Lontoossa, eivät opiskelussa...(?)

Vaan kaippa silti pitäisi saada vietyä ne projektit myös loppuun asti eikä aina jättää kesken keksien jotain uutta kivaa tilalle?

Ajatukset todellakin on Lontoossa. :)

Riippuu siitä, onko se tentti tärkeä vai ei. Kannattaa aina keskittyä olennaiseen, siihen päätavoitteeseen. Jos sinulla päätavoite nyt muuttuu, tentti ei ehkä ole niin tärkeä. Sehän voi häiritä keskittymistäsi Lontoon asioiden järjestelyyn.

Jos en käy tenttimässä noita kahta (yksi kirja ja yksi luento) en saa ensimmäistäkään opintoviikkoa kasaan koko vuodelta. Jos nuo käyn tekemässä saan kahdeksan (jos tenttisin vielä kaksi muuta kurssia saisin kaikki 15).