Kuukkelit on sitten jaettu. Seurasin tilannetta irkissä ja kieltämättä hämmästyneitä ihmisiä riitti. Ainahan ei toki voi kaikista pitää, mutta mitä lie ajatteli raati palkitessaan Kallioblogin, jota ei ollut edes ehdokkaiden listalla? Valitettavasti heidän perustelunsa eivät purreet minuun. Kyseessä ei voinut olla edes se, että ehdokkaat uusi blogi kategoriassa olisivat olleet tuntemattomia ja huonoja. Siellä oli useampi hyvä ja yllättävää vauhtia suosioon kasvaneita jotka olisi sietäneet saada palkinnon. Vaan mitä tekee raati. Palkitsee marginaaliblogin jota lukee heidän kaveripiiri. Eikös tästä juuri vaahdottu? Eikös nimenomaan olla kiljuttu miten epäreilua on, että raadissa istuu kavereita jotka palkitsevat kavereita? Olisin toivonut raadilta ymmärrystä olla tekemättä tälläistä virhettä. Vai haluaako kalliolaiset todellakin rakentaa ison vallihaudan sisäpiirin ja ulkopiirin välillä? Ihan kun nyt jo ei olisi tarpeeksi isoa aitaa pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Annettiinko paras blogi palkinto Tampereelle lieventääkseen tätä merta? Toivon syvästi ettei, sillä mea jos kuka on oikeasti pystinsä ansainnut. Kirjoitustaidolla ei kaverisuhteilla. Kiitos measeni kauniista sanoista irkissä. "Minä luen Elina sua, tiedä se, sinä ystävä hyvä" lämmintää sydäntäni vieläkin. Minäkin voisin kyynelehtiä vaikken voittanut mitään pystiä. Minä voitin sentään kauniit sanat. :)

Tämä koko juttu on hyvin ristiriitaista minulle itselle. Jollain asteella haluaisin niin kovasti tuohon himottuun sisäpiiriin joka jyllää kärjessä. Toisaalta minua kiukuttaa heidän asenteensa ja tekonsa ja haluaisin pysyä heistä mahdollisimman kaukana, jopa suureen ääneen kertoa miten en todellakaan halua heidän joukkoonsa. Tämä sama kuviohan on monesta paikasta tuttu, kaikille. Jopa tämän päivän Ilman johtolankaa pyöri samassa aiheessa. Suositut ja luuserit. Minä olen aina ollut siellä jossain välissä. Jatkuva muuttaminen ja koulun vaihtaminen on tietysti vaikeuttanut suosittuihin pääsyä joten harvemmin olen siellä ollut, myöskään mitään isoa luuserileimaa ei kukaan ole kerennyt iskemään otsaani sillä olen muuttanut pian pois. En minä koskaan ole tainnut sydämestäni haluta sinne suosikkijoukkoon, mutta jollain tapaa olen kai aina ollut heille kateellinen. Kun elämä on hujan hajan pahvilaatikkona nurkassa sitä jotenkin kaipaa kiinteää ja tiivistä kaveriporukkaa. Toisaalta tiedän etten halua elää valheellisessa maailmassa jossa kaveria puukotetaan selkään samalla kun kehutaan julkisesti. Minä haluan olla suosittu omana itsenäni en sen takia, että minulla on kivoja kavereita jotka suosivat minua, jotta minä suosisin heitä.

No nyt saat minutkin kyynelehtimään :)
Kiitos itsellesi. Olit oikeasti ja rehdisti ystäviesi puolella.

*hassu hymy*

Katsos.. Monesti olenkin ihmetellyt koska tunnustat julkisesti, kuinka katkera olet siitä, ettet päässyt kuukkeliehdokkaaksi. Oli hupaisaa (jos tuo nyt olisi oikea sanavalinta) lueskella, kuinka julistat suureen ääneen ettei sinua harmita ollenkaan ettet päässyt ehdokkaaksi, kun pinnanalta huokuu kateus ja halu olla suosituin.

Ei, en kirjoittanut tätä vahingonilosta, vain omana subjektiivisena ajatuksenani.

naxos: Se on vähän sellainen ristiriitainen juttu, kuten tuossa jälkimmäisessä kappaleessa kirjoitin.
Toisaalta toivon kovasti, että vuosien uurastus (5v. kirjoittanut tätäkin) palkittaisiin sekä pääsisin tuohon suosikkien piiriin. Toisaalta tiedän etten halua olla piirissä jossa suosio perustuu vastapalveluksiin.

Olen katkera lähinnä siitä ettei kuukkeli mielestäni palkitse oikeita ihmisiä.

Sitä paitsi enhän minä ole kirjoittanut asiasta kun kahdesti ja molemmat viestit oli kohtalaisen neutraaleja, korkeintaan ironisia. :)