Valokuvausliikkeessa oli kiva Kodak-automaatti. Kuvat olisi saanut tunnissa, mutta en kehdannut jäädä pyörimään keskustaan. Olisin kuitenkin tuhlannut loputkin rahani, mikä ei ole hyvä asia. Sen sijaan tulin kotiin ja täytin hakukaavakkeet loppuun. Nyt on paperit valmiina, vain tuo kuva puuttuu. Huomenna sekin ja kuori postiin.

Olenkohan minä oikeasti ihan fiksu kun haluan lähteä sateiseen maahan jossa ikkunoista vetää, tekemään orjapalkalla työtä asuen jonkun muun nurkissa? Ehkä mulla käy hyvä tuuri? Ehkäpä saan kivan perheen jossa on yksi alle kaksi vuotias tyttö, oma huone tv:lla, videoilla, radiolla ja ikkunoilla joissa on tiivisteet, kylppäri suihkulla josta tulee myös lämmintä vettä sopivalla paineella sekä kodista löytyy tietysti nettiyhteys. Lupaan tehdä kahdeksan tuntia töitä päivässä tai jopa enemmän, siivota ja pestä pyykkiä. Lupaan olla kiltti ja tyytyväinen kunhan äiti tai isä ei vain kyttää olkani yli koko päivää.
Enhän toivo liikoja?

Jos noin hyvin lykästää, niin kokolattiamatto nyt ainakin tulee kaupan päälle;)

Niin ja ehdottomasti myös kylppärissä. ;)