Kerro montako (ikkunaa ja) välilehteä sinulla on auki selaimessasi, kun luet tätä, ja luettele sitten (linkkeineen) kaikki sivut, mitä niihin on ladattu. Nörteimmät voivat vielä lisäksi kertoa kuinka paljon muistia selain kaikkine näine avoimine sivuineen nielee. [via matonen]

vasemmalta lukien
Blogilista: Suosikit
Gmail
telkku.com oma sivuni
mutts, koneen aukaistessani avaan ensin tuohon välilehteen Viivin & Wagnerin, sitten Zitsin, Baby bluesin, toisen muttsin ja lopuksi tuon. Tosin jätän auki sen muttsin joka on sinä päivänä hauskempi/söpömpi.
luukku.com (sumuinensunnuntai)

Tuossa ne jotka on aina. Nyt auki on vielä

Kaksi merta
tämä
Matonen

Tunnisteet: meemi

Ostin tänään kaksi pätkää valoköynnöksiä piristämään synkän kaamoksen keskelle. Tämä ihanuus on siis makkarissani. Lähikuva löytyy Gloomy K:sta.

Valokuvatorstain aiheena siis kaamos.

Tunnisteet: valokuvatorstai

Mun rakas ekaluokkalainen! Mun blogini (ex-nettipäiväkirja) täyttää seitsemän vuotta! Kuvitelkaa, seitsemän! Muut juhlii yhtä vuotta, niin meikä seitsemää! "Ostin" tommosen isomman kakun flickristä jotta riittää varmasti kaikille, ne jotka ei kakusta välitä voi ottaa tikkarin. ;)

Et semmosta, oli mulla joku asiakin tossa aiemmin illalla, mutta olen autuaasti unohtanut sen. Ehkei se ollut niin tärkeä? Tai sitten se oli jotain perusvinetystä. ;)

Kakkua! Kahvia! Sitä joudutte kyllä itse keittää, mullei ole keitintä. Teetä anyone? Sitä on.

Olen jotenkin niin varma, että en saa vaihtaa lääkäriä, koska minä nyt vain tunnen kaiken niin voimakkaasti. Ylilääkäri kuitenkin juttelee vain lääkärin kanssa eikä psykonkin. Lääkäri sanoo varmasti, että sean tunteista ei tarvitse välittää, koska hän ylireagoi vain, ei meidän potilas-lääkäri-suhteessa ole mitään vikaa, sea ei vaan kuuntele mitä hänelle sanotaan. En tiedä auttaisiko psykonkaan sanominen, jotenkin epäilen koko psykoa nykyään. Hänelle olen kuitenkin kertonut miten lääkärin kanssa ahdistaa, en puhu lääkärille ja miten koen lääkärin valtaavan koko tilan ja jyräävän minut. Pohdin tuossa sängyssä (joskus päivällä ennen kun nousin), että siitä siinä todella on kyse. Lääkärini on sellainen (teko)pirteä, toimelias, puhelias, fiksaamassa kaikki asiat, hyvin vahvatahtoinen, vahvat mielipiteet ja sellainen "nyrkkiä pöytään" ihminen. Juttua tulee suusta ja vahvuus oikein kuplii ulos. Itse koen, että lääkärin puheet, ajatukset, ideat, tunteet ja ylipäätään koko lääkärin pää täyttää koko huoneen. Minä istun nurkassa pienenä hiirenä ja yritän sanoa etten minä tunne noin. Minusta lääkärin pitäisi olla suht hiljaa ja kuunnella mitä potilas sanoo. Antaa potilaan ajatusten ja tunteiden täyttää huone. Lääkäri sitten nappaa sieltä ne oleelliset jotta osaa sanoa mikä potilasta vaivaa ja näin ohjata oikeaan hoitoon ja kirjoittaa oikeaa lääkettä. Vai? Psyko toimii pitkälti näin, on hiljaa, antaa potilaan lärpättää ja kysyy vain tarkentavia kysymyksiä, ohjaa keskustelua, kyselee sitten ihan omia kysymyksiä jos tulee hiljaista. Ja kun lääkäri on tälläinen vahva persoona jonka takin helmat vaan heiluu kun ollaan niin ahkeria, minä ahdistun. Mitä minä tälläinen masentunut ankea ihminen sellaisen pirteän ja aktiivisen ihmisen rinnalla olen? Mitä minä hänelle kertomaan mikä todella vaivaa? Korkeintaan yritän olla myös iloinen ja valehtelen kaiken olevan ihan ok (tiedättekö, syyllisyys kun on niin masentunut ja toinen niin iloinen ja siksi yrittää näytellä ettei asiat ole niin huonosti). Tai jos hän alkaa liikaa puputtaa omia ajatuksiaan, ideoitaan ja tunteitaan niin en minä jaksa tapella vastaan. Fine! Olkoon sitten niin, ehkä minä sitten tunnen niin kuin lääkäri väittää minun tuntevan! Enkä en vain tunnista omia tunteitani (hah) ja olenkin oikeasti tosi pirteä, toimelias ja työkykyinen! Ehkä minä todellakin vain tarvitsen kivan työpaikan ja kaikki on sillä selvä, hop, olen terve, I'm cured!

Joskus tuntuu, että minua pidetään tyhmänä, koska olen masentunut ja koska diagnoosini mukaan tunnen vahvasti. Kaikki tunteeni mitätöidään, koska ne ovat vain ylireagointia. Minulle tuputetaan päiväsairaalaan ja pajatyöpaikkoja. Päiväsairaala on varmasti monelle sosiaalisista ongelmista kärsivälle hyvä, mutta minulla ei ole ongelmia sosiaalisissa taidoissa. Minä tarvitsen jotain joka haastaa minua älyllisesti. Siksi pidän iltalukiosta. Pajat taas...en minä halua mennä virkkaamaan patalappuja enkä ompelemaan tyynyliinoja joita ihmiset säälistä ostavat joistain mielenterveystoimiston aulasta sukulaisille joululahjoiksi (joista sukulaisetkaan ei pidä). Tälläiset työpajat on varmasti joillekin hyväksi, varmasti jotkut kehitysvammaiset (Kaura osaa varmaan kertoa paremmin) ovat iloisia kun saavat porukalla tehdä jotain. Mutta miksi mielenterveyspotilaille, työttömille, vanhuksille, kädettömille, kodittomille, jalattomille ja aivottomille kaikille tyrkytetään samaa "hoitoa"?! En jaksa uskoa, että vanhusta jonka aivotoiminta on terävä kun teininä innostuisi virkkaamaan patalappuja joka päivä. Varmasti hän voisi tehdä jotain missä oppia uutta ja mikä innostaisi. Ei niitä vanhempia ihmisiä turhaa siellä iltalukiossa ole... Terve ja vähemmän terve (hei vaan Kauran Esikoiselle) tarvitsee haasteita! Oman tasonsa haasteita! Masennus ei tee minusta tyhmää! Se ehkä heikentää muistiani ja asioita on vaikeampi pitää mielessä, mutta ei se tyhmennä minua. Minä kaipaan edelleen älyllisiä haasteita. Siksi koen tarvitsevani kahden kesken terapiaa jossa terapeutti on jossain suhteessa aktiivinen ja kyselee minulta vaikeita asioita. Haluan joutua pohtimaan! Haluan käyttää aivojani! Se saa minut terveeksi.
Itseasiassa pelkään jollain tapaa olevani liiankin älykäs. Joo, nämä "ota itseäsi niskasta kiinni"-lukijat voivat nyt nauraa ihan rauhassa. Ajatukseni juoksee monesti nopeammin kun kerkeän sisäistämään. Olen myös testaillut Mensan testejä lehdistä ja netistä. Olen niissä hyvä. Jos menisin Mensan testiin saattaisin hyvinkin ylittää tarvittavat rajat ja päästä jäseneksi. Toisaalta en halua mennä testiin, koska en halua tietää olevani poikkeuksellisen älykäs. Älykkyydestä kun tuntuu olevan vain harmia (tiedän monta jotka oikeasti kärsivät siitä, että ovat älykkäitä). Mieluiten ottaisin sellaisen juuri ja juuri rajan alittavan tuloksen. Olisin älykäs, mutta en poikkeavan älykäs. Mutta joo. Joskus tuntuu, että mitkään asiat eivät anna tarpeeksi haasteita. Tai siis kouluasteella toki, koulut on vaikeita, mutta siis peruselämässä, etenkin tässä masennuspuolessa. Tuntuu, että minulle vain lässytetään ja kohdellaan kun lasta. Päätetään kaikki kuuntelematta minun kantaani tai edes puhumatta minulle. Tunteitani vähätellään, ajatuksilleni pyöritetään silmiä, minun mielipiteeni syrjäytetään ja toimintaan ilman tietoa todellisista faktoista. Jos lääkäri ei kuuntele mitä minä kerron elämästäni eikä usko sitä vähäistä sanomaa mikä ulos pääsee niin miten hän todella voi tietää mikä on minulle parhaaksi?

Vihdoinkin sain Annista kunnon masurapsukuvan! Monesti kun Annia silittää tämän herättyä kääntyy kisu selälleen ja tahtoo masurapsuja. Etenkin tuolta takakoipien välistä on paijattava. ;)

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Tyrkkäsin masennussivulle pari uutta lausetta.
Soitin myös ylilääkärille. Ihan mukavan oloinen. Vähän tosin hämäsi kun hän oli lähes kärkeen kysymässä onko minulle persoonallisuushäiriöitä. Hmm, jaa persoonallisuushäiriöinen ei saa vaihtaa lääkäriä? Sanoi juttelevansa lääkärini kanssa asiasta.
Mitä jos lääkärini mielestä minä vain olen hankala ihminen ja minä vain liioittelen (sitähän minä diagnoosini mukaan teen ja teenkin joskus). Jos vain tunnen voimakkaasti niin tarkoittaako se ettei lääkäriä silloin vaihdeta? Onko sillä väliä vaikka tunteeni olisi liioittelua, jos en kerta tule lääkärin kanssa toimeen? Jos en saa sanottua asiaani lääkärille tai lääkäri jyrää minut puheillaan niin onko silloin väliä miten voimakkaasti tunnen eri tunteita? Hoitoni ei etene enkä parane, sehän se pääasia pitäisi olla? Ymmärrättekö mitä meinaan?

Tässä meemin tulos. Ensimmäisen ihanan sekainen eteiseni. :)

Toisena jääkaapin sisältö. Se on sweetie, geipin sukulainen siinä keskihyllyllä. ;)

Kolmas kuva on makkarista. Yritin ottaa kuvaa välillä toisesta kulmasta, mutta kuvat oli ihan mälsiä. Makkarissa kun ei ole kun sänky ja yöpöytä! Älkää kattoko sitä yöpöydän ympäristöä. ;)

Neljäntenä silkkiturkinen karvapalloni eli Anni. Tuossa Anni monesti istuu ja kyttää josko äippä kaivaisi lelun laatikosta tai ihan mitä vain. Ja pää pitää olla aina kallellaan! Paitsi kun äiti ottaa kuvaa...

Sitten ulko-oveni, tällä kertaa kokonaan, nappasin vanhoista kuvista myös tuon koristeen lähikuvan.

Seuraavana lempiesineeni tai no esineet kun sattuivat olemaan kaikki vierutusten. Tietokone, muki ja kaksi "kynttiläkuppia".

Viimeisenä lempipaikkani ja kappas lempiötökkänikin tunki kuvaan. Joko siis sohvalla tai tuossa pöydän takana lattialla koneen ollessa pöydällä. Ei muuten ollut ainoa kuva mihin Anni tunki mukaan. Meikä linssiludeni, primadonna mallini. ;)



Bonuksena vasen pottuvarpaani. Kaipaisi huoltoa. ;D

Tunnisteet: meemi

Tunnisteet: valokuvatorstai

Räpsin tuossa kuvia meemiä varten. Huomenna julkaisen kuvat. Eli jos sinulla on vielä jotain mitä haluat nähdä (esim. jauhokaappini, vessapyttyni tai vasemman etuvarpaani) niin kommentoi toki. :)

Tunnisteet: meemi

Mikä päivä. Heräsin vaille kahdeksan törkeään mahakipuun. Söin kaksi banaani vaikka oksetti hulluna. Onneksi kipu meni hieman ohi (ilmeisesti se oli nälkää?). Sain uudelleen unta joskus puoli ysi, herätäkseni 10 maissa kuumeoireisiin. Lämpöä ei ollut, mutta hiki-kylmä-tärinä. Voitte arvata heräsinkö 11 laskemaan matikkaa? Aika hiljasta. En siis mennyt kokeeseenkaan. Heräsin 16 jälkeen, sisko soitti, puhui ja puhui ja puhui ja puhui ja puhui ja puhui ja puhui ja puhui....
Blogejakaan ei jaksa lukea kun ei jaksa ihmisiä. On vaan niin ahdistunut olo, ihan tyhjä. Olisin voinut jäädä nukkumaan "aamulla", teki niin mieli nukkua koko päivä. Silloin kukaan ei puhu minulle eikä minun tarvitse sanoa kellekään mitään. Ei mitään ääniä. Biologiaakin pitäisi lukea.

Kävin torstaina psykolla ja sain kuulla etten pääse päiväsairaalaan. Olivat siellä sitä mieltä, että keväinen päätös pitää. Oma lääkärikin aikoo edelleen nojata päiväsairaalan päätökseen. Olen siis umpikujassa. Vaihtoehtoina ei ole enää kuin jatkaa näin, eli käymällä kahden kolme viikon välein mtt:ssa. Psykokin myönsi, että eihän se ole kun ylläpitävää hoitoa. Lohduttavaa eikö. Pitäisikö tästä nyt lähes käsittää, että mtt:n mielestä minua ei kannata hoitaa jos heistä ylläpitävä kerta riittää?
Otin esiin jälleen kerran Kelan terapian. Psyko totesi, että kaippa lääkäri voisi siihen suostua. Ihmettelen miksi lääkäri ei ole asiasta puhunut. Heitin ilmaan myös kysymyksen olenko hankala asiakas jos haluan vaihtaa lääkäriä. Psyko ei siihen sanonut oikein juuta eikä jaata, mutta selvensi kyllä käytäntöä. Jos haluan vaihtaa on soitettava ylilääkärille ja vaihtoehtoina on vain kaksi mieslääkäriä, sillä loput lääkärit on erikoistumisvaiheessa ja he yleensä menevät erikoistuneen (joka minun lääkärini on) mielipiteen mukaan. Pyysin myös lähettämään potilaspaperini kotiin. Tästä ei ihme kyllä joutunut millään tapaa kinaamaan! Olen kuullut lukemattomia kauhutarinoita miten potilaspapereita pihdataan. Psyko sanoi heti totta kai.

En oikeasti tiedä mitä ajatella tuosta psykosta. Hän vaikuttaa kovin mukavalle ja ymmärtäväiselle, mutta epäilen ettei hän oikeasti ole niin ymmärtäväinen. Luulen, että hän juoksee aika helpolla kertomaan lääkärilleni mitä olen sanonut. Psyko tosin on monesti sanonut, että meidän keskustelemat asiat pysyvät näiden seinien sisällä, mutta tarkoittaako hän huoneensa seiniä vai rakennuksen... Jos hän ei puhu lääkärin kanssa niin ainekin luulen hänen pitävän lääkäristäni. Epäilen kyllä, että he keskustelevat ja paljon. Siis kyllähän hoitoryhmissä puhutaan potilaista, mutta joskus epäilen vain miten paljon muutenkin puhuvat. Olen saanut kuulla psykolta asioita mitä lääkäri suosittelee minulle ja lääkäriltä mitä psyko suosittelee, ilman että kumpikaan on itse sanonut asiasta. Esim. tämä päiväsairaala. Psyko ei siitä puhunut, mutta lääkäri sanoi, että psyko on sen kannalla.
En vain oikein pidä ajatuksesta, että en voi rauhassa haukkua lääkäriä psykolle ilman, ettei tämä kerro heti lääkärille. Jotkut asiat pitäisi pysyä täysin psykon ja asiakkaan välillä vaikka tietenkin lääkärillekin on puhuttava. Taidan soittaa maanantaina ylilääkärille. Toisen mieslääkärin pitäisi kuulma olla aika nykyisen lääkärini vastakohta.

Miten voikin olla niin vaikea päästä Kelan tukemaan terapiaan (vaikka olenhan jo vuoden siellä käynyt aiemmin!) ja saada kuntoutustukea? Miksi koulua ei voida pitää työkyvyn testaajana? Jos jaksan juuri ja juuri kahdestii viikossa kolme tuntia koulua niin miten voin jaksaa työtä? Mikä työharjoittelu/kokeilu edes olisi noin vähäistä? Ei mikään. En kerkeä mitenkään päin saamaan sairaslomaa ja kuntoutustukea ensi kuulle. Eli olen sossun asiakas eli sossu perii kaikki veronpalautukseni eli Anni ei pääse eläinlääkäriin eikä kukaan saa joululahjoja. Jipii.

Minä mainoksenuhri menin ja ostin Glade ödööriä. En kyllä pätkääkään uskonut sen toimivuuteen, mutta kun tuon Annin kakka haisee! Vaan hitto! Se oikeasti toimii! Haju todellakin katoo ei peity! Jäljelle jää ihana hento sitruunainen tuoksu (ostin tietty sitruunan).

Muutamissa blogeissa olen törmännyt tälläisen valokuvameemiin. Nappaanpa sen itsekin. :)

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

Eli kommenttilaatikkoon vaan ideoita. Aika paljonhan kotiani on näkynyt kuvissa, mutta varmasti on jotain mitä ei vielä ole nähty. Ainoa mitä en suostu kuvaamaan on naamani. Jos et keksi kolmea niin heitä edes yksi. :)

Tunnisteet: meemi

Kiersin eilen ties monta kauppaa etsien itselleni sellaista karmeaa valoköyttä/letkua. Ei, ei edes Nekalan löytöliiterissä, joka oli täynnä jos jonkunmoista kamaa. Huh, siellä tuli kyllä ähky tavara määrän keskellä. Olisiko kellään lukijalla myydä tuollaista valoköyttä? Mieluiten valkoinen, mutta sinistäkin voidaan harkita.

Annille löysin vaikka mitä. Eksyin taas Nekalan Mistiin ja Murriin, huh. Ostin ne ihanat pinkit valjaat, imukuppihiiren, laservalon ja olikohan se nyt kuivattua seitä (hyi mikä lemu!). Valjaista Anni ei innostunut kovasti, mutta muut oli ihan super hauskoja! Hiirestä katkesi tikku muutaman tunnin tappelun jälkeen, mutta onneksi tikun pystyi tökkäämään takaisin paikalleen joten ei mitään harmia. Laserin perässä Anni juoksisi ihan läähättämiseen asti. Ja kuivattu sei maistui hyvälle, pitää ostaa lisää.
Eläinkaupan tytsi pohti kanssani miten saada Anni kynsimään raapimispuuta. Yksi vinkki oli siirtää puu johonkin ihan muualle ja tehdä siitä mielenkiintoinen. Niinpä kaadoin sen nurin keskelle olkkaria. Kyllä, siitä tuli kiinnostava, mutta raapimista ei vielä näy. Odottelemme. Kissanminttuhan ei Anniin tehoa joten sitä ei voi suihkuttaa puuhun.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Hitto. Älysin juuri, että siitä on jo vuosi kun tulin Englannista kotiin. Tuntuu ettei voi olla kun max puoli vuotta. Miksi mä en voisi olla siellä? Miksi mun pitää olla täällä?

Kuviakuvia, Annista. ;)

Ensimmäisenä Anni Pitkätassu. Ihme venyviä nuo tassut tuntuu olevan. Gloomy K:ssa ylisöpö kuva!

Olen myös ottanut tavaksi mennä Annin kanssa lähes joka päivä parvekkeelle. Saa äitikin raikasta ilmaa. Annista on kiva nuuhkutella ympäriinsä. Nuo pienet tassunjäljet saa joka kerta aikaan "aaaaaw!" reagtion. Ne vaan on söpöt! Vikassa kuvassa Anni lempi puuhassaan, ruusunlehtien kimpussa. :)

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Ei siellä toisella puolella olisi ketään noin 170 senttistä, muutama sinne tänne ei haittaa? Iskän villasukka stoppasi kun en tiedä miten pitkää vartta tehdä. Eli jos oot tarpeeks pitkä niin kehtaatko mitata paljon on polvesta nilkkaan? Tarkemmin sanoen säären takaa pohkeen päältä tuohon mistä nilkka taittuu? Siis polvisukan sääriosa. Polvisukka ei siis tässä tapauksessa tule polven yli vaan polven alle, mutta tärkeä, että tulee pohkeen yli ettei valu. :)

Tunnisteet: langanpurema

Ai niin, Mikko laittoi eilen viestiä. Postasin siitä sinne viidenteen blogiin. :)

Niin, shoppasi se äippäkin ihan vähän (rahallisesti yhtä paljon kun Annille). Piti ostaa virkkuukoukku jos vaikka niitä Salomonin solmuja kokeilisi. Matkaan tarttui myös mittaliisa (tjsp) jotta tiedän puikkojen kokoa, harmi kun ei ollut sellaista jossa olisi myös senttimittoja reunassa. Paras ostos oli ehdottomasti puikon päähän laitettavat laskurit! Ei enää epämääräisiä merkintöjä papereiden kulmaan! Ei enää muistamista! Miten ihanasti loput iskän joululahjasukan kavennuksista menikin. :)
Lopuksi vielä se jonka takia itse Käsityökeskukseen menin, kaarituet. Meikällä on joko isot ja painavat tissit tai sitten olen jotenkin muuten ihan loisto katkomaan kaaritukia tai sitten kaarituet on heikkoja kun hammastikut? Noh, laitetaan taas tuplatuet per puoli niin ehkä ne siitä kestää hetken. :)

Tunnisteet: langanpurema

Annista sentään jehovan todistajat on kivoja. Ne kun tuo paperia pureskeltavaksi! Namnam maistui hyvälle, hyvää painotuotetta. :)

Äippä kävi shoppaamassa, Annille. ;)
Ostin mä itsellenikin vähän Koskarin Käsityökeskuksesta, niistä voisi postaa myöhemmin lisää.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Anni on kissaksi ihan kummallinen. Herätessään unilta Anni monesti vääntäytyy mutkalle paljastaen mahansa. Olen varovasti silitellyt masua, mutta nyt Anni oikein kerjää ja nauttii siitä! Eikä pelkästään etutassujen välistä ns rinnalta vaan ihan mahamahasta ja alamahastakin! Nostaa oikein takatassun käteni yli jotta on helpompi silittää. Ihan outoa kissalle! Moni kissahan ei anna koskea koko mahaan!

Sitten toinen pieni asia Annista. Anni on hulluna huulirasvatuubeihin. Ei niillä niinkään leikitä, mutta purraan. Ei auta jättää yöksi pöydälle yhtään tuubia! Arvatkaa ärsyttikö löytää tuo kuvaama tuubi, siinä kun on ihan kohtalaisesti vielä huulirasvaa. Nyt se sitten puristaessa tulee ulos rei'istä (toisella puolella ihan samanlainen reikä). Jopa purukumikuppiin (teekuppi) jemmaamani huulirasva kaivetaan ylös!

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Nostan tämän jälleen. Mukana kaksi uutta kuvaa, koneen takaa.

Muutama vanha asia. Vanha koneeni on edelleen myynnissä. Koneessa olikin 98 (ei 95) ja se toimii, tuli testattua kun läppäri hajosi. Toimii ihan kohtalaisesti vielä, ei mennyt hermoja. Hidashan se on, pelejä tuskin kannattaa pahemmin pelailla ja win kaatuilee omia aikojaan välillä. Kakkoskoneeksi varmaan menee tai tosiaan osiksi. Näyttö muutaman vuoden vanha, edelleen ihan hyvä. Usb-laatikko lähes käyttämätön (ikää reilu vuosi, vuosi seissyt käyttämättä), edessä neljä aukkoa ja takana olikos se kaksi. Muutamaan kymppiin lähtee. Tervetuloa kokeilemaan ja hakemaan. :)

Toinen asia. Maksasin parikymppiä jos joku ihana autoilija toisi maton (perusolohuoneenmatto kokoa) Vantaalta Tampereelle (Anninkin takapuolta palelee paljas lattia!). Kaupan päälle pääsee näkemään siskoni ja minut sekä kasan ihania ja kilttejä lemmikkejä. :)

Anni kaipaisi myös katollista kisunvessaa tai itseasiassa katotonkin käy jos reunat on korkeat siis todella korkeat. Tarkoitus on nimittään poistaa katollisesta se katto ja jättää reunat. :)
Extrana vielä Anni vs pölyhuiska! Ostin sellaisen szifferin (vai mikä lie) joka osottautui muuten hyväksi! Annikin tykästyi siihen, joten sai sitten vanhan omaksi. :)

Oikeastaan kirjoitin jo kaiken Gloomy K:n, joten menkää sinne! Etenkin tuo Merlin juttu kiinnostaisi.

<- Tuo taasen vinkkaa sinne jonnekin. ;)

Ahdistaa. Ahdistaa ihan kamalasti. Pitäisi mennä kouluun (ei kerkeä enää), olen ollut jo kaksi perättäistä maanantaita pois. Jos laskin oikein niin olen nyt sitten yhdeksästä tunnista kolme pois, jos menen ensi viikolla molemmille tunneille. Pelottaa miten lie koe menee, jaksanko edes lukea saati mennä.

Ärsyttävin lienee se, että päässä soi jatkuvasti lääkärin sanat. Miten aina on parempi mieli kun raahaa itsensä väkipakolla kouluun/asioille. Ahdistaa kouluun meneminen niin, että itkettää, tiedän toki jotta olisi parempi mennä ja mielikin olisi hyvä kun koulusta kotiin tulisi. En silti halua mennä jos ajatus menemisestä itkettää, vaikka olisinkin tyytyväinen lopulta mentyäni. Ahdistaa kun lääkäri meni sillä tavalla motkottamaan, nyt tunnen hirveää syyllisyyttä kun en mene kouluun. Kun niin aloin päästä eroon siitä syyllisyydestä olla väsynyt/sairas. Ennen kannoin hirveää syyllisyyttä kun en mennyt kouluun tai pärjännyt, koska koin pettäväni iskän. Ei iskä koskaan vaatinut mitään koulun suhteen, mutta kyseli aina. Jotenkin sitä myöten tuli tunne, että iskä odottaa minun käyvän koulua, menevän töihin ja olevan tuottelias ihminen. Viime vuosina kun olen jo hieman avautunut iskälle masennuksestani olen päässyt tuosta syyllisyydestä eroon. Saan jäädä kotiin jos siltä tuntuu, vaikka tiedänkin, että monesti olisin ylpeä itsestäni koulusta kotiin tullessa. Nyt tuo kirotun lääkäri laukaisi kamalan syyllisyyden taas. Tekee lähinnä mieli mennä kauppaan (sinne pitää mennä kohta), ostaa keksiä, suklaata, limua, pullaa, karkkia...ja ahmia. Voida pahoin ja itkeä. Vihaan sitä lääkäriä! Vihaan! Eikös hänen pitäisi saada minut voimaan paremmin eikä pahemmin!

Tunnisteet: valokuvatorstai

Gloomy K on hieman hiljainen kun blogsome kaataa jostain syystä firefoxini. Paneudun asiaan joskus kun jaksan (ensi viikon lopulla?) ellei asia korjaannut itsekseen kuten ennen. Muutenkin vähän kuvia postaamatta kun ei oikein jaksa.
Huomenna koulua, mutta ei oikeasti jaksaisi.

Nanny McPhee: Kerrassaan loistava! Sai nauraa muttei liikaa eikä ollut mitään idioottihuumoria. Muutama temppuileva eläin oli, mutta ne kohtaukset kesti juuri ja juuri. Oikein sopiva lapsenmielisille ja miksi ei aikuisemmallekin. :)

Hotelli Ruanda: Järkyttävä, kuvottavan järkyttävä. Ei turhaa verrattu Schindlerin listaan (tapahtumana). Kyyneleet tuli lopussa. Ja leffan jälkeen oli selattava wikipedistä lisätietoa.

Kauna: Potentiaalia todelliseksi kauhuleffaksi, mutta toteutus surkea. Geller ei kerta kaikkiaan ole uskottava. Melkein tekisi mieli vuokrata alkuperäiset leffat ja katsoa onko niistä mihinkään. En suosittele, todellakaan.

Brokeback mountain: Itku tuli lopussa ja vähän välissäkin! Niin surullinen ja raskas. Itselle tuli hurja läheisyydenkaipuu. Jake Gyllenhaal on niin hot. :D

Punainen on edelleen punainen vaikka tungin vetyperoksidia, sentään hieman vaaleampi punainen (ei vaaleanpunainen ;).

Teki mieli jotain uutta teetä tai pussiteetä (helppous). Hyllyssä oli delfiiniteetä! Enhän minä delfiini-ihminen voinut sitä sinne jättää! :D
Oli myös jouluteetä, kahdenlaista, toisessa olisi kai ollut sokerikuusia. Vähän jäi epäilyttämään kun toisessa oli kanelia, toinen kuullosti tylsälle. Tuo delfiinitee näyttäisi löytyvän tuon nimisenä myös tuolta Nordqvistin sivuilta, mutta makutiedot on kyllä ihan eri. Ostamassani on vadelmaa, mansikkaa ja limettiä. Yritin ottaa lähikuvan sokeridelfiinistä, mutta kamerani ei jostain syystä suostunu tarkentamaan.
Olikohan siellä hyllyssä vielä muuta uutta? En muista, jos olisi varaa, ostaisin kaikkia. :)

Voi vitsi! Koko päivä meni kytätessä lumihiutaleita! Ei ees päikkäreitä malttanut nukkuu kun koko ajan tuli uusia lättyjä taivaalta! Parvekekin täytty ihan kokonaan. Vähän oli jänskää! Tipuja ei hirveesti näkynyt, mutta onneksi sato melkein koko päivän.
Si äippä päästi mut parvekkeellekin! Ensin vähän kattelin et kehtaako tonne mennä tassujaan palelluttaa, mutta si tajusin et hitsi, siellähän niitä lumihiutaleita saa kiinni! (Lasin läpi kun ei saanut.) Otin kunnon loikan, äiskä taisi vähän säikähtää! Se oli ihan pulassa kun mä kyttäsin niin kovasti kaiteelle eikä äipällä ollut ees kenkiä, se kun ei sukkasilleen tai varpaillaan tuu kylmää lumeen. Kasvattas karvaa niin ei paleltas! Noh, mä si päästin äitin pälkähästä ja tulin pienen kierroksen jälkeen sisälle. Mut voi tytsit ne hiutaleet! Onneks sade loppu illalla niin pääsin nukkuukki! Vähän alkokin jo väsyttää.

-Anni-

Tunnisteet: Anni Pitkätassu