Ahdistaa. Ahdistaa ihan kamalasti. Pitäisi mennä kouluun (ei kerkeä enää), olen ollut jo kaksi perättäistä maanantaita pois. Jos laskin oikein niin olen nyt sitten yhdeksästä tunnista kolme pois, jos menen ensi viikolla molemmille tunneille. Pelottaa miten lie koe menee, jaksanko edes lukea saati mennä.

Ärsyttävin lienee se, että päässä soi jatkuvasti lääkärin sanat. Miten aina on parempi mieli kun raahaa itsensä väkipakolla kouluun/asioille. Ahdistaa kouluun meneminen niin, että itkettää, tiedän toki jotta olisi parempi mennä ja mielikin olisi hyvä kun koulusta kotiin tulisi. En silti halua mennä jos ajatus menemisestä itkettää, vaikka olisinkin tyytyväinen lopulta mentyäni. Ahdistaa kun lääkäri meni sillä tavalla motkottamaan, nyt tunnen hirveää syyllisyyttä kun en mene kouluun. Kun niin aloin päästä eroon siitä syyllisyydestä olla väsynyt/sairas. Ennen kannoin hirveää syyllisyyttä kun en mennyt kouluun tai pärjännyt, koska koin pettäväni iskän. Ei iskä koskaan vaatinut mitään koulun suhteen, mutta kyseli aina. Jotenkin sitä myöten tuli tunne, että iskä odottaa minun käyvän koulua, menevän töihin ja olevan tuottelias ihminen. Viime vuosina kun olen jo hieman avautunut iskälle masennuksestani olen päässyt tuosta syyllisyydestä eroon. Saan jäädä kotiin jos siltä tuntuu, vaikka tiedänkin, että monesti olisin ylpeä itsestäni koulusta kotiin tullessa. Nyt tuo kirotun lääkäri laukaisi kamalan syyllisyyden taas. Tekee lähinnä mieli mennä kauppaan (sinne pitää mennä kohta), ostaa keksiä, suklaata, limua, pullaa, karkkia...ja ahmia. Voida pahoin ja itkeä. Vihaan sitä lääkäriä! Vihaan! Eikös hänen pitäisi saada minut voimaan paremmin eikä pahemmin!

Tuo sinua hoitanut lääkäri ei tosiaan taida olla ihan tehtävänsä tasalla. Lääkäriltä odottaisi jotakin taitoja muovailla sanottavansa paremmin ja muutenkin ottaa huomioon potilaiden yksilöllisyys. Kaikkihan me olemme omanlaisiamme persoonia ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia.

Lääkäreissäkin on ikävä kyllä paljon sellaisia, jotka eivät TAJUA mitä masennus on! Taitavat kuvitella, että ihminen mielellään makaa sängynpohjalla tms. Sama juttu syömishäiriön kanssa - osa valkotakeista ei käsitä sitä, että ne ovat sairauksia. Omituista sinänsä, kun kyse on terveydenhoidon ammattilaisista, mutta niin se vain on.

Koeta saada nuo keljut sanat pois mielestä. Yritä vaikka ajatella, että se ihminen ei tiedä mitään sinusta, siitä kuka ja mitä olet, eikä muutenkaan ole sopiva arvostelemaan toisen elämää!

Niinhän sitä aina luulee ja odottaa. Onhan se hämmentävää kun mtt-lääkäri ei ymmärrä. Toisaalta mtt-lääkäri on ehkä kovettunut ja kyynistynyt niin paljon ettei enää usko ketään? En tosin itse tiedä ketään mtt ihmistä joka tahallisesti huijaisi lääkäriä mennen tullen. Ja jos huijaa niin eikös sekin kerro ihmisen olen sairas?

Ihmettelen kyllä tosissani eikö mtt-lääkäri ymmärrä ettei masennus aina ole sitä sängyn pohjalla makaamista. Luulisi heidän tietävän, että ihminen voi olla ihan pystyssä ja tehdä asioita vaikka mieli ei ole mukana eikä kunnossa. Mutta ei ilmeisemmin pidä luulla taaskaan.

Sama se tietääkö hän minusta mitään tai ymmärtääkö, hän on kuitenkin päättää siitä.

En käsitä, miten lääkäri voi sanoa tuolla tavalla. Tai voin käsittää, sillä itselläni on myös epämieluisa kokemus psykiatrilla käynnistä. Hoitoalalla työskentelevän pitäisi aina muistaa miettiä kaksi kertaa mitä on sanomassa ettei aiheuta potilaalle pahaa mieltä. Harmillista on, että lääkäritkin ovat "vain" ihmisiä, joilla voi olla huono päivä. Se ei kuitenkaan oikeuta purkamaan huonoa tuulta asiakkaisiiin.

Tuo ahdistus varsin tuttua minullekin, joten lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia. Voimia ja jaksamista.

Tuollekin lääkärille annoin alunperin toisen mahdollisuuden kun ensimmäisellä kerralla oli ihan hirveä. Vaan ei, näyttää olevan aina yhtä kamala, joten pahan päivän piikkiinkään on vaikea laittaa. Eikä hän ole kiukkuinen vaan sellainen yli-innokas ja "minäminäminä tiedän paremmin!", juuri sellainen jyrääjä joita en kestä pätkääkään.

Kurjia lääkäreitä on ollut useita, mutta tämä vetää kyllä pisimmän korren. Voisin muuttaa ihan vain päästäkseni eri alueen lääkärille.

Onko siellä mtt:ssä vain yksi lääkäri? Voisit koittaa päästä toiselle, jos siellä on... Sitten en tiedä, mitä voisit tehdä jos niitä on vain yksi:( Eikö se sinun psykologi tai hoitaja tai mikä lie, kenellä siis käyt juttelemassa, voisi sanoa sille lääkärille mitä mieltä hän on sinusta, kun varmaan tietää sinut ja masennuksesi paremmin kuin se lääkäri. Mutta kyllähän sen lääkärinkin nyt pitäisi uskoa! On kyllä raivostuttavaa tuollainen. Ihan niin kuin masentuneen pitäisi kauheasti koko ajan jaksaa todistella olevansa sairas! Ja sit jos hetkellisesti menisikin paremmin, niin pitäisikö silloinkin sitten teeskennellä olevansa hirveän allapäin, ettei lääkäri epäilisi, onko masennusta ylipäätään ollenkaan. AAAARGH. Pistää niin vihaksi.

On siellä muitakin. Tiedä sitten miten hankala potilas minusta tulee jos alan mankumaan uutta lääkäriä. Aikanaan manguin Hervannassa uuden psykon ja siitäkin tuli leima.
Nykyinen psyko tietää etten tule lääkärin kanssa toimeen, mutta pohdin miten paljon psyko ja lääkäri puhuvat minusta ja mitä mieltä psyko on lääkäristä. Vähän tuli sellainen tunne, että psyko on lääkärin puolella vaikka muuten onkin mukava ja ymmärtävinen minua kohtaan.

Jotenkin tuntuu, että kun en täytä perusmasennusihmisen lokeroita niin en voi olla sairas. Kun lääkäri ei osaa antaa muuta diagnoosia kun epätyypillinen masennus en voi olla tarpeeksi sairas useamman vuoden sairaslomaa varten. Hittoako minua pitää rangaista jos lääkäri ei osaa päätellä mikä minua vaivaa!