Jälleen kotona. Oikeasti tulin kyllä jo tiistaina, mutta sen verran myöhään ettei tässä ole kerennyt vielä mitään. Täysi videollinen odottaa katselua, päivitetyt blogit sain kahlattua tänään ja Aasian uutisia pursuaa koko ajan jostain lisää!
Reissu meni ihan ok. Lilla ja Yalbert oli aivan yhtä ihania kun ennenkin. Olisin pöllinyt sylissä purisevan Lillan mukaani, mutta takissa oli liian pienet taskut. ;)
Mikkelissä oli jees. Jenna nyt vähän rääky korvaan, mutta sen sai hiljenemään aika hyvin kun ehdotti erän muuttuvaa labyrinttiä, jonka joulupukki (eli minä ja Anna) toi. Siinä on kyllä näin aikuisenkin kantilta mukava peli. Välillä joutu jopa häviämään ekaluokkalaiselle! :)
Ei alkanut ahdistamaan toisten nurkissa asuminen eikä edes netittömyys. Okey, välillä olisi tarvinnut tyyliin tiedonhakuun, mutta muuten ei. Sitä paitsi kävin vähän netissä ja istuin koneellakin aika kauan. Arvatkaa nimittään montako valokuvaa mahtuu yhdelle levykkeelle zipattuna? Kaksi viiva kolme. Kyllä. Siinä meni pieni tovi zippaillessa kuvia. Yhdeksän levyä tuli, sitten loppu levyt. Miksi sitten tungin niitä levykkeelle? Noh katsokaas kun olin sillon viimeeksi siellä käydessä tyhjentänyt kameran koneelle ajatellen, että tyrkkään ne nettiin. Vaan kun niiden kone on modeemin takana niin eipä niitä tyrkätty mihkään. Muistitikkua ei ole, eikä ole vara just nyt ostaa. Omassa koneessa ei edes ole usb:ta, vielä (joulupukki lupasi maksaa) Polttavaakaan ei ole. Joten ei jäänyt ihan hirveästi vaihtoehtoja. Ja jos keksit vaihtoehdon älä kerro sitä nyt, odota muutama kuukausia, että ärsytykseni laskee. ;)
Noh juu. Iskä tosiaan lupasi maksaa sen usb-kortin kunhan joku kiltti nörtti ensin kertoisi millainen sen pitäisi olla ja asentaisikin sen vielä. Tiiiimoooo?! :) *söpö katse kulmien alta* *räp* *räp*
Kotiin oli mukava tulla, paitsi täällä on kamala siivo. Tiskit on sentään tiskattuna, joku lohtu. Ai niin, piti kirjoittaa se valitus vr:lle. Jos jokin on lyhyen ihmisen kirous niin intercity, erityisesti IC2. Kaikki lyhyet tietävät takulla mistä puhun. Pitkille voin kertoa, että penkin upea ergonominen muotoilu on aivan päin peetä. Super lyhyt jalkatukikaan ei ihan hirveästi auta jos jalat eivät yllä sille. Avara jalkatila on varmasti ihan kiva, jos on pitkä. Lyhyelle se on aivan sama. Istu siinä siis pari tuntia epämääräisessä solmussa jalkojen roikkuessa jotenkin päin (ei yllä lattialle kunnolla). Edes tyhjä paikka vieressä ei auta. Käsinoja paina selkään, ne tyynyt on liian pieniä pehmentääkseen. Ja selkänojan idioottimainen ergonomisuus estää hyvän sivunojan. Kuka helvetin 190cm insinööri ne tuolit on kehittänyt!
Nyt voisin mennä paahtamaan kasan leipiä uudella kiiltävällä leivänpaahtimellani! :)