Eilinen oli pitkä ja toimelias päivä! Iltapäivällä oli hammaslääkäri, josta tosin selvisin about 10 minuutissa. Ei vieläkään reikiä, vihlontaa vain. Kävin välissä kotona syömässä ja sitten tapahtumien yöhön.

Ensimmäisenä oli Akateeminen ja Herra Hakkaraineeeeen! Joutu tosin viheltelemään aikansa ennen kun sain kuvaan myös lapsen (joka uskalti tarpeeksi lähelle!).

Kuvan saatuani sisälle ja Minttua odottelemaan. Onneksi edellisen kirjailijan ruuhka häippäsi ja pääsin sen verran lähelle, että näki. Itseasiassa jäin ihan eteen kun siinä sattui olemaan sopivasti tuuletin. Akateemiselle miinus siitä etteivät jäädyttäneet sisätiloja! Hiki oli mieletön, voin vain kuvitella miltä Mintuista tuntui valojen alla.
Jutustelu meni ihan mukavasti, enemmän olisin kuunnellut aiheesta "tarkoituksella lapsettomat" ja vähemmän treffioppaista. Kirjaa en ole lukenut, joten vaikea sanoa mitä siellä lukee. Meinasin mennä signeerauspisteeseen tervehtimään, mutta enhän minä kehdannut. Ei ollut kirjaa mitä signeerata (meikä on köyhä, mä käytän kirjastoa) enkä ollut ihan varma miten paljon Minttu minua lukee tunnistaisiko vai pohtisiko pöhkönä. :) Huomatkaa muuten Mintun kengät!! Vau!

Seuraavana oli vuorossa Juba, puolentoista tunnin päästä. Suuntasin siis bdogiin ostamaan uudet kuulokkeet mp3:seen kun onnistuin jälleen kiskomaan vasenta johtoa liikaa. Please, enhän mä oikeasti ole ainoa?!


Tullessani takaisin Akateemisen nurkalle sattui päivän ensimmäinen "mitä helvettiä?!". Istuin siihen Akateemisen ja Stokkan välissä oleville kävelykadun penkeille herkuttelemaan kesän ensimmäisellä tötteröllä. Eikös viereeni paukannut joku katujuoppo, jipii. Pidin kuulokkeet tiukasti korvilla ja yritin katsella muualle, mutta juttua tuli juopon suusta silti. Jossain vaiheessa äijä kaivoi taskustaan ison nipun seteleitä (useampi satanen, kaksikymppinen jne) ja alkoi tyrkyttää minulle satasta. Siinä sitten istui ensimmäisen kerran elämässäni satasen seteli kädessä, erittäin rahapulaisena, ja eikös se ole jonkun juopon. Kovasti yritti kai selitellä, että ostaisin sillä herneitä tms viereisestä kojusta, aiemmin juttua tuli kun papupadasta, mutta nyt ei tullut kun sormien ojentelua. Kun en edes ymmärtänyt mitä mies halusi minun rahalla tekevän totesin vain etten todellakaan voi ottaa hänen rahojaan ja annoin sen takaisin. Äijä ei sitä heti ottanut ja hetken seteli pyöri siinä penkillä. Ei satasia pyöritellä penkeillä!!! Pistin kuulokkeet korville ja jäin pohtimaan miksi, oi miksi en ottanut rahaa ja lähtenyt törkeästi menemään.
Juoppo vielä lähti siitä seteli edelleen roikkuen takin taskusta. Melkein meinasin lähteä perään odottaen, koska seteli tippuisi. Sen sijaan olin kiltti ja menin Akateemiseen odottamaan signeerausta uuteen kirjaani.

Seuraavaksi oli aika matkata Keskustorille. Istuskelin siinä torin laidalla penkeillä pitkään kun seuraavaan kiinnostavaan tapahtumaan oli aikaa. Oli mukava katsella kesäistä kansaa ja ihastella ihmisten vaatteita ja kenkiä. Monta kertaa ajattelin kaivaa kameran ja yrittää tallentaa huolettomia ihmisiä, mutta kyllähän te tiedätte...jos kaivaa kameran niin tasan kaikki kiinnostava loppuu siihen. Useamman kerran sain kyllä havaita, että taas tulee hauskoja juttu, miksi se kamera on edelleen laukussa. Lopulta vastaan käveli Tarja Halonen henkivartioineen. Niin...ei mitään jännää tule kuitenkaan jos kaivan kameran. Eihän. Ei muuten tullut Halosen jälkeen kun sen kameran kaivoin...

Vaan häippäsin sitten Vanhan kirjastotalon puistoon kun siellä oli seuraavana Afrikkalaista tanssia ja musiikkia tiedossa. Olin tosin paikalla melkein tunnin etuajassa, mutta samapa tuo kun oli kiva ilma. Siihen nurmelle tuli sitten pariskunta jonka miesosapuoli oli selvästi närkästynyt jostain. Nainen yritti rakentaa vaatteista iloista ukkelia, tarjota viiniä, kaikkea...lopulta nainen päätyi juoruamaan puhelimessa kun miestä ei kiinnostanut. Teki mieli mennä miehen viereen ja kysyä "rakastatko tota naista, jos niin unohda se typerä mökötyksen aihe ja pidä hauskaa". Ollakko oikeassa vai onnellinen...

Itse esityskin oli aikas mukava ja letkeä. Kuvia on huonosti kun liikkuvaa kohdeta on vaikea ikuistaa. Flamman väki tuli myös pyörittelemään tulta. Yritän jossain vaiheessa laittaa johonkin videopätkän laulusta, josko se olisi vähän tunnelmallisempi. (Tuhosin sen vahingossa.)

Afrikan jälkeen Flamma lähti Näsipuistoon ja minä perässä. Tosin (nyt hävettää 7 vuotta Tampereella asuvana) en tiennyt muuta reittiä kun Hämeenpuiston kautta. Kiersin siis turhaa aika paljon. Näsipuiston mäkeä yläs kävellessä vannoin myös puhelimessa, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sinne mene! Perun sen kun nyt tiedän, että toiselta puolelta pääsee loivaa mäkeä. :D

Nyt tulee iso miinus, en tiedä onko se Flammalle vai Tampereen kaupungille vai kelle. Flamma oli todella suosittu, väkeä oli kun Espalla vappuna! Paikka kuitenkin oli hieman pieni/ahdas ja näytös olisi ehdottomasti saanut alkaa vähintään puoli tuntia aiemmin. 23.10 (10min myöhässä) oli jo pimeää, liian pimeää jos et ollut eturivissä missä harva oli. Moni myös lähti kesken, minut mukaan lukien, koska viimeinen järkevä bussi lähti 00.10, esitys olisi loppunut 00 ja Näsipuistosta oli käveltävä Keskustorille. Seuraava bussi olisi lähtenyt kai joskus 3 aikaan. Ensi kesää ajatellen siis, hieman aikaisempi esitysaika ja ehkä parempi paikka, onko sellaista? Näsipuisto tosin näytti kauniille, pimeälläkin. :)

Flamma oli kuitenkin sen 30min mitä kerkesin katsomaan aivan mieletön! Olisi hieno päästä näkemään uudelleen ja koko tarina. Hämmentävän voimakas. :)

Kotiin päästyä olin aivan puhki. Jalkoja särki kun mitä. Selkä onneksi kesti yllättävän hyvin. Kotimatkalla näin muuten toisenkin pariskunnan selvittelevän välejään. Voi mikä onni ettei ole miestä..ja jos joskus on niin saan hepulin jos selvittettäisiin välejä julkisesti! (Vilkuttaa Mintulle.)

Lopuksi anteeksi kuvien huonous (etenkin loppupää), liikkuvia hahmoja ja tulia etenkin pimeässä on vaikea kuvata. :)
Ja sorry ie:läiset, en tod. jaksa tapella kuvia kohdalleen, firessä ne pitäisi toimia. ;P

Mukava rapo ja kuvitus - kiitos :) Olenpa muuten tosi ilonen sinun puolesta, että sait lähettyä tuonne!

Kiitos. Olisit vaan tullut mukaan. ;)

Voi itku kun en itse päässyt Minttua katsomaan! Olisimme voineet lymyillä kahdestaan siinä korokkeen edessä. :)

Minusta Selibaattipäiväkirjat on todella hyvä, mutta jos jotain kritiikkiä haluaisin antaa niin se olisi tuo, mistä jo sanoitkin: lisää asiaa vapaaehtoisesti lapsettomista! Meikäläisetkin tarvitsevat jonkun näkyvän edustajan.

Totta! Fysioterapiassa juuri sattui hassusti. Tuli jotenkin puhe lastenhommaamisesta ja minä ilmoitin heti napakasti, että tuskin lapsia hommaan ikinä. Fysteri hiljentyi ja mutisi hetken päästä vain "onhan se hyvä kun tietää mitä haluaa"... Meni raukka hämilleen. :D

Niin vähän epäilin. En tosiaan kirjaa ole lukenut (varauksessa kyllä kirjastosta!), mutta selattuani sain käsityksen sen olevan enemmän parisuhteesta.

Kirjoita toki! :)