Miten voi olla niin vaikea löytää kalenteria (siis tuollaista laukkukokoa) jossa olisi värejä? Jos et tahdo mitään happo/sodakalenteria sinulle jää vaihdoehdoksi vain harmaita. Kannet on kivoja ja värikkäitä, mutta sisukset samaa ankeaa harmaataa ja mustaa. Eikö aikuiset muka tahdo värejä? Lukiossa sai ilmaiseksi lukiolaiskalenterin, pidin siitä kovasti. Nimipäivät puuttui ja sivuilla mainostettiin välillä libressejä, mutta oli sentään värikäs! Tuo echo oli ainoa jossa oli sisäsivuilla väriä, vaihtoehtoina punainen/musta ja vihreä/vaaleanvihreä, en ole vihreän kaveri, mutta musta oli punaisen kaverina aika synkkä. Onko vuosikalentereissa sitten värejä? Akateemisessa oli Viivi ja Wagner, mutta se oli tosiaan ensi vuodelle. Suomalaisesta kalenterin lisäksi mukaan tarttui ihan vahingossa tuo Viivi ja Wagner parisuhteellisuusteoria. Akateemisessa muuten hypistelin Mintun kirjaa, mutta rahat on tiukassa! Sorry!
Iloinen löytö oli halpa (14e) rannekello joka näyttää vielä hyvälle (tai no lukko-osa on vähän iso). Tämäkin tuli tarpeeseen. :)

Jep, jep, sama vaivaa minuakin: miksi aikuiset muka eivät pitäisi väreistä ja kauniista kansista? Itse ostin ihan piruuttani itselleni vaaleanpunaisen lompakon lompakkoalesta.. Olisikohan se sitten tarkoitettu lapsille, en tiedä, mutta minulle se passaa hyvin. En kestä mustaa, harmaata, mustaa harmaata.. Huh ja taas kun tulee talvi, niin katukuvakin täyttyy siitä. :(

Vaaleanpunainen lompakko! Oivoi! Olen silmäillyt nykyisen mustan (erittäin kuluneen) tilalle uutta, mutta kortti/setelitaskut on aina ihan pöljiä. Joku värikäs kyllä iskisi pitkästä aikaa. :)