Jäin tuon erään tuntemattoman kommentin jälkeen pohtimaan koko luonnollisuusjuttua. Olenkohan jotenkin outo näiden asioiden suhteen....?

Kuten tiedätte minä en ole jossittelija, minä en murehdi menneitä (ainenkaan kovin paljoa), en haikaile vanhoja tai tuntematonta, tulevaa tms. Jos luontoa pohditaan niin minä en myöskään murehdi eläinten sukupuuttoon kuolemista, en sitä päivää kun ihminen tuhoaa itsensä tms. En nyt tarkoita ettenkö välittäisi luonnonsuojelusta ja eläimistä, minä en vain murehdi asioita. Minusta se on aivan normaalia, että luonto oli erilainen tuhansia/miljoonia vuosia sitten, lajeja on kuollut sukupuuttoon ja lajeja on syntynyt. Eläimiä on kesytettyä ja eläimiä on villiintynyt. Jääkausia on ollut ja tulee olemaan. Minusta se on luonnon normaalia kiertokulkua. Planeettaa on tyhjennettävä, että mahtuu taas uusia. :)

Kissa luonnossa.... Totta on se, että kissa ei Suomen luontoon vapaana eläimenä kuulu, eikä se siellä yksin pärjääkkään. Suomen luonnossa vapaana ei myöskään pärjää koira, hevonen, minkki eikä ihminen, lämpimissä maissa osa saattaisi selvitä. Ihminen on ollut fiksu ja oppinut tekemään taloja, viljelemään maata jne elääkseen. Nämä ns kotieläimet (lehmä, hevonen, koira, kissa...) taasen tarvitsevat ihmisen apua selviytymiseen. Nämä eläimet pärjäävät siis "osa-aikaisesti" luonnossa, mutta ei täysin yksin ilman apua (kuten ei ihminenkään). Toisaalta näiden eläimien luonteeseen kuuluu käyskentely luonnossa vapaana, miksi siis riistää sitä? Tässä kohden joku voisi sanoa "ei tuoda niitä Suomeen", mutta onko sekään fiksua? Toisaalta olisihan ihminenkin voinut pysyä siellä päiväntasaajalla...

Minusta on myös äärimmäisen luonnollista, että eläimet syövät toisiaan (sehän heidän ravintoa on, jos lihansyöjiä ovat). Pohdin siskon kanssa olisiko tämä nimetön edes sanonut mitään jos kuvassa olisi ollut jäniksenpoikasen sijaan hiiri? Kissanhan kuuluu syödä hiiriä. Mikä ero siis jäniksellä ja hiirellä on? Noin ravintona tai tuholaisena? Minusta eläinmaailmassa vahvat nyt vain syövät heikot (ja sairaat). Eikä se mikään huono idea ole. Olisiko sekään nyt hyvä jos kaikki myyrät ja puput saisivat jäädä henkiin? Eikös toisinaan puhuta mitä vahinkoa runsas myyräkanta tekee? Muillekin kun ihmiselle. Minusta luontoäiti on siis ollut fiksu keksiessään, että toiset eläimet pitävät toisten liikakasvun hallussa. Isommat syö pienemmät ja lopulta pienemmät isommat. Ja jos kettu tulisi ja popsisi kissan suihinsa niin se olisi minusta yhtä luonnollista kun kissa joka söi jänön (tokihan se olisi ikävää, mutta luonnollista).

Puhuin yllä siis täysin maalaiselämästä. Kaupungissa kissan paikka on sisällä, ulkona sille on liikaa vaaroja ja monesti kissa aiheuttaa vaan eripuraa naapureiden kanssa. Onneksi myyrät, hiiret eivätkä jäniksetkään viihdy kovin suuresti kaupungissa joten emme tarvitse kissaa pitämään niitä kurissa. :)

Lopuksi. Miksi murehtia asioista joihin ei loppujen lopuksi voi suuremmin vaikuttaa? Maailma toimii kuten se tahtoo halusit sitä tai et. :)

Et ole outo. Kommentoin just sitä sun alkuperäistä juttua.

Kiva. :) Vastasin sinne.

Halleluja mä en olekkaan ihan kummallinen. :D

Pelkäsin jo, että olen jotenkin kyyninen kun "en välitä" tuollaisista asioista. :)

Vaan kuinka kävisi koiran, joka söisi kissan tai pupun?

En ole koskaan kuullut, että koira söisi kissaa. Pupu saattaa joutua tapetuksi jänismetsällä? Se on ihan normaalia. :)