Pilvetkin juuri pysähtyivät.

Joka päivä makaan sohvalla ja odotan. Jos sittenkin, jos sittenkin ovi kävisi. Jokainen rasahdus saa minut toivomaan, että se on minun ulko-oveni. Josko sittenkin. Josko sittenkin saisin hänet istumaan koneelleni, irkkaamaan, surffaamaan, ihan mitä vain. Josko sittenkin saisin vain kokea sen läsnäolon.

Toivossa on typerää elämää, mutta silti teen niin.