Mikähän siinä on, että teineille lukio on helppo, lukematta läpi. Moni vanhempikin muistelee lukion olleen kivaa ja simppeliä aikaa. Mutta kun opiskelee iltalukiossa missä suurin osa on 30v -> niin mielipide on täysin päinvastainen. Koulu on rankkaa, vaativaa ja tuntuu ettei ikinä opi mitään. Varmasti vanhempana sitä ottaa koulun vähän vakavammin, mutta en usko, että sekään selittää tätä ilmiötä kokonaan.

Miksi siis lukio on teininä helppoa, mutta aikuisena pirun vaikeaa? Eikö vanhempana tieto takerru päähän? Vai onko iltalukio kouluna vaikeampi kun päivälukio? (Varmasti onkin, koska esim. kielissä kirjasta käydään noin viisi kappaletta koulussa, yksi per tunti, loput opetellaan kotona, kun taas päivälukiossa samaa kappaletta jauhetaan kaksikin tuntia.)

Voisiko olla mahdollista, että iltalukiossa monella opiskelu on tavoitteellisempaa? Eli ei tyydytä siihen LukioLukemattaLäpi-tyyliin.

Näin kun jälkeenpäin miettii niin en omasta mielestäni tehnyt lukiossa hirvittävästi töitä ja silti keskiarvo pyöri siinä 8,5 paikkeilla. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminenkin rajoittui historin kurssien läpilukuun pari kertaa, muissa aineissa menin sillä asenteella, että johan tässä on monta vuotta opiskeltu, joten mahdollisia puutteita ei muutamassa viikossa korjata...

Ensimmäistä kertaa opiskelin tosissani vasta, kun hankin yliopistosta toista opis€kelupaikkaani.

Mutta jos mietitään pelkästään tuloksia niin sinäkin sait vähällä lukemisella hyviä numeroita, mutta aikuisopiskelija lukee hulluna saadakseen saman numeron. Ei iltalukiossa mitään 10 oppilaita olla, vaan ihan perus 7-8. :)

Ehkä se johtuu siitä, että päivälukio on se "pääjuttu". Aikuislukiossa moni opiskelee työn ohella, on perhettä ja muuta elämää, joten ei välttämättä ole mahdollisuutta panostaa opiskeluun niin paljon kuin haluaa.

Riitti kun kuunteli tunneilla ja teki muistiinpanot niin sai kokeista hyviä numeroita. Tai ainakin itse opin niin. Paitsi matikassa, missä olin ihan paska ;)

Niin. Itselleni koulu on ainoa tällä hetkellä, mutta en sitten tiedä onko pääni ihan kykenevä omaksumaan tietoa samaan tahtiin kun terve pää. (Psykon testit tosin väittää, että on.)

Tuo tuntijuttu on kyllä varmasti yksi. Muistaakseen päivälukiossa tosiaan käytiin samaa kappaletta joskus montakin kertaa, mutta iltalukiossa ehkä puolet kaksoistunnista menee yhteen kappaleeseen. Kotiin jää siis paljon.

Matikassa tosin käydään se yksi kappale per tunti, mites päivälukiossa? Hitsi kun ei itse enää muista, omasta päivälukiosta on jo pari kolme vuotta.

No mun mielestä matikassa mentiin siihen tyyliin, että yksöistunnilla käytiin yksi asia ja tehtävät kotiin, kaksoistunnilla ehdittin laskea osa.

Matikka oli ainoa aine mikä lukiossa meni huonosti. Mutta se kyllä sattui olemaan se aine, johon ei panostettu, kun harrastusten ja taskurahojen tienauksen vuoksi ei aika riittänyt kaikkeen.

Matikanopettaja oli poikalyseon kasvatti, jonka mielestä tyttöjen piti olla hiljaisia ja nöyriä. Kun en täyttänyt kumpaakaan vaatimusta, emme oikein tulleet toimeen eikä arvosana koskaan ollut kasia parempi koetuloksista riippumatta....Kaiken lisäksi se opetti tyylillä "sitten kun opiskelette yliopistossa matikkaa tätä tarvitaan". Ihan vain vittuilleksani kahloin pitkän matikan läpi ja yllätin kirjoituksissa sekä itseni että opettajan ;)

En osaa vertailla iltalukiota tavalliseen, sillä itse kävin tavallisen (meillä sitä muuten kutsuttiin nimellä LLYY, Luntaten Lukioon ja Yllättäen Ylioppilaaksi), mutta noin yleisesti minusta on "vaikeampaa" istua koulun penkillä iltaisin, sillä silloin on jo pitkä päivä takana. Siis minusta se on fyysisesti rankempaa, mikä saattaa vaikuttaa suorituksiinkin; ainakin itselläni vaikuttaisi ihan varmasti.

Ja vielä sekin, että tavallisen lukiolaisen ainoa tehtävä on vain "olla lukiolainen"; iltalukiolaisilla taas on tavallisesti paljon muutakin; perhe, työ yms. Lukemiseenkaan ei ole samalla tavalla aikaa, jos joutuu tekemään muutakin kuin "olemaan lukiolainen".

Neiti S: Aargh, tuommoiset vanhan kannan opettajat on niin ärsyttäviä. Mun ala-asteen opettaja (kolmas-kuudes) oli niin sovinistinen että. Myöskin suosi tiettyjä ihmisiä, joihin minä en kuulunut.

Minkäs kirjotit?

Kafkakoski: Onhan tuossa joo tuo kellonaikakin, mulle tosin illat on aina helpompi, vaikkakin kyllähän sitä on aika väsy kun koulusta kotiin pääsee.

Mutta kyllä mua silti vaivaa miten teini saa hyvän numeron lukematta, mutta aikuinen lukee hulluna samaan numeroon?

Onnistuin kirjoittamaan pitkästä matikasta C:n. En tiedä kumpi oli järkyttyneempi, minä vai opettaja ;) Kertauskurssilta pääsin läpi säälistä. Silloin piti vielä olla puolet kursseista yli nelosen JA viimeinen hyväksytty (muu kuin nelonen). Nykyään riittää kai, että yli puolet kursseista on yli nelosen.

Sittemmin olen yliopisto-opintojen aikana oppinut erinäisiä asioita, joita en lukiomatikassa koskaan oppinut eli kyse ei ollut siitä, että olisin täysin toivoton tapaus ;)

Ja tuosta opettajasta vielä. Olin siis "matikkaryhmässä" eli kokoonpano 5 tyttöä/20 poikaa. Olin ryhmän tytöistä se "pahin" tapaus. Eräs ryhmäkaverini sai koearvosanalla 5 seiskan, koska L osaa matikkaa eli sai muista kursseista parempia numeroita. Itse sain ysin koearvosanoilla kasin, koska "ei neiti S osaa matematiikka". Eikä neiti S ollut hiljainen eikä nöyrä.

Samainen neiti S myös meni rehtorille valittamaan saamastaan epäreilusta kohtelusta....

Korjaus: Siis 5 tyttöä/25 poikaa.

Ilmiselvästi hyvä, että jonkun blogissa voi avautua kouluaikojen huonoista kokemuksista ;)

Minä sain aikanaan ala-asteella vähän samaan tyyliin. "Kun sun isäs eikä siskos osannut niin et sinäkään." Muiden numeroihin ei kannattanut verrata yhtään, koska muilla oli takulla yhden tai kaksi parempi, riippuen oliko suosittava vai neutraali. Veemäistä.

Saat avautua täällä ihan niin paljon kun jaksat. :D

Ehkä se aikuisen vaikeus voi osittain johtua siitä, ettei enää ole opiskelurutiini päällä, toisin kuin teineillä jotka jatkavat suoraan kouluputkessa tekemättä mutkaa työelämän/synnärin kautta. Ja tästähän seuraa myös se, että ylä-/kansa-/oppikoulussa opitut asiat ovat kenties osittain unohtuneet, joten asiaa on enemmän opittavaksi. Itse olen tuon ensimmäisen kannalla enempi.

-Nimim. Aikuisopiskelija itsekin.-

Minä olen molempien kannalla! Itse ainenkin olen unohtanut tosi paljon asioita ja osaa en ollut koskaan oppinutkaan.

Kuulinpa sivukorvalla muuten kun "mummot" jutteli aulassa... Yksi heistä ei ollut käynyt mitään kansakouluja tms. Siinä ne opetteli englanniksi ruumiinosia, hassua. :)
Taisvat olla peruskoululinjalla, ei kai noita enää lukion puolella opetella?

Niin ja ala-asteella sun siskos eli minä, ei opettajan mukaan osannu mitään siks et sen isäkään ei ollu osannu.. joka taas johtu siitä et isä oli aika rasavilli niihin aikoihin :)

Niinpä.