Ihan unohdin postata nämä pääsiäiskortit! Oli niistä otettu kuvat, kameralla siis odottelivat. Postiinhan nämä meni jo tiistaina. :)

Olen vähän hurahtanut noihin kuviin joissa on pieni tarra pohjassa ja jäävät koholleen. Mikä niiden oikea nimi on? Hitsi vaan kun ovat kalliita. Eka kortti meni siskolle. Siitä ruohikko on napattu mallista, muu asettelu itse. Toinen kortti (oikealla) meni porukoille, se on sävelletty kokonaan itse.
Kolmas kortti piti alunperin mennä porukoille, mutta jotenkaan en ollut tyytyväinen tohon helmiruohikkoon ja tein tuon kakkosen tilalla. Kolmas jäi siis odottamaan ensi pääsiäistä. :) Kortti on täysin itse ideoitu.

Ainailonan pasha ohje oli kerrassaan loistava! Maku pääsee lähimmäksi sitä miltä oikea pasha kuuluukin maistua. Oikea pasha siis on se mitä mummoni teki kun olin lapsi (mummo kuoli jo vuosikausia sitten). Ohje on peräisin jostain puolanvenäjältä ortodoksipiireistä. Hyvin kaukana näistä nykyisistä kermavaahtosotkuista. Sen tiedän, että siinä keiteltiin kanamunia (keltuaisia?) ja jotain hapan piimää tms ja lopputulos oli todella keltainen. Ohje ei sisältänyt mitään pähkinää, sukattia tai muita sattumia. Kellään mitään tietoa tälläisestä ohjeesta?

Ihania nuo muutkin kortit :)

Äidillä pitäs käsittääkseeni olla ohje siihen mummon pashaan. Tosin ihan alkuperäistä ohjetta ei taida olla kenellekään siihen, kuten ei niihin suolakurkkuihinkaan tai kanttarellikastikkeeseen, mummo ei tainnut koskaan paljastaa niitä muille täysin. Jätti itselleen sen pienen salaisen niksin, mistä se täydellinen maku tulee :) Suolakurkkuihin taas mulla pitäs jossakin olla mummon ohje, jollen ole hukannut sitä jonnekkin.. apua :)

Niinpä! Salaiset reseptit on ihan tyhmiä! :D Yritäppäs kaivaa jostain se pasha ja suolakurkku resepti. :)

Olisikos siinä isoäitisi ohjeessa voinut olla smetanaa? Smetanaa ja ehkä ihan ina hunajaa, mausteeksi? Smetana/creme fraicheisesta pashasta tulee kiinteämmän oloinen viritys kuin kermavaahtoisesta. Hunaja ja keltuaiset värjäävät mukavasti. :)

Jaa-a, mulla ei oikeasti ole hajuakaan mitä siihen ohjeeseen tarkemmin ottaen tulee. Lopputulos tosiaan oli aika keltanen ja paljon tiukempaa ja kuivempaa tavaraa. Maku oli myös hieman erilainen kun näillä kermavaahtosotkuilla. Tuo ainailonan ohje on tähän mennessä lähimpänä oikeaa makua, vaikka sisältääkin paljon sattumatavaraa. :)

Mummolla noita salaisia reseptejä kyllä riitti.. mutta kyllä se osasi tehdä tosi hyvää ruokaakin.

Sen mä muistan et siinä mummon reseptissä keitettiin ainakin piimää, kai maitoa ja jotain muuta, sitten niiden annettiin makailla lämpimässä aikansa, olisko ollu vuorokausi tai kaksi ja sitten vasta päästiin itse asiaan :) Lopulta sitä riiputeltiin sitten sideharsossa keittion lavuaarin yllä kunnes kaikki turha neste oli saatu pois.

Voin kyllä muistaa ihan väärinkin, mut tuollainen muistikuva minulla on :)

Suolakurkkuihin taas ei käytetty mitään pirun etikkaa sellaisia määriä kuin nykyisin joka paikkaan tungetaan, ne ei siis ollu mitään etikkakurkkuja.. hyi! Niihin tuli myös valkosipulia, siis sellaisia kunnon venäläisiäsuolakurkkuja, eikä mitään tyhmiä etikkakurkkuja :)

Kyselen äidiltä sitä pashan
reseptiä ja koitan etsiä sen suplakurkkureseptin jostakin.

Suolakurkkujen ohje löydetty.. melkein säikähdin et se on hävinny.

Niihin tulee hapanpiimän heraa, etikkaa vain vähän ja valkosipulia ja piparjuurta ym. Niiden annetaan myös käydä. Näitä kurkkuja ei tehdäkkään ihan yhdessä päivässä, jo esivalmistelut ennen kuin ne saa suljettuihin purkkeihin vie noin viikon :)

Namnam, olispa mulla kellari mihin voisi säilöä.

Oho, missasin sun aiemman kommentin. :D

Joo, sen riiputtelun mäkin muistan! Itsekin valutan pashan harsossa tai itseasiassa haperossa vanhassa keittiöliinassa. :D

Määkään en oikein tykkää etikkaisista kurkuista. Kyllä ne venäläisetsuojakurkut on ne ainoat ja oikeat. :)

Glad Påsk.. ja kuule sitä sisäkoria voi käyttää pashan tekemiseen ;D

Kävin vastaa sulle omaan blogiis.
Ilmeisemmin toi oli hyvää pääsiäistä (mä olen oikeasti tosi huono ruotsissa), joten samoin. :)