Eilen yöllä äippä löysi lattialta tämmösen. Pieni karvatupsu jossa oli kiinni kulkunen. Äippä arvas heti mistä oli kyse. Mä olin vihdoin tappanut sen imukuppihiiren ihan totaalisesti. Ihan kiva kaveri se oli ja palveli hommansa hyvin, mutta kissan pitää tehdä mitä kissan pitää tehdä! Onneks äippä rakenti mulle uuden hiiren tai no, vanha hiiri toi oli, mut se tökkäs sen tohon tikkuu ja ompeli siihen kulkusen. Nyt kelpaa meikän taas pureskella.

Mutta ette usko mitä tänään tapahtu! Mä istun ihailemassa kivaa aurinkoista kevät päivää kiipeilytelineellä ja sit se yks pirun tipu tulee taas mun parvekkeelle. Miten se kehtaakin! Ei oo eka kerta ei! Mut arvakkaa mitä sit! Se hemmettiläinen kutsu kaverinsakin sinne! Voi jumpe mulla meinas repee pelihousut! Mun Kingdom! Ei ehkä iso Kingdom (43 neliöö sanoo äiti, kun makkari on multa kielletty, mut partsi on makkarin kokonen), mutta hitsiläinen se on silti mun! Ai, että ne on röyhkeitä! Melkein joka päivä tulevat mun parvekkeelle! Piti pitää niitä silmällä taas nenä väpisten. Äippä sano, et mä melkein päästin suustani semmosta säksätys ääntäkin, mut jäi kuulma vaan suun aukomiseksi ja semmoseks "njah, njah"-ääneksi. Joku päivä mä vielä näytän noille tirpuille. Muistakaa tekin huolehtii omasta alueestanne!

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Onpas jotenkin tutun näköinen tuo sinun uusi harmaa hiiresi tai siis vanha, mutta uudessa käytössä oleva :) Vai muistankohan mä vaan väärin, mut mun mielestä mullakin oli joskus tollanen, kunnes äippä pisti sen paperin sisään piiloon, kun en mä kuulemma ollu sillä koskaan leikkiny.

Mut kyl toi sun äippä/mun kummitäti on tosi viksu ihminen, se ymmärtää et kissalle pitää rakentaa uus hiiri.

Ja sä oot viksu kun ymmärrät mikä on hiiren tarkoitus. Mä en enää oikein jaksa, laiskuus on iskeny näin vanhenmiten, mut pienenä mäkin olin aika hurjapeto =)

Ja pidäkkin kovaa vahtia niiden tipujen kanssa, ettei ne vaan valtaa Sun parveketta.

Heh, voi olla, äiti sano ettei se muista. Meillä on ollut muitakin tommosia hiiriä vaikka mä en silleen ookkaa noiden lyhytkarvasten kaveri, mut kyllä ne tolleen tikussa tai narussa menee.

Äippä on ihmeen viksu ihmiseksi vaikka sillä onkin kyllä ihme sääntöjä. Äsken se taas kielti mua nuuhkimasta noita sen pääsiäiskoristeita, emmä kyllä tajua miks. Eiks ne ookkaa MUN leluja? Äippä aina höpöttää, et "tää on ÄIPÄN lelu", mut emmä kyllä ymmärrä mitä se meinaa, mikä se semmonen on mikä ei oo mun?


-Anni-