Tänään on ollut ihan kummallinen päivä...mutta ensin eilinen.
Vaikka sain perjantaina nimpparikortin olin lauantaihin mennessä täysin unohtanut asian. Piti siis kipasta illalla miniKoohon hakemaan vähän jotain hyvää. Maissilastupussista löytyi kummajainen. Ihan normaalille sentään maistui. Pitäsköhän reklamoida, on niin hyviä hyvityksiä tullut viime aikoina. :D
Anni otti rennosti, on se niin ihana(n kamala). Jotenkin niin liikuttavaa kun kissa on selvästi onnellinen ja äärimmäisen tyytyväinen elämäänsä. Mitä jos Anni olisikin edelleen ulkona kylmässä, miten raukka olisi selvinnyt nämä kamalat pakkaset? Mitähän Anni miettii itse asiasta? Ja sitten yksi tahvana mesosi eilen irkissä (ja vielä kissaihminen) miten olisi parempi päästää kissat takaisin luontoon kun lopettaa. Kun siis oli puhe tästä urbaanilegandasta miten eläinsuojeluyhdistykset tapattaa kissoja joille ei tiettyyn aikaan mennessä ole löydettyä kotia. Totuus on, että tälläiset vaikeat tapaukset on usein sairaita eikä sairas kissa välttämättä kauaa jaksa tuollaisessa väliaikasuojassa. Tai ylipäätään jaksa muutenkaan. Ja toisaalta, julmaahan se on, mutta varmasti joskus joudutaan lopettamaan kissoja jos tilat on kerta kaikkisen täynnä. Mutta minkäs teet? Jos tilat on täynnä niin ne on täynnä. Lopetetaanko silloin vanhat (ja sairaat?) vai jätetäänkö tulevat kissat luontoon? Minä en usko siihen legendaan, että täysin terveet kissat menee piikille. Miksi ihmeessä? Kissan lopettaminen tulee kalliiksi eläinsuojeluyhdistykselle, koska kissan jo aiheuttamista kuluista ei saa mitään takaisin. Myymällä kissan uuteen kotiin saadaan kulut korvattua. Ja kyllä terveet kissat aina menee, jos ei ihan heti niin vähän myöhemmin, mutta kyllä jokaiselle karvahännälle aina koti löytyy. Se ei tietenkään tarkoita, että kissan voi nakata pihalle, koska ainahan sille uusi koti löytyy. Mutta siis mitä tuohon kissa luontoon, niin kissa ei kuulu Suomessa luontoon eikä siellä todellakaan selviä. Mjoo, meni vähän ohi nyt siitä mitä piti kirjoittaa... Loppuun pieni arvuutteluleikki..etsikään kuvasta Annin korvat, nenä, tassut, häntä jne. ;)

Siis tänään..on ollut kummallinen päivä. Herätessä kissa oli levittänyt kynäpurkin ja kynsilakkapulloja pitkin lattiaa. *huoh* Edelleen on kateessa yksi kappale tusseja, ilman korkkia. Great. "Aamu" meni siis siivotessa laatikkoa jotta saan pöydältä kynät, kynsilakat ja pienet purkin pois. Kiukutti enemmän kun vähän.
Loppu päivä on mennyt itkien. En tiedä mikä taas vaivaa, mutta itken kokoajan. Tai lähinnä herkistyn ja kyynelehdin. Kyllähän näitä kausia aina välillä on, mutta tämä tuntuu vaan jatkuvan. Ja minä kun sanoin sille psykolle tiistaina etten ole viime aikoina kyennyt itkemään. Totta sekin, mutta joskus viikko sitten tämä herkistely alkoi..vai olisiko kaksi viikkoa? Ei sitä aina kiinnitä huomiota noihin kausiin kun on niihin niin tottunut. En itke mitään omia huolia, siksi herkistyminen on sopiva sana, itken telkkariohjelmille, ihan naurettavillekin asioille. Jotkut halaa telkkarissa ja minä alkan itkeä. Tänään itkin Amyn lain aikana ainenkin sen viisi kertaa. Another Great. Itkin tosin omista murheistakin tänään. Pari tyyppiä on alkanut ihmettelemään minun elämääni (uudella) irkkikanavalla. Ei mitenkään pahaa vittuilua tai haukkumista ole ollut, kanavalla on muitakin mielenterveysihmisiä joten on ilmeisemmin totuttu. Mutta yksi (jolla on itselläänkin vähän taustaa pään suhteen) on nyt viime päivät hirveästi udellut miksi en ole töissä ja miksi en ole menossa töihin jne. Hittoako minä osaa noihin vastata. Koska minä en koe olevani työkykyinen, tosin sillä nyt ei ole väliä kun tod.näk. tässä on pakko mennä sinne Muotialan toimintakeskukseen. Enkä tajua mitä se nyt niin muita kiinnostaa tai mitä se ylipäätään heille kuuluu olenko töissä ja menenkö. Vaan eräs vähän vanhempi henkilö se vasta innostui tuosta kun vastasin vähän sinne ja tänne tuolle kyselijälle. Aloitti hirveän melun miten häntä vituttaa kun ihmiset vain räkii kattoon eikä tee mitään. Että jos lääkäri on sinut terveeksi todennut niin terve sinä olet, lakkaa kitisemästä ja painu ansaitsemaan makkara leivällesi. Sanoin useaan kertaan etten halua keskustella tästä asiasta ja lopulta pyysinkin, että voitaisiinko aihe jättää, mutta ei. Sitten vain jotenkin repesin, itkin ihan hulluna ja oikein paruin. Lähdin kanavalta, koska en vain enää kestänyt. En mitenkään huutanut lähtiessä tms, lähin sanomatta mitään. (Just, itken kirjoittaessani tätä.) Sisko jäi kanavalle ja kertoi, että olin saanut aika joukon puolustelijoita lähtöni jälkeen. Mukava kuulla, että kaikki ei lyö lyötyä. Ei pitäisi ottaa niin itseensä tuon kiukuttelijan puheita, aiemmassa keskustelussa kävi ilmi, että kyseessä on aika jyrkkä ihminen, joka on jämähtänyt jonnekin -50 luvulle ajatuksineen, mielipiteineen ja tapoineen (tyyliin vaimo hoitaa kotityöt vaikka olisi töissä...ja kyseessä on nainen). En vain voi sille mitään, mutta minun pitää saada ihmiset ymmärtämään. Ei ihmisten tarvitse olla samaa mieltä, mutta pitää ymmärtää toista. Kyllä minäkin ymmärrän, että tuo kiukuttelija on vanhempaa sukupolvea ja tuntee itsensä varmasti epäonnistuneeksi vaimona jos ei hoida kotia ja varmasti hänet on kasvatettu pitämään työttömiä ja sairaita (etenkin päästään) laiskoina vetelehtijöinä. En vain kestä sellaista kapeakatseisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Se ettei pidä toisen tavasta elää ei saa tarkoittaa ettei sitä ymmärrä eikä hyväksy.

Mutta, tämä itkeminen ottaa oikeastaan päähän. Naurettavaa kyynelehtiä tv-ohjelmien takia tai ylipäätään miksikään...pitäisi olla vahvempi.

Gloomy K:ssa kuva stressipoksista. ;)

Tunnisteet: Anni Pitkätassu