Salkkareissa on menossa jännä kausi. Annika veti liikaa viinaa (itsemurhatarkoituksessa?) ja nyt saa lohduttaa perhettää kun he surevat miten eivät ole aiemmin osanneet auttaa häntä. Juuri niin ristiriitaista kun se todellisuudessakin on. Sairaalaan päätynyt joutuu pyytelemään anteeksi ja lohduttelemaan muita, vaikka todellisuudessa hänellähän se hätä on. Melkein näin punaista kun isä Lasse torui sairaalasängyssä makaavaa tytärtä, sanoi tämän olleen itsekäs ja vannotti ettei ikinä enää tee tuollaista. Ei masentunut ole itsekäs, sitä on vain liian täynnä suruaan ja masennustaan nähdäkseen mitään muuta. Eikä missään nimessä pitäisi käskeä vannomaan ettei koskaan enää. Siitä se vasta syyllisyys tulee. Onko tässä jaksettava muiden takia? Onko pakko olla iloinen ja terve, koska muut eivät kestä sinun sairauttasi? Koska sinun sairautesi sattuu muihin liikaa? Kuka siinä silloin itsekäs on? Todellakin toivon ettei tätä juonta kuopata kuten aiemmin Inkan viiltely tai Annikan syömishäiriö. Tästä irtoisi niin paljon jos käsikirjoittajilla vai riittää mielikuvitusta ja ennen kaikkea uskallusta.