Anni vähän autto äitiä siirtämään petaria parvekkeelta pakkasesta takaisin sisälle. :D

Tuossa pari päivää sitten herättyäni huomasin maton saaneen ihan uusi raitoja. Onneksi tuo villalankapallo oli vanhaa ja haperoa lankaa, roskiin jouti. :)

Mä en muuten ymmärrä pätkääkään näitä salasanattuja blogeja, etenkään kun yhtäkkiä ilman varoituksia salasanataan. Eikös blogin idea ole nimenomaan olla julkinen, mikä julkinen se sellainen on mihin pitäisi sähköpostin kautta kysellä salasanaa...etenkään kun ei löydä sitä sähköpostia enää kun se blogi jossa se osoite kerrottiin on salattu. Aika kaverimeininkiä sanon minä. Pitkä miinus minulta. En kannata enkä lue. Ja turha tulla puolustelemaan, että kyllähän minä sinulle salasanan! Idea meni jo salaamisella. Enkä minä ole ainoa niitä sadoista lukijoista jotka jää ulkopuolelle. Ja ei, en viittaa yhtään blogiin tällä vaan useampaan.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu

Niin - itse ymmärrän salasanasuojatun blogin näissä tapauksissa:
1) olet keksijä/tutkija, ja lähellä jotakin suurta läpimurtoa/teet tutkielmaa yms. ja haluat keskeneräiset hengentuotteet pitää vain itselläsi.
2) alun alkaenkin haluat pitää YKSITYISTÄ päiväkirjaa vain itsellesi. Josta taas pääsemme kysymykseen, että miksi listata yksityinen blogi blogilistalle?

Jos taas alkaa pitää päiväkirjaa ja huomaa sen jossakin mielessä liian rankaksi, tai tulevien kommenttien olevan loukkaavia, niin sittenhän puuhan voi kokonaan lopettaa ja siirtyä käsin kirjoitettuun "perinteiseen versioon".. mielellään lukon kanssa. ;)

En käsitä, mutta eihän minun toisaalta tarvitsekaan käsittää. Tuntuu ehkä himpun verran lapselliselta, mutta sellaisiahan me ihmiset kai olemme, kehdosta hautaan. Aikuistuminen on iso harha.

a) Jos olet tutkija niin miksi hitossa bloggaisit suuren läpimurtosi? ;D

b) Mjoo, jos alusta asti pitää salaista niin kai se sitten on hieman ymmärrettävämpää... tosin... niin... Miksi laittaa itsensä listalle, mainostaa itseään jne. Eihän sitä blogia löydä ellei sitä mainosta jossain.

Yleensähän kyse on varmasti siitä ettei kestä kommentteja. Sulkee sitten koko kommentoinnin tai rajaa muuten. Tai jos vielä enemmän ahdistaa niin siirtyy todella perinteiseen paperi päiväkirjaan. Voihan sitä sitten jakaa kavereille luettavaksi?

Eniten kai ärsyttää kun lukijat jätetään tyhjän päälle. Ensin on mainostettu ja listattu itsensä hakeakseen lukijoita ja sitten näytetään keskaria peruslukijallekin joka ei koskaan ole aiheuttanut mitään ongelmia (ei välttämättä edes koskaan kertonut olemassa olostaan). Salaamalla blogi salasanan taakse jätetään ulkopuolelle kasapäin hämmentyneitä lukijoita. Sellainen kiukuttaa.

Samaa mielipuolta olen minäkin. :) Kyllähän se oudolta tuntuu...

Ihmiset on erilaisia...ehkä jollekin se on normaalia käytöstä?