Tiiätteks mitä. Mua hieman nolostuttaa. Nyt vasta älysin, että Ulla on lehti josta ilmestyy uusia "painoksia" jatkuvasti! Olin joskus pistänyt bookmarkkeihin yhden ohjeen ja sen jälkeen aina sen kautta etsinyt muita. Vaan arvatkaas oliko se joku vanha lehti enkä siten ollut edes törmännyt uusiin! Doh! Noh, nyt on sekin huomattu sitten. :D Ei sieltä kyllä löytynyt mitään supersimppeliä lapasen ohjetta, pitää kai tehdä ihan tavalliset. Olisiko kellään lukijalla ideoita? Lankana tuo kuvan neliraita. Ei mitään palmikoita tms johon tarvii apupuikkoja tai semmosia, jotain helppoa. Esim. tämä sukka oli helppo. :)

Ostin muuten poljinroskiksen vihdoin. Josko Annin dyykkariura siitä hiipuisi. Muoriskalle kiitos lahjasta! Vielä en osaa sanoa kiinnostaako Annia enemmän lanka vai narut. :D

Tunnisteet: langanpurema

:D juu mä olin laiska ja en jaksanut päätellä.. ja tein siitä sellaisen "hiiritaljan"..
ainakin siinä on ihan erihajut kuin standardi novitan langoissa .

Luojan kiitos tavallisen langat ei Annia ihan hirveästi kiinnosta, ne nimittään on sohvapöydän alatasolla! Onneksi et päätellyt, Anni tykkää naruista. :D

Jaaha, blogger ilmotteli erroria ja sitten kuitenkin julkaisi kolmena. Jo taas on.

Tämä ei oikeastaan liity varsinaiseen asiaan.. vaan kommentoin vain sitä, kun sinulla on näköjään kierroksessa tuo Pirjo Tuomisen "Kenraalitar". Pidin siitä paljon ja luin sitä sarjaa usein 90-luvulla. Se kenraali Nassau oli varsinainen sittisontiainen, en paremmin sano. Ja äitinsä oli todellinen HIRVIÖ!!! Minusta melkein se "Kenraalitar" on paras.. ne myöhemmät ovat vähän turhan tummasävyisiä, ainakin se toinen osa.

Jooh, se oli ihan miellyttävä kirja, sain sen loppuun tuossa juuri. Ajattelin katsastella Tuomista sillä silmällä uudelleen kirjastosta kun sinne seuraavan kerran menen. Empäs tiennyt sen olevan ihan sarja, tosin lukiessa uumoilin liekö. Pitääpä lukea muutkin ja kertoa mielipide sitten.

Hih, olihan se Nassau aika raivostuttava, anoppia unohtamatta, mutta tähän on totuttu kaunareissa. ;D

Minusta se Junia (hauska nimi muuten!) teki harvinaisen oikein, kun antoi ympäri korvia anopinhirviölle. Sitä paitsi se anoppihan sen aloitti, hehe. :)

Kaksi muuta osaa, jotka siis kertovat Junian myöhemmistä vaiheista ovat "Ruukinkartanon rouva" ja "Hovikosken valtiatar". Pirjo Tuominen kai sanoo näitä kolmea kirjaa suuriruhtinaanmaa-sarjaksi.

Ei kyllä käy kateeksi entisajan naisia, kun joutuivat suostumaan järjestettyihin avioliittoihin ihan.. millaisen.. turjakkeen.. kanssa.. vain! :( Mutta ehkä naisilla ja ihmisillä yleensäkin oli siihen aikaan erilaiset odotukset elämältä. Minusta olisi kuitenkin vaikeaa sätkytellä sängyssä itselleni fyysisesti vastenmielisen ihmisen kanssa. Niin kuin nyt se Nasu-Nassau. :(

Junia on mielestäni tosi kaunis nimi. Kävi jo mielessä, että jos tekisin tenavia harkitsisin tuota tytölle yhdeksi nimeksi. :)
Se kohta missä Junia sai talon haltuunsa oli ihan loistava! Missä viekotteli anopin ns eläkkeelle. :D

Eipä juu käy kateeksi. Mutta eipä kai sillon paremmasta tiedetty? Toisaalta eipä nykyajan elämäkään aina herkkua ole. Tasa-arvo ja naisen asema on toki parantunut, mutta elämä noin muuten.