Mun elämä on vähän tylsää. Nyt kun selkä on taas rikki ja jalkakin eilen hajosi (reidestä, ei kestä astumista) ei tule käytyä kun kaupassa, muuten makaan kotona ja kiljun kivusta.

Tänään raahauduin kirjastoon asti. Kannatti. Siinä hyllyjen välissä haahuillessa iskin silmäni söpöön mieheen. Tovi pidettiin silmäpeliä ja lopulta mies tuli juttelemaan. Ihan kivan oloinen joku ranskalainen tutkija (oletan). Arvasin ulkonäöstä (aavistuksen perisuomalaista tummempi) ja hyllystä, että ko. mies ei ole suomalainen. Eikä suomalaiset miehet sitä paitsi ymmärtäisi jos niille pitäisi silmäpeliä kirjastossa. Saati tulisi juttelemaan! Mjoo, olisin tietysti voinut antaa yhteystiedot ja pyytää kahville joskus, mutta en sitten vain osannut. Ehkä "ensi kerralla". :)

Nyt kaikki katkerat suomalaismiehet voivat sitten tulla huutamaan kommenttikenttään miten
suomalaisille naisille ei kelpaa kotimainen mies. Sietää katsoa peiliin sen huutamisen lomassa. Minulla ei ole mitään suomalaisia miehiä vastaan, eikä ulkomaalaisia tai no, tarkennetaan eurooppalaisia. En minäkään ns mustia miehiä (miksi musta kuullostaa pahalle, mutta black ei?) katsele koskaan, olen testannut (ja nähnyt läheltä muita suhteita) ja kiitos ei sovi minulle. Minulle kaikki miehet on samalla lähtöviivalla oli kansallisuus mikä vain. Suomalaismiehillä on vain paha tapa a) olla ymmärtämättä koko silmäpeliä b) katsoa kun halpaa homeista joululimppua c) luulla naisen olevan hakemassa seksiä, jos nainen katsoo muutaman ylimääräisen kerran jossain hiemankin epätavallisessa paikassa eli muualla kun baarissa. Ulkomaalaiset miehet ymmärtävät katseet paremmin, tulevat juttelemaan ja osaavat käydä treffeillä muuten vain. Tosin monelle heistä on hieman häntäheikkimäisiä, sekin tosin riippuu mistä on kotoisin. Suomalaisten pitäisi rentoutua ja ulkomaalaisten vakavoitua. :D

Kiva, että sinulla oli piristävää silmäpeliä. Tosi on, ettei Suomessa sellaiseen pahemmin törmää...Vaikka muistaakseni, kun nuorna likkana vietin pari vuotta etelä-Euroopassa, niin kotiin palattuani vannoin, että nyt sai riittää nuo etelämaalaiset vilkkusilmäiset pojat;minä tahdon rehellisen suomalaisen miehen!!Joskus se iskuinnokkuus oli rasittavaa(enkä ole edes pohjoismaisen blondi...)Nykyään olisi tietysti vain mielissään samanlaisesta huomiosta,heh.

En minäkään sellaista gigolomeinikiä jaksa. Hieman varauksellisesti kyllä suhtaudun etelä-eurooppalaisiin miehiin, mutta ei heistäkään sentään kaikki takinliepeissä roikkujia ole. :)

No ei nyt sentään kaikki, oli niillä joillakin ihan järjellistäkin toimintaa..Ja onpa nykyinen siippanikin muuten ulkomaalainen, vaikkei ihan etelä-euroopasta asti. Joten se niistä nuoruuden vannomisista...Meillä oli muuten aika samannäköinen kissa kuin sun Anni, mutta jouduttiin antamaan pois, kun mun tytär tuli allergiseksi.Se oli ihana katti!Toivotan sulle hauskoja päiviä kissasi kanssa!

"En minäkään ns mustia miehiä --- katsele koskaan, olen testannut (ja nähnyt läheltä muita suhteita) ja kiitos ei sovi minulle. Minulle kaikki miehet on samalla lähtöviivalla oli kansallisuus mikä vain"
Eikös tässä ole pieni ristiriita?

Mariza: Onhan niitä varmaan etelässä enemmän kun täällä pohjosessa. Tosin löytyyhän näitä suomalaisia pelimiehiäkin...ne kierrän kyllä hyvin hyvin kaukaa, onneks nekin taitaa kiertää minut. :D
Tuntuu tosin ettei tänne Suomeen asti onneksi niitä pahimpia etelän miehiä tule vaan täällä tuntuu olevan aikalailla fiksuja. Liekö ärsyttävät edes lähtisi karuun pohjoiseen? :)

Ulkomaalaisessa miehessä olisi kyllä puolensa. En yhtään pistäisi pahaksi jos tuleva aviopuolisi olisi esim britti. :)

Eudokia: Siksi puhuinkin eurooppalaisista. Toki Euroopastakin löytyy tummia miehiä, mutta en nyt jaksa alkaa pilkku viilaamaan. ;P

Ihanan romanttisen kuuloinen Kohtaaminen Kirjastossa.. :)

Tosi söpöö ja romanttista! :D
Noh eih, kyllä mua vähän hymyilytti kun tajusin toisen vastanneen katseisiin...kirjastossa, hyllyjen välissä... :)

Ja vielä Metsossa ja Tampereella...Okei, lasteni isä oli tamperelainen,vaikkakin erittäin epätyypillinen hämäläinen, sehän oli puheliaampi ja vilkkaampi kuin kukaan muu aikaisemmin tuntemani henkilö kansalaisuuteen katsomatta.Minä karjalaistyttönä katsoin usein suu auki mieheni menoa...

Heh. Eihän se vilkkaus loppujen lopuksi kansallisuutta katso. Tokihan noin yleisesti ottaen suomalaiset on hiljasia. Onneksi poikkeuksia löytyy. :)

Olisko nyt sitten onni vai epäonni, kun poika(18v,)on kuin edesmenneen isänsä kopio, niin ulkonäössäkuin käytöksessä.Oikea mummojen hurmaaja(no kyllä ne teinitytöt ja muutkin naissukupuolen edustajat siinä sivussa hurmaantuu, joillakin on vaan se taito hyppysissä...)

Jaa-a! Ehkä äidin opit (oletan, että olen opettanut) naisten hyvästä kohtelusta on menneet perille ja joku plikka saa pojasta vielä hyvän miehen. :)

Parhaani olen tehnyt ja käytöstavoista on lapsia kehuttu.Kiitos lämmittävistä sanoista!Pojalla on ollut sama tyttöystävä jo peräti 1,5 vuotta ja mukava tyttö onkin. Katsotaan nut miten suhteen käy, kun tyttö jää "sotaleskeksi" ensi maanantaina...

Eiköhän poika sitten ole hyvin kasvatettu jos sama tyttö on jaksanut jo 1½v! Sotaleskeysaika oli muuten minusta ihan hienoa aikaa. Sai viikot tehdä omiaan ja vkloput nyhjättiin kovasti yhdessä. :)