Benrope on ehdottomasti yksi suosikki bloggaajani. Nyt kuitenkin närästää ja pahasti.Raivostuttaa kun hyvin toimeentuleva terve ihminen tulee ja laskee paperille miten köyhän ei tarvisi olla köyhä, lihavan lihava, sairaan sairas tai masentuneen masentunut. On helppo laskea ruokien kilohintoja ja sanoa, että tässä on halpa ruoka. Mutta köyhä elää 365 päivää vuodessa, tuskin kukaan jaksaa purra porkkanaa ja lanttua joka päivä. Köyhä myös syö useamman kun kerran päivässä, tiedättekö, aamu-, väli- ja iltapalaa, never hear? Terveellinen elämä vaatii myös monipuolista liikuntaa. Ja mihinkäs sitä olisikaan varaa? Kävelyyn? (Paitsi minulla ainekaan ei ole lenkkareita.) Köyhä voisi jättää tietysti elämästään pois kaiken kivan. Ei telkkaria, ei tietokonetta, ei kaljaa/kolaa, ei suklaata tai mitään herkkua ikinä. Vaan kuka jaksaa sellaista elämää? Minusta tuollaiset kuuluu jokaiselle. Tietysti jos kiskot kaljaa joka päivä ja kruisaat autolla pillurallia joka yö niin on turha tulla valittamaan ettei ole vara terveelliseen ruokaan. Mutta jos pari kertaa viikossa ostat namia ja joskus pullon limpparia niin mielestäni silloin on edelleen oikeus tulla sanomaan ettei ole rahaa ostaa terveellistä ruokaa. Ei sen pidä olla mikään joko tai. Tässä kohden voisin haastaa jokaisen elämään 200 eurolla koko kuukauden. Tuosta 200 maksetaan siis laskut ym, ainoa mikä on miinustettu on vuokra. Tuolla ostat ruuan lisäksi vessapaperit ym tarvikkeet mitä ikinä kuukauden aikana tarvitset/haluat, myös harrastukset. Eikä hyödynnetä jo maksettuja kausikortteja tms vaan lasketaan niillekin kuukauden hinta ja miinustetaan se tuosta. Ei myöskään täytetä kaappeja ja pakastimia etukäteen. Huomioidaan kaikki! Niinhän se Riitta Snellmankin teki 45min köyhyyskokeilussa ja mihin lopputulokseen tulikaan. Köyhänä ei ole kiva olla... Vaan kuinka moni hyvin toimeentuleva lähtee tuohon kokeiluun? Ei kukaan. Ihan kuten kukaan ei halua vaihtaa osaa sairaankaan kanssa... Se on niin helppo paperilla perustella. Mutta ei kukaan halua elää sellaista elämää. Ja mulle on turha tulla kiukuttelemaan miten syön ja juon ylivarojen. Sellaista se syömishäiriöisen elämä on, sitä ohjaa ruoka ei järki.
7 Kommentti(a):
Ensinnäkin, kuten jo omassa blogissani kommentoin, minäkin olen joskus ollut sossun luukun asiakas, eikä minulla ollut noinkaan paljoa rahaa tuhlattavaksi. Kyllä minä tiedän millaista se on, kuten varmasti aika moni muukin polkkaaja.
Toisekseen, polkkaukseni ei perustunut sinuun, vaan Ilta=Sanomien yleisönosaston kirjoitukseen. Ja kyse ei missään kohtaa ole ollut siitä, etteikö saisi olla kivaa. Todistin vain, että vihannekset eivät ole sen kalliimpia elintarvikkeita kuin muutkaan. Ja tämähän pitää paikkansa. No okei, makaronit ovat halvempia. Mutta nehän onkin melkein vihanneksia. :-)
Syömishäiriöisenä tietenkin ahmit ihan eri vauhtia, joten normaalit kaloritarpeen lait eivät koske sinua. Kuten ei oikeastaan mikään muukaan koko jutussani. Jos on pakko syödä paljon, niin sitten on pakko. Lihavuutta ei minusta kuitenkaan voi koskaan perustella sillä, että on köyhä.
En koskaan uskonutkaan sinun syntyneen lusikka suussa ja siksi hämmästyinkin syvästi kirjoituksestasi. Moni tosin kokee nämä asiat erilailla. Toinen kokee olevansa rikas samoilla rahoilla kun toinen köyhä. Paljolti myös vaikuttaa kauanko on köyhä. Vuosi saattaa vielä mennä, mutta kun on pitkään alkaa se näkyä ja tuntua pahemmalta.
En millään tapaa uskonutkaan kirjoituksesi tarkoittavan minua. Enkä minä pelkästään sinua tarkoittanut postauksellani. :)
Ei köyhyys varmastikkaan ole lihavuuden ainoa syy, mutta köyhän on vaikeampi ostaa terveellistä ruokaa kun rikkaamman. Terveellinen ruoka maksaa enemmän. Se millaisia valintoja kukakin tekee on toki eriasia. Mutta aika tiukka hermoinen saa olla jos aikoo parilla sadalla saada monipuolisen ja terveen elämän.
En tiedä mitä sinä sait sossusta, mutta nykyään saa sen muutamaa kymppiä alle 400 kuussa sekä päälle asumistuki. Itselläni vuokra on 440 jolloin vuokran jälkeen jää se pari sataa.
Marginaalin Jani on minusta esimerkillisen suoraselkäinen ja upea esimerkki siitä, miten köyhä voi syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja "rikkaasti". Ja miten sen kaiken voi tehdä valittamatta koskaan köyhyyttä.
Hyvä Janille. Kaikki ei ole samanlaisia. Kyllä Janiakin varmasti harmittaisi jos ei voisi mennä lääkäriin vaikka selkä on lähes katki eikä kykene liikkumaan tai kun joutuu puolittamaan lääkeannoksensa ja kärsimään näköharhoista kun ei ole vara syödä normaalia annostusta. Ei suorene selkä ei, koukussa kun särkee vähemmän.
Vieläkös Jani muuten vetää kuusi kanamunaa aamupalaksi?
Sea, olen kanssasi täysin samaa mieltä asiasta! On todella helppo tehdä laskelmia ja antaa asiantuntevia neuvoja lantun syönnistä, mutta kukaan "normaalituloinen" työssäkäyvä ihminen ei voi tajuta millaista on elää todella pienillä tuloilla ennen kuin sen itse kokee. Itse olin syksyllä useampia kuukausia työttömänä, ja käteen jäi vuokran yms pakollisten menojen jälkeen suunnilleen 200 euroa. Ruuathan sillä juuri saa ostettua, mutta mitään muuta tuolla rahalla ei tehdä, ei harrasteta, osteta uusia vaatteita, käydä syömässä tai elokuvissa jne jne. Itsestäni tuntui, etten olisi tuollaista elämää kovin pitkään jaksanut, ja onneksi sainkin taas töitä vuoden alusta. Nyt osaankin taas arvostaa ihan uudella tavalla kuukusittain tilille ilmestyvää kohtuullista palkkaa. Voin vain kuvitella, miten raskasta on yrittää vuosia sinnitellä minimituloilla... :(
Paperilla kaikki on niin kaunista ja puhdasta matematiikkaa. Monesti lasketaan ruoka todella ainoaksi menoiksi. Mutta olisihan se kiva tosiaan tehdä joskus jotain muuta kun olla kotona, vaikka juuri nyt minä haluankin olla vain kotona. Työssä oleva viettää päivät työssä joten heistä on ehkä mukava olla kotona illat? En tiedä? Mutta kun köyhänä on aina kotona (työttömänä/sairaana) niin alkaa seinät herkästi kaatumaan. Vaan kuten olen psykollekin sanonut. Mihis minä kotoa kun ei ole rahaa. Kaupunkiin ikkunaostoksille? Bussi maksaa ja kiukuttaa vaan tehdä ikkunaostoksia joihin ei ole ikinä rahaa. Köyhät (työttömät/sairaat) myös vuosien köyhyyden keskellä herkästi syrjäytyvät ja ystävät ympäriltä katoaa. Vielä vähemmän siis syitä lähteä mihinkään... Köyhyys ei näy siis vain jääkaapissa, mutta myös mielessä ja se on se ihmisen vahvin motivoija (taipuuko se noin?), niin elämiseen kun siihen mitä suuhunsa laittaa.
|