Itkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettää
itkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettää
itkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettääitkettää....

Tässä on nessu. (ojentaa nenäliinaa) :)

Kiitos. En edes tiedä mikä on. Ahdistaa ja itkettää vaan julmestusti koko ajan.

Voimia ahdistuksen keskelle! Jos jaksat, yritä tehdä jotain vaikka ihan pienenpientä piristävää. Mulla toimivaksi on osoittautunut kiskalta jonkin todellisuuspakolehden ja suklaa patukan (tai parin) osto, toivottavasti sulla on hihassa jokin vastaava kikka, joka ainakin hetkellisesti helpottaisi oloa. Paljon jaksamista!

Telkkaria yritän kattoa, mutta hetkeksi kun keskittyminen herpaantuu niin alkaa vaan itkettää.

hyvä ystävä, koita jaksaa! silitä kissaa, se rauhoittaa.

Hassua muuten, etten halua itkeä kissan nähden. Ei Anni itkuun reagoi, mutta silti... Mielummin menen peiton alle makkariin.

Lähetän paljon positiivisia & lämpimiä ajatuksia suuntaasi! Joskus on ihan hyväkin antaa itkun tulla, jos itkettää. Toivottavasti kisun läsnäolo jotenkin lohduttaa..

Voi rakas siskoni.. mä halaisin lujasti jos olisin lähempänä, mut nyt joudun tyytymään vain kaukohaliin *isohali* *rutistus*

Toivottavasti olosi on jo parempi..

Kiitos. Tää on jotain ihme ahdistusitkua joka vaan puristaa rintaa eikä mene pois.

*hali*

Itkeminen on ainakin minua helpottanut pahoissa tilanteissa elämäni aikana. Toivon - tai oikeastaan uskon, että sinun itkullasi on sama tarkoitus, eli että se purkaa paineita sisältäsi, ja lopputuloksena sinulla on parempi olo. Toivottavasti jo heti huomenna!

Hmm..en tiedä. Tuntuu lähinnä lisäävän ahdistusta. Huomenna psyko, ei kyllä huvittaisi.

Yritä mennä sinne psykolle, vaikka ymmärrän kyllä haluttomuutesi! :( Mutta jos oikein yrittäisit.. vaikka vähän pudottaa sitä "naamiota", näyttää, kuinka asiat oikeasti ovat..? Auttaisiko se? Miksi siitäkin ei voisi puhua, että koet heillä olevan väärän käsityksen sinusta.

Voih, kunpa voisi neuvoin olla enemmän avuksi.. :( Vaan kun on itsekin joskus hukassa!

Kyllä mä sinne menen. Tuntuu vaan ärsyttävälle puhua ihmiselle jonka luulee ymmärtävän, mutta joka ei ilmeisemmin todellisuudessa ymmärrä. Inhottaa kun tuntuu, että hoitoväki näyttää ystävällistä naamaa, mutta papereilla ollaankin ihan erimieltä. Miksi ei voi sanoa suoraa minulle?

Tavallaan tekisi mieli kysyä, että MITÄ ne tarkalleen ottaen ovat sinusta sanoneet.. Mutta ymmärrän täysin, jos et halua kertoa.

Tiedätkö.. nuo "ammattilaiset", he tosiaan kierrättävät vaikutelmia, mielikuvia. Jotenkin saan sellaisen kuvitelman/vaikutelman (näin maallikkona, huom!), että nuo psykoihmiset eivät tunne sinua vielä lainkaan. Sinulla on ilmeisesti aika vahva itsekontrolli. Laitat itseäsi, olet "kunnossa", onnistut jopa esittämään iloista. Ovatkohan he koskaan vielä nähneet todellista sinua?

En tietysti väitä, ettet osaisi iloita, osaat varmasti, mutta masennuksesi on ehkä vakavampaa lajia kuin mitä ihmiset käsittävät! Olisitko jotenkin jumissa tässä? Et ole voinut näyttää todellista itseäsi niille psykoille?

No, en kyllä sinua syytäkään.. On vaikeaa avautua vieraalle ja olla oikein todella rehellinen. Aina sitä tulee kaunisteltua.

Mjooh. Tekstiä on kymmeniä sivuja joten lyhyesti ei selitetä mitä papereissa lukee. Voisin porukoilla skannata papereita ja liitellä sitten pätkiä tänne, kirjoittamalla kopioida kun ei jaksa.

Mutta siis monesti todetaan miten masennukseni esiintyy vain puheissani, minä en näytä masentunelle eikä kliinistä näyttöä ole. Tänään juuri puhuimme myös kuinka itse koen vastaanotolla, että minua olisi ymmärretty ja oltu ehkä jopa vähän samaa mieltä ja sitten papereista kuitenkin ilmenee, että ollaan ihan päinvastasta mieltä eikä tätä ole minulle kerrottu. Tästähän varmasti niin monet pettymykseni hoidon suhteen johtuu. Psyko kysyi jopa onko hänen kohdalla sattunut näin...hieman hymähdelle myönsin (en kehdannut suoraa sanoa, että jatkuvasti!).

Paljon oli myös oireiden vähättelyä, väärinymmärryksiä ja sokeutta. Sokeudella meinaan, että ei nähdä sanomassani mitään ongelmaa vaikka takana on isoja ongelmia. Tietenkin voisin itse olla tarkempi sanoissani ja kertoa enemmän, mutta mielestäni ammattilaisen myös pitäisi nähdä sanojen taakse.

Suoranaisia valheita ei papereista sentään löytynyt, lähinnä väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä. Tai oli siellä jossain tosi alkupäässä (2001) joku moka, mutta se korjaantui jossain myöhemmin tjsp. :)

Mulla on tosi vahva itsekontrolli, siihenhän mut on pienestä asti opetettu. Roskat vien ja pyykkituvassa käyn ilman meikkiä, mutta jo lähikiskalle laitan ainekin sen puuterin. Hiukset on aina harjattava tai peitettävä jos ovat likaiset. Vaatteet on myös oltava siistit ja puhtaat. Hassua miten papereissa muuten luki kuinka käyn itse kaupassa ja pesen itse pyykkini. Kysyn vaan kuka ne tekee jos en minä?

Olen, olen todellakin jumissa. Kuten tän päiväsessä postauksessani sanoin "kykenin pidättämään itkun". En siis osaa itkeä vapaasti vaan yritän aina pidätellä. Jos tuntuu ettei kykene enää niin pyörittelen juttua niin, että saan vaihdettua puheenaihetta. Vältän vaikeista asioista puhumista, koska en halua itkeä. Monesti myös olen ajatellut todellakin mennä psykolle meikittä ja laittautumatta, mutta aina pistän edes vähän. Tai sitten esteeksi muodostuu muut menot. Monesti psyko on suht aikaisin päivällä ja kun kerta joutuu nousemaan niin hoidan sitten muutkin kaupungissa olevat asiat samana päivänä. Mutta enhän minä voi kävellä kaupoissa meikittä! Ei koko Tampereen tarvitse nähdä miten karmeaa elämäni on! Pohdin jopa meikkien ottoa mukaan, mutta ei viitsisi kökkiä vessassa varttia meikaten. ;)