Eli! Se Annin leikkausraportti! Älkää huolestuko, ihan hengissä täällä ollaan oltu. :)

Aamulla Anni siis oli ihan virkeänä ja leikki vaikka ei ollut saanut ruokaa 12 tuntiin. Pahaa aavistamatta meni koppaankin kun sen sohvalle nostin ja näytin sormella, että menisi sisälle. Naps luukku kiinni ja menoksi! Hyvin Anni kopassa osasi matkustaa. Ei hypitty ees taas vaan maattiin kiltisti paikallaan. Bussissa ihmiset vain hymyili, kuskikin! Koppa piti tosin laittaa penkille nenä menosuuntaan (ei äitiä vasten) tai tuli mau. Mau pääsi myös kun tultiin nupulakivikadulle, onneksi jäätiinkin melkein heti pois. Eläinlääkärissäkin istuttiin kiltisti ja kytättiin kopan suojasta koiria. Voi sitä kaikken jännän määrää! Eläinlääkärin pöydälläkin oltiin ihan nätisti, nuuhkittiin lähinnä pöytää. Eläinlääkäri oli ihan mukava ja asiantuntevan oloinen, huoneessa oli myös mukava harjoittelija. Rauhoituspiikki kankkuun ei ollut enää kiva! Mutta hyvin sekin sujui, vähän Anni kakoi, mutta ei mitään tullut.
Lääkäri totesi, että voin lähteä kahville leikkauksen ajaksi, mutta manguin saada jäädä. Kovasti lääkäri ihmetteli (ja vastusteli?), mutta sain jäädä kun vannoin, että oikeasti haluan. :D Eipä siinä kovasti näkemistä ollut kuten lääkäri sanoikin, mutta ihan mielenkiintoista silti. Mahaan tehtiin noin sormen kokoinen reikä josta lääkäri kaivoi esiin suolen näköisen pätkän jossa oli pienen pienet (kynnen kokoinen) munasarjat ja osa kohtua. Nips naps munasarjat ja osa kohtua pois. Kissalla ei kuulma tarvitse leikata koko kohtua kuten toisilla eläimillä. Pientä ja tarkkaa hommaa oli. En tietenkään suosittele jos vähänkään tuntuu pahalle katsoa tajutonta kissaa. Itse olen nähnyt jo aiemmin silmät auki retkottavan kissan joten ei tuntunut yhtään pahalle, vähän säälitti, mutta ei pahalle. Kissa todellakin näyttää kuolleelle kun on tajuton. :)
Lääkäri myös kumosi väitteen, että leikkaaminen, haavan pituus tms aiheuttaa roikkovatsan, se on ihan kiinni siitä mihin kissan rasva päättää asettua. Anniltakin löytyi ihan hyvin rasvaa masusta! Lääkäri totesi kissan olevan oikein hyvän kokoinen eikä tarvetta lisälihotukselle, Anni vain on tuollainen hieman pitkä ja rimpulamallinen. Kehui Annia myös reippaaksi ja uteliaan oloiseksi kissaksi. Harjoittelija ihasteli kanssa ja naureskeli Annin "kulmakarvattomuudelle". :) Anni sai myös sirun niskaan (tosi pieni! laitettiin sellaisella "isolla" neulalla) ja rokotukset kankkuun. Lähtiessä vielä herätyspiikki. Lasku oli vain 128 euroa! Hämmästyttävää.

Heti kun oltiin ulos päästy Anni alkoi availemaan silmiä. Kotona piti heti päästä kopasta ulos ja jaloille vaikka ne eivät kestäneet. Hirveä kiertely ympäri olohuonetta vaikka tassut oli ihan ristissä. Lopulta Anni sammuskeli ympäriinsä (kuvat). Ei siis ollut enää nukutuksen alainen, vain väsynyt. Tassut alkoi toimia vähitellen, mutta nukkuminen jatkui koko päivän. Otettiin yhdessäkin sohvalla pitkät päikkärit kun ainoa missä Anni malttoi nukkua kunnolla oli sylissä. Anni, sylissä olon välttäjä! Tähän väliin harmittelen kun menin tuhoamaan vahingossa kuvan jossa Anni nukkui söpösti viltin alla, kissa kun oli hieman viileä. Suloinen pikku vauva potilas!
Koko torstai meni Annilta oikeastaan nukkuen. Vähän syötiin, mutta ei suuremmin.

Yöllä (to-pe) Anni oli repinyt haavalapun pois, siis Anni ei saanut mitään kauluria, haavan päälle laitettiin vaan lappu. Tai oikeastaan Anni repi haavan päällä olleen pehmusteosan ja reunateipit jäi. Ei kissa oikein arvostanut kun äippä repi reunateipit (kuva). Selvästi Anni kyllä ymmärsi, että äippä ei tarkoita pahaa vaan yrittää auttaa. Kipu piti silti purkaa puremalla äitiä. Maukuminen oli myös kova! Ostin sitten sellaista verkkoputkea apteekista ja tein sukkapuvun, joka ei oikein ollut suosittu. Viime yönä Anni repi senkin pois. Mahaa kun pitää saada nuolla. :( Noh, iskin haavan päälle ihoteippiä ja toivoin kovasti, että se kestää. Yö meni huonosti nukkuen kun huolehdin haavasta ja pohdin pitääkö lähteä ostamaan kauluria kun muut keinot eivät näytä tepsivän. Vaan tänään herätessä minua kohtasi ilo ja onni! Teippi oli paikallaan! Hurraa! Hieman kyllä huolettaa hautooko ihoteippi haavaa, mutta kun haava on todella siisti eikä oikeastaan näytä edes haavalle, tikit paljastaa haavaksi, niin en usko, että on edes mitä hautoa. Ja parempi kai se kun jatkuva nuoleminen? Itsehän käytän ihoteippiä pienissä haavoissa (revin kynsinauhoja) ja siihen on toiminut oivallisesti. Kyseessä on siis ohut kankainen ihoteippi joka hengittää aika hyvin. Toivomme siis, että masuhaava saa nyt parantua rauhassa vaikka Anni teippiä nuoleekin. :)

Noin muuten Anni on taas oma itsensä. Karvahiiri ja pallo saa kyytiä. Äippä kuunteli viime yön kuinka superpallo kopisi lattialistoihin. ;)

Niin ja löysin mukavan oloisen kisupalstan.

Tunnisteet: Anni Pitkätassu