Tunnisteet: Anni Pitkätassu, valokuvatorstai

Söpö - sekä kertomus, että kohde.

Kohde etenkin. :)

Tällä tarinalla on happy end.

Kun katsoo sohvalla makaavaa Annia ei voi kun todeta "totta!". :)

Liikuttava on tarina. Kissanhylkääjät ovat vastenmielinen ihmislaji. Sellaiset saisi hylätä myös tuonne kylmään ulos, mieluiten alastomana (jos ei näyn rumuus saisi kanssaeläjiä kauhistuksen valtaan). Katsotaan, kuinka kauan mokomat pärjäisivät, kun lämpömittari alkaa lähennellä nollaa..!

Anni on onnentyttö. :) Ja sinä myös. :)

Perinteiset kesäkissat on kai vähentyneet, nykyään pidetään kyllä kissa talven yli. Vaan kun kissalle tulee ensimmäinen kiima menee hermot ja kissa nakataan pihalle. Kun tämä ei tulekkaan kotiin ihan äkkiä, unohdetaan kissa oman onnen nojaan. Anni taitaa kuulua tähän joukkoon. Löydetty kesällä...

Ihmettelen vain eikö nämä ihmiset ajatelleet, että kissan voi leikata? Vai eivätkö he ajatelleet, että kissa todella mouruaa kiimassa? Ihme sakkia sanon minä.

Anni on varmasti onnentyttö, mutta et uskokaan miten onnelliseksi Anni minut tekee. :)

heippa Anni!
Olit käyny moikkaamassa mua mun blogissa...siistii saada uusia kamuja. Oot onnentytsä kun naapurustossa oli avulias ja kiltti ihminen joka näki sua ja tarjosi sulle lämpimän kodin. Meitsi on pentuna kokenut saman..ja mä pääsin mutkien kautta tänne mun perheen luo. MITÄÄN ei ole niin ihana kun oma mami ja oma koti missä on omat tuoksut.
MÄ lähden kirjoittelemaan blogia...oon aikas happy koska mami tuli eilen takasin kotiin reissusta=)
tassuillaan

Oma koti, oma äippä ja oma lämpöinen peti! Mitä muuta kisu voi toivoakkaan! Paitsi hyvää sapuskaa ja karvapalloja. ;)

-Anni-