Lääkärin mielestä mä olen hirveän tyytyväinen itseeni kun nousen sängystä vaikkei huvittasi ja meen hoitamaan asiani. Nousin tänään sängystä pakon edestä, kävin kelassa, kirjastossa, postissa ja kaupassa. Saanko mä nyt mennä itkemään peiton alle?

Siis mitä??!!?? Toivottavasti se lääkäri tarkoitti kommenttinsa positiiviseksi? Se nimittäin on tosiaan hienoa, jos jaksaa hoitaa asioita, vaikka kärsii masennuksesta. Moni ei siihen pysty.

Mahtaa olla melkoinen lääkäri..

Noh siis väittelimme siitä pitääkö sängystä nousta vaikka se olisi silkkaa helvettiä ja pakkoa. Lääkärin mukaan pitää, elämässä on pakkoja, ja olen takulla aina tyytyväinen kun nousen ja hoidan asiat.
Minä väitin, että joskus toki asia menee niin, mutta joskus ei. Kun siinä on pisara omaa halua olen tyytyväinen palatessa kotiin, kun ei pätkääkään halua tulen kotiin itkien entistä enemmän panikoiden.

Aikas lääkäri, sille on turha sanoa mitään kun hänen mielipiteet on oikeita.

Kumma inttäjä valkotakiksi! Ehkä ne ovat sellaisia kaikki. Joo, kyllä elämässä on pakkoja, mutta jos vaikkapa olet katkonut muutaman kylkiluun, niin et takuulla mene töihin, etkä hoida asioitasi, ennen kuin on kroppa kunnossa. Masennus on sairaus myös. Se ei tietenkään ole niin _konkreettinen_ kuin joku kylkiluiden katkonta, mutta sairaus silti..

Tuollaisia asioitako se lääkäri sitten tapaamisten aikana jaanaa? Huh. Jo on prioriteetit.

Mtt:n lääkärit on vähän eri kaliiperiä kun terveyskeskuksen. Terveyskeskuksessa yleensä tehdään niin kun potilas tahtoo, mtt:ssa ei. Ärsyttää tämä mtt lääkäreiden God asenne. Mutta minkäs teet, ja tämän nämä lääkärit juuri tietävät. Potilaalla ei ole vaihtoehtoja, pakko tehdä kuten he haluavat.

Urh. Onkohan tuo se sama mtt-psykiatri, jonka mielestä koliikki-itku on heijastusta vanhempien epävarmuudesta ja homoseksuaalisuus sairaus, muutamia kohokohtia luetellakseni. Toihan on ihan sama kuin se vanha virsi: "ota nyt ittees niskasta kiinni ja mene vaikka lenkille - se piristää", jota depistaudin lyömille tarjotaan.

Minen tiedä mitään lasten sairauksista, mutta eikös koliikki ole vain koliikki? Eihän siihen voi mitenkään vaikuttaa?

Joskus ihmettelen oikeasti näitä lääkäreitä, etenkin mtt. Mitä niille oikein opetetaan? Lukeeko kaikkien potilaiden papereissa patologinen valehtelija jotta lääkäri saa olla rauhassa oikeassa?

Kyseisellä psykiatrilla sattui olemaan itkemätön ihmelapsi, joten hän välittömästi analysoi muiden huutavat vauvat väärin hoidetuiksi. Hän kun miehineen oli niin yliveto kasvattaja. Huoks.

Kyllä varmaan moni lääkäri on ihan ok, mut tuo kyseinen hlö tuntuu olevan jokseenkin pihalla omatekoisine teorioineen. Treen mtt on sikäli ihan arsesta, että se on täysin alimitoitettu niin henkilökunnan kuin kaiken muunkin puolesta. Ihan hirveä paikka, sanoo syväkurkkuni, jolla on kokemusta muiden kuntien mtt-touhuista.

Kun Miia Masentuneelle toimii tapa a niin sehän toimittava sitten kaikille. Eikös se näin ole. Lääkärit nuo kaikkitietävät.

Terveyskeskus puolella minullekin on sattunut ihan mukavia nuoria naislääkäreitä jotka kuuntelevat ja ymmärtävät jotta potilashan se itsensä parhaiten tuntee. Jos sano, että sattuu polveen niin silloin polveen sattuu. Mtt:ssa taas asenne on jotenkin niin eri. Lääkärit eivät tunnu tajuavan, että moni potilas etsii tietoa käsiinsä, tutkiskelee itseään ja on älykkäitä. Ei masennus tee kenestäkää tyhmää ja tietämätöntä. Potilaan kuunteleminen ja hänen sanaansa uskominen on numero yksi, mutta ei olemme kaikki valehtelijoita ja lääkärit tietävät paremmin.