Yksityisyys on kinkkinen juttu. Toisille se on tiukempi ja toiset ei tunnu välittävän yhtään.
Minä olen pyrkinyt pitämään blogin ulkona arjesta ja tuttavapiiristä. En ole koskaan irkissä tai livenä kertonut mistä blogini löytyy tai mikä sen nimi on. Minulle irkki on arki ja blogi ei kuulu siihen maailmaan vaikka netistä molemmat löytyvät. Muutamalla luotettavammalle ihmiselle olen kertonut urlin, mutta nekin kahden kesken tai sähköpostilla tms. Live-elämäni taas ei millään tapaa liity koko nettiin. Blogista puhuminen ääneen on liian vaikeaa.

Kirjoitan blogia nimimerkin takaa, sivuilta ei mistään löydy koko nimeäni (etunimi löytyy), ei osoitettani, ei henkilötietojani eikä sellaista valokuvaa missä olen selvästi osoittanut olevani minä itse oman naamani kanssa.
En siis voi ymmärtää miksi toisten ihmisten mielestä on ok puhua blogini asioita tai blogistani muualla kun blogissa/blogeissa tai kahden kesken. En siedä sitä kun irkissä/ääneen julkisesti puhutaan blogistani tai jos sen sijainti kerrottaisiin. Toisista ehkä kaikki kirjoitettu sana on vapaata riistaa ja sitä saa levittää mielin määrin. Minusta ei. Jos joku tuttavani yhdistää minut ja blogini niin se ei mielestäni anna oikeutta levitellä saamiaan tietoja. Minä olen monesti tehnyt selväksi ettei blogini asiat kuulu irkkiin eikä minnekään muuallekaan. Livenä en edes puhu koko blogista! Joistakin ihmisistä on silti mukava toimia toivettani vastaan. En tiedä mikä vaitiolovelvollisuus eri työpaikoissa on, mutta kyllä nyppisi jos fysioterapeutti kertoisi seuraavalle asiakkaalleen miten kamala läski ja tyhmä eukko edellinen oli. Tai Kelan täti päivittelisi tuttavalleen minun saamattomuuttani.
Tokihan minäkin kerron joskus hauskoja sattumuksia eteenpäin, mutta harvoin nimellä tai etenkään negatiivisiä juttuja. Minusta toisten haukkuminen on kamalaa. Monesti ajattelen hyvää piinaajistani ja jokainen kerta kun he hyppäävät henkilökohtaisuuksiin olen yllättynyt enkä ymmärrä miksi taas on kiusattava. Voisin hyökätä takaisin henkilökohtaisilla asioilla, mutta en vain osaa. Eihän toisten asioita levitellä! Se on rumaa. Ei ihmisten asiat kuulu kellekkään muulle!

Blogi on mielestäni kuitenkin henkilökohtainen päiväkirja mitä toisilla on mahdollisuus lukea. Koko blogin avoimuus perustuu siihen, ettei lukija ala riehumaan tiedon kanssa ympäri kyliä! Minusta päiväkirjablogeista haetaan tietynlaista tuttua ja turvaa. Ihminen lukee sellaisten blogeja johon voi samaistua tai muuten teksti on miellyttävää tai jännittävää. Siksi en myöskään ymmärrä blogeissa tapahtuvaa haukkumista ja mollaamista. Miksi lukea sellaista blogia jonka kirjottajaa ei voi sietää?

Minä kirjoitan tätä blogia anonyymina henkilönä jotta voin kertoa tuskallisemmatkin hetkeni. Kirjoitan tätä blogia, koska tiedän etten ole ainoa joka käy läpi tälläisiä tunteita ja tapahtumia. Olen aivan varma, että joku päivä tätä lukee/on lukenut joku joka huokaisee helpotuksesta ja huudahtaa "en olekkaan yksin!". Kirjoitan tätä omaksi terapiakseni ja kertoakseni millaista elämä on. Haluan tietämättömien ihmisten tietävän millaista on olla masentunut ihminen. Tokihan tämä on vain yhden ihmisen tarina ja elämä, mutta jokainen sana on totta, ehkä tämä on myös yksipuolinen ja välillä todella mustavalkoinen, mutta tämä on vain pieni osa elämääni ja ajatuksiani. Jokainen postaus on sen hetkinen tunnetila ja ajatus, ne voi myöhemmin muuttua. Sääliä en kaipaa enkä edes halua. Jotkut tekstit voivat vaikuttaa säälin kerjäämiselle, mutta minulle ne on vain raatorehellisiä. Haluan kirjoittaa ne ylös sillä uskon voivani oppia niistä.

Joten, vaikka sinulla lukijani on avonainen ja hyvä paikka seurata elämääni toivoisin sinun myös kunnioittavan minua ja minun elämääni ymmärtämällä, että olen ihminen siinä missä kuka vain. Eikä kukaan normaali ihminen halua omaa elämäänsä reposteltavan ympäriinsä. Onko se liikaa pyydetty? Pitääkö minun vaihtaa blogin paikkaa jälleen tai sulkea koko blogi, koska sinä haluat katsella omaa napaasi?