Hyi hitto unet voi joskus olla sairaita! Heräsin juuri päikkäreiltä ja hyvä etten oksentanut. Monesti unissa tiedä sen olevan vain unta joten ne harvemmin vaikuttavat minuun, mutta tämä oli niin todellinen.

Heräsin päiväunilta ja aloin tekemään ruokaa. Olohuone oli hieman isompi kun oikeasti, mutta muuten asunto oli niin sama. Huonekaluja oli siirrelty ja kiukkusena siirtelin niitä takaisin. Tiskipöydällä oli ruoka odottamassa uuniin menoa ja uuni päällä. Kirosin ääneen miten äiti on kuitenkin taas kesken kaiken keskinyt lähteä lähibaariin kännäämään ja jättänyt kaiken kesken. Roskavaunusta löytyi iso lihakimpale ja aloin suivaantuneena huutamaan miten typerä äiti on.
Ravasin ympäri asuntoa kiroillen ja lopulta astuin kylpyhuoneeseenkin niin pitkälle, että näin äidin istuvan polvillaan suihkun alla (itseasiassa suihkuni on peräseinällä, mutta se olikin oven vieressä). Äiti oli käärinyt vanhoja räsymattoja käsivarsiensa ympärille ja itki veden valuessa päälle. Hän näytti miten on viiltänyt käsivartensa ihan olkapäästä alkaen. Kiroilin lisää ja lähdin etsimään puhelinta. Soitin 112...tosin ensin numero meni 122 jouduin korjaamaan pari kertaa (puhelin ehdotti Mikkoa kun näpyttelin tuon 122!). Hätänumeron nainen oli tylsä ja toimi mielestäni jotekin väärin. Ensin kysyi "jaa..mitä teille lähetetään", kun minä olisin halunnut esitellä itseni ensin. Kun olin selittänyt tilanteen hän alkoi miettiä, jos minä olen kerta nukkunut jo pari tuntia niin sitten äiti on varmaan viiltänyt kätensä yli 45min sitten jolloin ei ole enää hätää eikä kiirettä. Kun te asutte siellä Tammelassa (enhän asu!) isossa kodissa niin tässä menee nyt tälläinen pikkuvauvahälyytys edelle. Yritin selittää kuinka minä tiedän miten pahalle tuntuu kun apu ei tule heti vaan joutuu odottamaan vaikka hätä on kova, sanoin myös etten jaksaisi millään kuunnella äitiäni...

Sitten herätyskello soi.
Tällä on varmaan jotain tekemistä sen kanssa, että psykon kanssa juttelimme syyllisyydestä äitisuhteeseeni. Psyko yritti kaivaa minusta välinpitämättömyyttä ja vihaa, mutta pohjimmiltani tunnen vain syyllisyyttä, että olen jättänyt pikkusiskoni äidin hoivaan. Unessakin olin kiukkuinen, mutta silti olin huolissani. Sairasta...ja kun äitisuhdetta en juuri jaksaisi edes pohtia. Ihan tarpeeksi muutakin!

Huh, olipa uni. Mutta minusta (ihan näin vaan "kotipsykologina", eli ei mitään pätevyyttä) jotenkin kuulostaa siltä, että alitajuntasi yrittää kertoa sinulle jotakin.

Oletko muuten koskaan lueskellut vaikkapa Googlen kautta jenkkiläisiä "Adult Children of Alcoholics" -sivuja? Minulla ei tähän hätään (=kiire kommentoida eikä Google näytä juuri nyt pelittävän, ainakaan täältä käsin) ole tarjota mitään hyvää linkkiä, mutta tiedän, että hakukoneiden kautta löytyy paljon tietoa aiheesta. (Sivustoilta löytyy paljon sellaista materiaalia, joka soveltuu myös alkoholiongelmista kärsivien puolisoille ja muille läheisille.)

Joskus muiden kokemuksista lukeminen saattaa helpottaa myös omaa olotilaa.

Mitähän se liene yrittää kertoa? Suoraan sanoen mua ei kiinnostaisi kuunnella sitä tässä asiassa kun en jaksa koko asiaa. ;P

En ole hirveästi noissa vertaistukipaikoissa vieraillut kun jotenkaan en jaksa kuunnella muiden ongelmia. Rasittaa kuunnella muiden surkeudesta ja vielä huonommista oloista. Ehkä joskus? Emmä tiiä...ahdistaa.

Äh, no, en tarkoittanut, että sinun tulisi vielä ottaa muidenkin ongelmat taakaksesi; tarkoitin vain, että joskus omaa olotilaa helpottaa, kun huomaa, että muillakin on ihan samanlaisia tilanteita. (Mutta ilmeisesti olet huomannut tämän jo paljon aikaisemmin, eikä siitä ollut sanottavaa hyötyä. Pahoittelen, jos kommenttini oli tässä mielessä ihan turha.)

Enkä tarkottanut olla niin tyly. Ei yksikään kommentti ole turha, kaikki ilahduttaa. Ja mistä sitä tietää josko joku lukija löysi tuosta vinkin itselleen? :)

Monelle tukiryhmät on varmasti hyvä keino helpottaa oloa. On oikeasti lohduttavaa tietää ettei ole ainoa. Joskus aiemmin minäkin pyörin paljon vertaistukipalstoilla, mutta nyt on vain sellainen vaihe etten jaksa toisten ongelmia yhtään.

En minä kokenut kommenttiasi ollenkaan tylyksi, joten älä huoli!
:-)

Kaikki hyvin. :)