Anonymous tuossa torui ettei kissaa saisi hommaa täyttämään tyhjyyttä. Jäin siinä pohtimaan miksi ihmiset sitten hankkivat lemmikin ellei itsekkäistä syistä, itseään viihdyttämään, seuraksi, yksinäisyyttä vastaan, vauvan korvikkeeksi jne. Eihän lemmikillä sinällään mitään varsinaista tarpeellista virkaa ole.

Pihalla tuli muuten vastaan ihan törkeän söpö koiranpentu! Sellainen terrierimäinen valkoinen 10 viikkonen lurppakorva. :D
Kuvassa on iskäni pystykorva, josta on ihan mahdotonta saada nättiä kuvaa. :)

Muahahaaa. Noilta anonymouksilta ne lohkee aina kyllä nasevimmat kommentit!

Siis mehän ollaan tietenkin hankittu kaikki meidän lemmikkieläimet täysin epäitsekkäistä syistä! Kuten siksi että naapurin täti käski. Tai jotain muuta vastaavaa.

Muah. Saanko nauraa vielä kerran. Muah.

Hih, naura vaan, se on terveellistä! :D

Mut oikeasti, teilläkin sitä karvakasaa riittää... Miksi te olette niin monta lemmikkiä hommanneet? :)

Saanen lisätä vielä yhden: muah. Taidanpa kouluttaa chihustani pätevän metsästyskoiran, koska täytyyhän sillä nyt joku kunnon virka olla!

Siitä voisi tulla myös hyvä poliisikoira!

Sieltä samasta paikasta minäkin tuota kissaa olen havittelemassa. :)

Aiempaan kokemukseen perustaen tiedän kissan tuovan iloa ja jaksamista arkeeni. Joten en usko kissan jäävän millään tapaa heitteille masennukseni takia, päinvastoin masennukseni helpottaa.

Hetken mielijohde kissan hankkiminen ei todellakaan ole. Olen kissaa kaivannut elämääni jo sellaiset 5-6 vuotta. Ensin esteenä oli soluasuminen ja myöhemmin ulkomaille lähtö tms. Ja aina kissalle on vara ostaa ruokaa ja hiekkaa, minä syön sitten mielummin hieman köyhemmin kunhan kissan on hyvä olla. :)

hmmm...minä se nimetön olin ja olen vähän ihmeissäni että otit näkökantani torumisena, vaikka tarkoitukseni oli herättää ihmiset ajattelemaan asiaa...

haluan hieman tarkentaa kommenttiani.
- suurin osa ihmisistä valitettavasti ottaa lemmikin itsekkäistä syistä, ja onko oikeastaan muuta syytä olemassakaan. Mutta sinun tapauksessasi asia tuntuu jotenkin korostuvan. en tarkoita tässä etteikö masentuneilla ihmisillä olisi oikeutta hankkia lemmikkiä, vaan sitä että asia näyttää ulkopuolisen blogilukijan silmin...noh suoraan sanottuna hätäratkaisulta. (ihmisen, joka ei tunne sinua tosielämässä oikeastaan lainkaan, mutta se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia tässä suhteessa...)on totta että lemmikeillä on ihmistä parantava vaikutus.
-toisaalta erityisesti löytöeläimen kanssa eläminen vaatii melkoista osaamista ja taitoa. eläimen taustalla vaikuttaa monet tekijät jotka eivät välttämättä sovi yhteen ihmisen kanssa, jolla itsekin on taipumusta alakuloisuuteen.

psykiatrisiin sairauksiin erikoistuneena ammattilaisena sekä eläinsuojeluvalvojan kanssa yhteistyötä paljon tehneenä on pakko todeta taaskin tämä klassinen toteamus "hoidan, jotta tulisin itse hoidetuksi"

pahoitteluni, mikäli joku loukkaantuu kommentistani, halusin vain tarkentaa lausuntoani, ymmärrätte minua paremmin tai ette.

Kiitos tarkennuksesta! Usein Anonymoukset vain heittävät jotain ja vaikenevat sitten. Arvostan ihan oikeasti kun ihmiset viitsivät vastata takaisin! :)

En tosiaan keksi mitään muuta syytä hankkia lemmikkiä kun itsekkäät. Vaikka kuinka pelastaisi kodittoman lemmikin niin omaksi seuraksihan se kuitenkin otetaan.

En tiedä kauan olet seurannut blogiani, mutta jos pidempään, saatat ehkä tietää, että olen ollut ennenkin kodittomien kissojen kanssa tekemisissä. Pidin KKY:n ensikotia pystyssä puolisen vuotta ja olin muutenkin aktiivinen järjestössä.
Kissat on muutenkin kuuluneet elämääni aina. Ensimmäinen kissa tuli perheeseeni kun olin 9v ja sen jälkeen kissoja on ollut. Kun muutin pois kotoa ei omaa kissaa ole ollut noiden hoitokissojen lisäksi. En ole halunnut ottaa kissaa, koska en ole voinut olla varma missä tulen olemaan vuoden päästä. Nyt tiedän, että olen asettumassa paikalleni ja vihdoin kissan voin ottaa.

En siis ota kissaa masennuksen takia vaan, koska olen aina ollut kissaihminen, henkeen ja vereen! Se, että kissa piristää oloani on vain ylimääräinen plussa elämääni. :)