Ahdistaa ihan tajuttomasti. Joka suunnasta tyrkitään, vaaditaan, tivataan, odotetaan ja tahdotaan.

Tuntuu, että rintakehän ympäri on sidottu köysi joka kiristää. Kylkiluut on ruuvattu liian tiukalle. Jokin painava laatta painaa rintaa. Samanlainen tunne kun puhaltaa keuhot tyhjäksi ja sitten vielä puhaltaa ne loputkin jämät ulos jolloin kroppa menee ihan mutkalle. Jäsenet tuntuvat vieraille ja painottomille, ihan kun käsit tai jalkoja ei olisi. Päähän särkee kun otsa menee huomaamatta kurttuun. Pää on ihan tyhjä ja harmaa. Katse vain vaeltelee ympäriinsä, mutta aivot on seis. Kyse ei ole siitä ettei haluaisi tai viitsisi ei vain kykene, jäsenet ja pää ei tottele...tai mitä ne tottelisi kun ei aivot osaa antaa käskyjä.

Miksi elämässä on niin paljon vaatimuksia? Miksi en vain voi olla se mitä olen?

Minusta tuntuu joskus ihan samalta, eli tuntuu kuin vaatimukset tukehduttaisivat. :( Mutta pitäisi yrittää ajatella, että niitä vaatimuksia tässä elämässä kyllä riittää ja JOKAISELLA on oma näkemyksensä siitä, kuinka elämä pitäisi elää. Olennaista on kuitenkin se oma näkemys - muita ei KOSKAAN pysty miellyttämään, eikä heidän odotuksiaan koskaan täyttämään. Näin se vain on.

Minua ärsyttävät ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä toista paremmin, kuinka tämän toisen pitäisi ainutkertainen elämänsä elää. Keskittyisivät ihmiset vain omaan elämäänsä (vai eikö sitä ole??) toisten sijasta. Elä ja anna toisten elää, se on minun mottoni.

Ole sinä vain ihan rauhassa sellainen kuin olet. Jos se ei kelpaa muille, niin omapa on ongelmansa. Suksikoot kuuseen ja syöksykööt sementtiin kaikki arvostelijat. Liekö heidän elämänsä sitten niin täydellistä sekään.. Kaikkihan me täällä kompuroimme ja haparoimme, näin se on!

Sä olet kyllä oikeasti ihan paras. :D

Kovasti pyrin olemaan ajattelematta muiden mielipiteitä ja vaatimuksia, mutta huonona hetkenä ne vain pääsevät suodattimen läpi, etenkin jos tulee yhtäaikaa monelta suunnalta.

Stressaa myös nämä raha- ja kouluasiat, pelottaa miten jaksan ja silleen.. Eli vähän huono kausi menossa. Harmittaa kun tämä olisi voinut olla hyväkin kausi, mutta aina ei voi voittaa...

Ihmiset on todellakin erilaisia. Minä turrun enkä saa itsestäni mitään irti ilman painetta ja vaatimuksia. En tiedä onko se ihan tervettä että tavallaan halii itselleen stressiä. Kun asiat saa hoidettua ja stressi laukeaa tulee sitten ihan tyhjä olo. Usein jopa migreenikohtauksia kunnes pääsee taas itselleen kasaamaa uutta kuormaa.

Ihmiset todella on erilaisia. :)
Ihan normaalia se kai on "olla parhaillaan paineen alla"? Itsekin toimin parhaiten sellaisen tekemisen puuskan aikana, mutta stressisietokykyni on kyllä nykyään ihan pohjassa.

Kyllä minäkin joskus ahdistun, kun mietin ihmisten puheita. (Ja niitä esiintyy, ihan varmasti.) Mutta näin vuosien kuluessa aina vain vähemmän ne tuntuvat vaivaavan. Oikeastaan harva ihminen kehtaa suoraan tulla sanomaan toisten elämän epäkohdista, joten mitäpä se haittaa, jos selän takana mäkisevätkin. :)

Sinä olet ajatteleva ja tunteva ihminen, hauska ja rehellinen. Ne ovat valtavan hienoja juttuja. Joidenkin ihmisten oma elämä on oikeaa piinaa, väärien valintojen surullinen summa, ja siksikin heidän pitää saada arvostella muita, etenkin luonnonlapsia ja aitoja ihmisiä.

Ei sellaisen yksittäiset ihmiset yleensä haittaa. Mitä sitten mitä kukin ajattelee minusta, oma on mielipiteensä. Vaan kun tulee kerralla monesta suunnasta tai sitten leimataan niin paljon ettei uudet ihmiset edes saa rauhassa tutustua minuun vaan heille on pakkosyötetty jo tietynlainen mielikuva. (Tästä voisin kirjoittaa joku päivä.)

Kiitos, olenko mä todella luonnonlapsi? Ja aito ja hauska... Voi vitsi, siinä niille yllämainituille joiden mielestä olen naurettava ihminen ja joiden mukaan blogini on fiktiivinen.
Mun elämä se vasta väärien valintojen ja käännöksien summa onkin. ;)

Minusta vähän tuntuu, ettei elämäsi ole väärien valintojen summa. Sehän nimittäin ratkaisee, että mitä sinne viivan alle jää niiden valintojen jälkeen. Ja jos ihminen on ajattelevainen, lämmin ja luonteeltaan hyvä & pilaantumaton, niin minusta silloin ei tosiaankaan voi puhua vääristä valinnoista.

Ehkä sitten väärien käännösten. Vaikka vihaan jossittelua enkä sitä kovin edes tee, en voi olla miettimättä niitä muutamaa oleellista käännettä elämässäni jotka olisi muuttaneet sen suunnan täysin.