Voihan kesä, vihaan tätä vuodenaikaa. Ihan liian kuuma ja yksinäisyys korostuu. Ihmiset rakastuu, viettää aikaa ulkona ja huitelevat ties missä, muiden kanssa. Minä istun kotona yksin ja suren kun telkkaristakaan ei tule mitään.
Pihalta kuuluu taas naurua. Siellä on väkeä grillaamassa, viskomassa mölkkyä ja petanquee, minä katselen heitä parvekkeelta kateellisena. Kurtistan kulmani surusta kun sisälle kantautuu naurun remakka ja hurraa huutoja. Parvekkeen oveakaan ei voi sulkea kun sitten tulee hiki. Tosin en ole varma olisiko hiki kuitenkin parempi kun kyyneleet.