Tuli nätti eikö? Paitsi noita pehmusteita olisi tarvinnut yhden enemmän. En muistanut tuota pientä pöytää/rahia, kumpi lienee alunperin ollut, minulla se on rahi. Siihen voisi ostaa tummemman pehmusteen ettei lika näy. Iiiiiihan pinkki parveke. :)

Vein tölkkejä kauppaan... Ikinä en ole cola lightiä juonut... Vaan 29, enempää ei tiskipöydän reunalle mahtunut kasaan. :D

Olen lueskellut sinun kirjoituksiasi, ja tulee jotenkin tosi tuttu fiilis.Mulla oli joskus nuorempana aivan helvetin vaikeeta(johtuen mun sedästä, joka käytti mua "hyväkseen", mun mielestä aika hullu termi,jos puhutaan lapsista,joita on seksuaalisesti ...käytän sanaa utnyttjad, koska se on jotenkin helpompi,ruotsin kieli ei niin hyppää silmille,ei enää niin monen vuoden jälkeen, jota emme ole enää Tukholmassa viettäneet...Olet jotenkin tosi ihana ihminen!!!

Oi, varmasti on ollut vaikeaa, en voi edes kuvitella. Toivottavasti elämäsi hymyilee nykyään? Itse yritän epätoivoisesti uskoa, että joskus kaikki on vielä hyvin. Pakko olla?

Ihan hämmennyt tuollaisista kehuista. Kiitos. :)

Enkä osaa käyttää nettiäkään(oliko toi joku ylläri mun lapsilleni,18 ja kohta 17 v?)

Se asia , joka oli minulla kerrottavana, on mennyt nyt aivan hakoteille,eli JOS MINÄKIN OLEN VIELÄ HENGISSÄ,KAIKEN SEN JÄLKEEN, MITÄ OLEN KOKENUT,on sinullakin, rakas ystävä hyvin suuret shanssit pärjätä tässä elämän kiertokoulussa!

Enkä todellakaan tarkoittanut vähätellä sinun kokemuksiasi, jotka ovat,ainakin sen perusteella mitä olen lukenut, uskomattomia.Uskomatonta, että jaksat olla niin kiinnostunut kaikesta,niin omasta hyvinvoinnistasi kuin maailmanmenosta,tunnen suurta kunnioitusta sinua ja valokuvaustaitoasi kohtaan!

Oho, nyt mä siivosin turhan innokkaasti ja tuhosin liian monta. Ei ollut tarkoitus. :)

Varmasti kellä tahansa länsimaisella ihmisellä on mahdollisuus pärjätä elämässä. Monestihan ongelma on vain se, että ihminen itse kokee ongelmansa liian isoksi. Se mikä on minulle iso ei välttämättä ole toiselle tai tosinpäin. Ei se silti tee kenenkään ongelmista sen vähäpätöisempi. Ihmiset vain kokevat asiat erilailla. Kyse on puhtaasti tunteista. Jos niitä oppisi hallitsemaan elämä olisi helppoa.

Mulle usko parempaan tulevaisuuteen on se ainoa syy pysyä "järjissäni". Vielä joskus minä olen onnellinen ja elämä menee hyvin, sillä jos niin ei tapahtu ei elämässä ole mitään järkeä. En tiedä tulenko koskaan paranemaan tai olemaan onnellinen, mutta luojan kiitos olen hyvä vakuuttelemaan itselleni asioita. :D