Lapsella oli vähän tylsää yksi ilta. Huomasin hampaita pestessä, että jos suu on tietyllä tapaa raollaan näyttää kuin minulla olisi hampaiden välissä kolo. Todellisuudessa toinen etuhammas on lohjennus joskus. :)

Itse asia oli, että se psyko soitti. Sijaislääkäri ei tee tilanteelle mitään, niin vähän arvelin. Asioita kuitenkin aikaistettiin elokuulle, jolloin psyko ottaa yhteyttä josko menisin sinne terapiaan jne. Kyselin myös eilen voisiko lääkitystä nostaa kun näköharhat on palanneet. Lääkäri ehdotti 100mg (nyt 25mg), mutta kuullostaa hurjalle. Taidan ensin nostaa 50mg ja kokeilla sillä vähän aikaa. Sekin on kuitenkin jo tuplaten sen mitä nyt. Pitäisihän tuo nosto jok.tap. tehdä hitaasti.
Irkissä oltiin taas sitä mieltä, että se on vain tahtokysymys onko kipeä vai ei. Lopulta ohje oli "syö lääkkees äläkä ajattele". Niin niin, itseaiheutettu sairaus ja sitä rataa. *pyöräyttää silmiään*

Ihmiset ovat joskus todella ajattelemattomia, kun kommentoivat toisten sairauksia. Joskus tuntuu kuin olisi melkein parempi olla puhumatta niistä, siis näiden tietynlaisten kanssa.. :(

Hyvä juttu, jos asioita aikaistettiin hiukan. :) Ehkäpä kaikki siitä vielä suttaantuu, jollakin lailla!

Tietämättömyys ja pelko tekee ihmisistä toisinaan typeriä. Uskon silti, että kun tarpeeksi puhuu niin jollekin siitä on aina hyötyä. Koskaan ei tiedä kuka kuuntelee. :)

Toivotaan!

Niin, ja onhan toisaalta hyvä valistaakin ihmisiä näistä jutuista. Vaikka varmasti tympäisee selittää 100. kertaa, että "EI, en tosiaankaan HALUA olla masentunut/syömishäiriöinen.." :) Ihmiset osaavat olla kovakorvaisia olentoja.. ainakin joskus.

Tietenkin minä haluan ahmia, maata kotona, ahdistua, elää köyhyydessä ja mättää kalliita lääkkeitä. Sehän on superkivaa. ;P