Hei, olen Elina 27v ja nukun pupu tyynyn alla, ahdistuksen iskiessä rutistan sen käteeni. Pupu (sillä ei edelleenkää ole nimeä) on hurjan rakas minulle, sain sen kaiketi kolme vuotiaana, en muista kun olin niin pieni. Pienenä se oli vain lelu muiden joukossa, mutta joskus kouluikäisenä sen rooli kasvoi. Toisinaan se oli tyynyn alla, toisinaan isänsä ja äitinsä kanssa hyllyssä, se on myös kiertänyt vähän joka puolella maailmaan kanssani. Pesukoneessakin on käynyt ja pumpulit on möykkyinä, mutta silti se on rakas, minun oma pupuni.

Pupua on tullut ruttailtua peiton alla monta kertaa viime päivinä. Tänään olen välttynyt ahdistuskohtaukselta vaikka asiat ei eilisestä ole parantuneet. Lääkäri tosin soitti siis ihan terveyskeskus, luulin soittoajan olevan perjantaina. :O
Selässä ei ole mitään isoa vikaa, ei tarvitse leikata. Välilevyt on painuneet kasaa (tms) ja fysioterapiaan matkani käy. Koska kunnalliseen (?) on karmeat jonot sai lähetteen yksityiselle. Toivottavasti sossu maksaa omavastuuosan. Huomenna soittanen sinne mtt:n lääkärille (sinne olikin puhelinaika). Sormet ristissä, toivoen, uskoen, että se nainen ymmärtäisi vaikka onkin aiemmin ollut ihan väärällä sivulla.

Tunnisteet: valokuvatorstai

Minulla on sellainen AHDISTUSKIVI.. Siippa sen toi Ranskasta, sellainen sileä vaalea kivi, sitä on kiva pyöritellä käsissä hermostuksen tullessa. Toinen vaihtoehtoinen rentoutumistapa on huomattavasti ikävämpi: paperin repiminen, nimittäin.

Hyvä juttu, että selkäsi säästyy veitseltä. :)

Paperin repiminen kuullostaa hyvälle, sitä voisin itsekin harrastaa. Eilen kohtauksen valloissa meinasin alkaa nyppiä hiuksia! Ei sillä, tätä päätä voisikin nyppiä, mutta hiukseni on liian suuri ylpeys.

Veitsi olisi ollut nopeampi helpotus ja säästyisin taas "ootko miettinyt laihduttamista"-kysymyksiltä. ;P

Ei kai ne selkälekurit sentään laihdutuksesta jankuta??? Jos noin on, niin johan on sairasta. Tosin yhdelle ystävälleni painosta sanoi GYNEKOLOGI.. että kaipa jotkut lekurit yksinkertaisesti ovat obsessoituneita obesiteettiin. Minusta tuo ystäväni ei edes ollut mitenkään kauhean "iso", mutta sapiskaa tuli silti.

Paperin repiminen on aika kaamea stressitapa. :( Toivoisin itse pääseväni siitä eroon. Sormet tähräytyvät lehdissä käytettyihin väriaineisiin tai painomusteeseen. Sitten "järsityt" lehdet myös hävettävät aika paljon.. Ja joskus niitä suikaleita (=revittyjä) päätyy mitä merkillisimpiin paikkoihin. :(

Tuo oli terveyskeskuslääkäri ja se mainitsi puhelimessakin vielä painosta ("kyllä sitä painoakin olisi saatava alas jossain vaiheessa", no daaaaa!). Kirjoittaa sen takulla myös fysioterapeutille ja saanen selittää sieläkin miksi.
Paino vaikuttaa e-pillereiden tehoon, siksi kysynyt?

On paperin repiminen silti parempi kun esim. hiusten. :)

Ei tuo minun ystäväni edes ollut pillereillä, kun lekuri alkoi painosta hätyytellä. ;) Kunhan sanoi muuten vain. Ja kuten sanottu, ei sitä painoa nyt mahdottomasti ollut alun alkaenkaan. Joillekin lekureille se vain ON sellainen juttu..

Kyllähän ylipaino vaikuttaa selän kuntoon (mihinpä se ei vaikuttaisi)ja kyllä se vain on lääkäreiden tehtävä siitä asiasta sanoa vaikka se kiusalliselta tuntuukin (myös heille ja ylipainoiselle). Samalla tavalla lääkärin pitäisi rohkeasti kysellä alkoholinkäytöstöä jne. Ymmärrän kyllä, että olet miettinyt laihduttamista ja se on vaikeaa, mutta onhan siinä puolensakin. Ystäväni, joka on nyt raskaana saa jatkuvasti hyppiä puntarilla painotarkkailussa, ettei paino nousiis raskausaikana liikaa, tämä on ehkä jollain tavalla inhottavaa, mutta siinä on taustalla kuitenkin järkevä peruste.
Älä suutu tämmösestä kommentista, piti vain puolustaa noita terveyden edistämisen tahoja:)
Tsemppiä sulle kaikessa kuitenkin toivotan!

Jansu

Peggy: No jopas. Sillon kun olin vain "vähän lihava" ei kyllä lääkärit sanoneet mitään.

Jansu: Toki se vaikuttaa, tiedän se itsekin. Ymmärrän myös, että lääkäri ottaa asian puheeksi. Vaan jos papereissani lukee, että olen ahmija ja lääkityksellä, laihduttaminen ajankohtainen kunhan pää on kunnossa, niin miksi kysellä ja mainita koko ajan? Olen yrittänyt laihduttaa monet kerrat viime vuosina ja joka kerta se päättyy ahmimiskierteeseen. Olen vihdoin antanut itselleni luvan olla laihduttamatta, ennen kun pääni on kunnossa. Lääkärit eivät vain tunnu ymmärtävän.

Kyllä minäkin sen ymmärrän, että terveydenhoitoalan ihmisten hommiin kuuluu myös painosta sanominen. Mutta ei kai sentään painosta JANKUTTAMINEN?

Itselläni on aivan posketon kokemus vähän toisesta asiasta.. Olin kerran erään hoitsun juttusilla, joka samassa keskustelussa kysyi kolme kertaa, tupakoinko! Oli olo kuin Pietarilla, joka "kolmasti kielsi"! ;)

Terveydenhoitohenkilökunta sanokoon asioista, mutta moneen kertaan samojen asioiden jankkaus ei tunnu potilaasta kivalta.

Juuri tuo jankuttaminen ja sellaiset tyhmät kysymykset ärsyttää. Tuosta huomaa vain se, että lääkäri ei ole edes vilassut papereitani. Miksi ihmeessä minusta on kilometritolkulla tietoja jos niitä ei käytetä?