maanantaina, toukokuuta 15

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta ei uneta niin ei, eikä tällä turhautuneella fiiliksellä uni koskaan tule. Huomenna alkaa päiväsairaala ihan oikeasti. Kävin perjantaina haastattelussa mikä meni ihan ok. Eipä ole ennen ollut viittä ihmistä yhtä aikaa kyselemässä minun elämästä tai no niistäkin vain kaksi oli äänessä ja kolme tuijotti. Ärtsyä sinällään, koska yksi tuijottajista oli tuleva omahoitajani, äänessä oli psyko ja lääkäri. Samapa kai tuo. Ihme kyllä en jännittänyt tilannetta suuremmin ja mielestäni aika hyvin onnistuin selittämään haluamani sekä antamaan "positiivisen" kuva. Toisaalta pelottaa jälleen pidetäänkö minua liian terveenä kun tulen paikalle ajoissa ja siistinä meikit naamassa, osaan avata suuni ja puhua selvästi ja järkevästi. Sairas ihminen ei kai saisi niin tehdä. Kaikkein turhauttavimpina pidän kyllä niitä ikuisia "no miten sun masennus ilmenee" tai "mikä sitten on vialla" kysymyksiä, etenkään kun mikään ei tunnu kelpaavan. Pohdin monesti pitäisikö asioita kääntää huonommaksi kun ne on vai saanko oikeasti sanoa, että kuukaudessa on varmaan juuri ja juuri enemmän hyviä kun huonoja päiviä (ainenkin nyt, mutta odottakaa vaan jos pistätte minut töihin tms).
Itse olen ihan kurkkua myöten täynnä tätä olotilaa, en jaksa odottaa sitä päivää kun voin elää taas kuin normaali ihminen. Haluan tehdä asioita, haluat jaksaa, haluan haluan haluan haluan, mutta sekin on kai kiellettyä masentuneelta. Ei kai saisi haluta olla terve tai ainenkaan olla kyllästynyt omaan tilanteeseensa. Pitäisi vaan kiukuta vastaan tai mököttää ja viillellä ranteita. Emmä tiiä. Ehkä mä niistä olin ihan sopiva ja oikeasti sairas tai jotain. Mistäs minä tiedän. Ehkä se selviää tässä seuraavien viikkojen aikana kun ramppaan siellä päivittäin, mikä sinällään ei kyllä kiinnosta. Ehkä mä vielä joku päivä tajua miksi en jaksa.

Niin, päiväsairaala on siis paikka mihin hullut menee päivisin... Siellä pitäisi olla kaikkea liikunta-, musiikki-, tääontositehokastapiirtelyyterapiaa.

sea   00:16   


8 Kommentti(a):

Blogger ainailona...
Sea, tsemppiä! Ota se vaan nyt vastaan ihan kuin kouluna tai työnä, sun päivittäisenä ohjelmana. Useimpien ihmisten on jonnekin mentävä päivittäin kuitenkin. Rutiinit ovat hyväksi ja sopeuttavat päätä paremmin sinne harteiden väliin.

Perusta sinne päivikselle vaikka villasukkienkudontaklubi, sulla on kykyjä!
Blogger sea...
Mutta kun nämä heräämisen "työhön/kouluun" on mulle ihan liikaa. Toivottavasti siellä on jotain järkevää, muuten oikeasti tuun hulluksi. ;)

Villasukkienkudontaklubi! Noinko tonne saisi viedä "teräaseita". :D
Blogger Peggy G....
Minäkin toivottelen lykkyä pyttyyn..! :) Tuo liikuntaterapia kuulostaa aika mielenkiintoiseltakin. Kerro ihmeessä kokemuksistasi siellä, jos jaksat/viitsit.
Blogger heidimaria...
Kyllä sinne saa mennä meikit naamassa ja siistin näköisenä, ei siellä mitenkään "hullu" tarvitse yrittää olla:) Varmaan siellä ärsyttää monia asia, mutta kyllä mä ainakin oman päiväosastojaksoni ihan positiiviseksi koen. Ainakin siellä missä mä olin, oli tosi monella ongelmana justiin tuo herääminen aamulla, rutiinit, se että todella pitäisi ilmestyä paikalle joka päivä...
Mut onnea sinne:) Toivottavasti se on sulle hyväksi:)
Blogger sea...
Peggy: Ei ihan hirveästi nappaa mikään lentopallon tai sulkapallon mätkiminen. Molemmat on joo ihan kivoja, mutta en näe niissä mitään terapiaa.

Kirjottelen myöhemmin lisää.
Blogger sea...
Heidimaria: Aina mä olen meikit naamassa mennyt, Pitkäniemessäkin meikkasin. Joskus vaan tuntuu, että olen muiden mielestä liian terve. :)
Blogger Peggy G....
Ai jaa, lentistä tai sulkista vai?? No ei se kovin terapeuttiselta kuulosta.. ainakaan näin asiasta tietämättömän mielestä. :( Olisin ajatellut liikuntaterapiana jotain joogan tyyppistä juttua, tai ehkä musiikkiliikuntaa tms. Kuntonyrkkeily voisi olla hyvä konsti aggressioiden purkamisessa.

Ei minusta meikki naamassa ole mikään terveen tai sairaan mittari.. En jaksaisi ajatella "ammattilaisten" ainakaan miettivän sellaista.. Tietysti JOTKUT todella syvästi masentuneet saattavat kai jopa laiminlyödä pesulla käynnin ja pukeutumisen, mutta ei kai se mikään sääntö ole. Masennusta on yhtä monta laatua kuin on masennukseen sairastunuttakin. Sama pätee syömishäiriöihin, ainakin minusta. Jotkut bulimikotkin käyttävät enemmän laksoja ja jotkut halailevat posliinipyttyä.
Blogger sea...
Juu, viime viikolla kävivät keilaamassa tällä viikolla mennään hallille hakkaamaan palloa jossain muodossa.
Rentoutusryhmiäkin on, mutta käsitääkseni se on sitä tyypillistä patjoilla makaamista ja musiikin kuuntelua.

Jokin jooga/pilates tms tyyppinen voisikin olla aika jees. Olisi vähän rentoutusta ja liikuntaa samassa.

Tuommoiset pesemättömät tosi syvästi masentuneet on ihan psykiatrisen osaston kamaa, kyllä tuolla päiväpuolella pitäisi ihan kohtalaisessa kunnossa olla.







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger