keskiviikkona, huhtikuuta 26

Mun oma rakas Mila. Just viikko sitten kirjoitin miten pelkään Milan pian menehtyvän. Jotenkin tiesin, että tämä kevät tai kesä saattaa olla se kohtalokas. Viime kesänä iskä jo otti Milan sisälle kun mylläsivät traktoreineen pellolla kun ei kissa raukka kuullut traktorin lähestyvän. Tänä talvena ääreisnäkö meni joten tiesin ettei enää montaa vuotta ole. Vaikka tätä siis osasinkin odottaa on tämä silti ihan kamalaa. Iskä soitti äsken ja kyseli siitä lauantain muutosta. Samalla kertoi, että Mila on kadonnut. Mila on hyvin kotikissa eikä pihapiiristä paljoa poistunut, etenkään enää viime vuosina. Nyt kissaa ei ole näkynyt vajaaseen viikkoon. Pihassa on pörrännyt iso huuhkaja ja iskä epäilee sen olevan syyllinen tai sitten ketun. Ihana iskäni sanoi ketunmetsästäjäporukalle, että jos keväällä pesiä tutkiessa löytyy kissan kaulapanta niin kertoisivat. Muutahan tuskin jäljelle jää. Toivoisin edes sen löytyvän, olisi jotain mitä haudata.
Ehkä huomenna kerron teille ihania tarinoita Milasta, tänään ei näe kun silmät on täynnä kyyneliä.

Voi Mila! Äitin oma kultamuru! Sä olit paras kisu ikinä, kukaan ei voi sua voittaa. Etkä usko miten kamala ikävä mulle jää. En voi uskoa etten enää ikinä saa silittää sun pehmeää turkkia, pusia sua nenään tai sivellä sun silkkisiä korvia, et enää ikinä nuole mun sormia etkä enää ikinä mau'u mulle takaisi. Sä olet ollut meillä syntymästä asti ja vaikka mä muutin pois kotoa en sua unohtanut. Olisin ottanut mukaani, mutta eihän maalaiskissa kaupunkiin olisi tottunut.

Tää on ihan kamalaa.

sea   21:17   


12 Kommentti(a):

Blogger ainailona...
Voi surkujen surku:((( Todella söpö yksilö tuo Mila misu. Voimaa.

Ikävää, että lemmikkieläimet on näköjään melkein pakko nykyisin pitää valvottuna ja kytkettynä aina, jotta ne ovat edes teoriassa turvassa. Sotii kyllä pahasti kissapetometsästäjän luontoa vastaan. Ja etenkin maaseudulla.

Mutta minkäs teet. Mekin suunnittelemme aidatun tarhan rakentamista mökille parkkipuuvaljastelun vaihtoehdoksi.

Kerro ihmeessä Milatarinoita sit joskus, jos vaan jaksat...
Blogger sea...
Mila on kisuksi hurjan kaunis, ei me turhaa sitä missiksi sanottu.

Sinällään maalla kasvaneena en osaa pitää edes tätä tapausta sen kummallisena, elämä vain menee niin. Luonnolla on sääntönsä.
Eniten suren vain etten enää pääse halimaan kissaani.

Kiitos, voimia ja haleja tarvitaan ihan älyttömästi.
Blogger Peggy G....
Lämmin halaus lohdutukseksi! :( Todella surullinen juttu. Ja kaunis kissa.

Minullakin aika moni ystävä on rakentanut kananverkosta ja laudasta kissoille oman ulkoilutilan, koska sittenpä ovat turvassa kaahaavilta autoilta ja pedoilta.
Blogger sea...
Kiitos *hali*

Vähänkään kaupunkialueella suosittelen kyllä ulkoilutiloja kissalle tai sitten valjaissa. Porukat asuvat vaan niin maallamaalla, että eihän iskä osaisi kissaa sisällä pitää. Eikä oikeastaan tarvitsekkaan, ei siellä kissalle suurempia vaaroja ole, ketut ja semmoiset lähinnä.
Blogger Elina...
voi ei =o( inhottavaa ku ei tiiä varmaks mitä on käyny. must tuntuu et en uskois kuolleeks ku vasta tosi pitkän ajan päästä. tai ku todisteita saisin.

ihan hirveetä, otan osaa, jos se ei oo liiotellusti sanottu. kaks koiraa oon joutunu lopetuttamaan enkä vieläkää niitä oo unohtanu =o(

koita kuitenki pärjäillä
Blogger sea...
Itku on ainenkin toistaiseksi loppunut. Kurjaa todellakin jos ei löydy mitään haudattavaksi, haudattava varmaan valokuvia tms. Eipä tuo minuunkaan ole vielä iskenyt enkä varmaan tajua todellisuutta ennen kun seuraavan kerran porukoille menen ja huomaan ettei kissaa enää ole.
Anonymous triinu...
Voi ei :/ Voimia ja haleja täältäkin. En löydä sopivia sanoja, mutta otan syvästi osaa.
Blogger sea...
Ei sillä ole väliä mitä sanoo, kunhan jotain (kilttiä). Kiitos ja hali takasi.
Anonymous Duussi...
Voi suru. :( Lämpimiä ajatuksia.
Blogger sea...
kiits
Anonymous Viila...
Tykkään sun blogista! Se on yksi niistä, jotka yritän päivittäin ehtiä lukemaan - toisin kuin ne, joita luetaan silloin, kun sattuu olemaan ylimääräistä aikaa.

En muista, olenko aiemmin kommentoinut, mut nyt on pakko, sillä tämä kirjoitus jäi mieleen pyörimään. Mä sain just tänä samaisena keskiviikkona tietää, että meidän koira oli lopetettu. Kauan ollut kasvain oli alkanut aiheuttaa kipuja. Koirani on ensimmäinen perheenjäsen, jonka olen menettänyt, eikä kyyneleille ollut tulla loppua. Mäkin lukisin mielelläni Mila-tarinoita, joten toivottavasti jaksat kirjoittaa! Omasta koirasta kirjoitan blogiini, kun tältä päivitystauolta ensi viikolla palaan.
Blogger sea...
Kiitos, tässähän punastuu. :)

Milan tarinoita on varmasti jossain vaiheessa tulossa, kunhan tässä kotiudun ja on aikaa/energiaa.







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger