Viime viikkoina mieliala on taas hyppinyt ylös alas. Hyvät hetket kestävät hetken, mutta maassa olo pidempään. Suu menee mutruun, kulmat kurttuun, selkä mutkalle, hartiat nousee ja pää painuu pöydälle. Ei huvita. Ei viitti. Ei jaksa. Emmmää. En taho. Enkä. Ihan mälsää. Pöljään. Tyhmää. Paleleekin vaan kokoajan. Ponnari ei pysy tarpeeksi tiukalla. Hiukset on tiellä. Janottaa. Telkkarista ei tuu mitään. Selkään koskee. Jos mulla olisi häntä riiputtaisin sitä. Jos minulla olisi mies hän saisi laittaa kupin kaakaota ja paijata. Mutku ei ees oo.

Voi kuule. Vaikka oiskin mies, ei se edes välttämättä mitään kaakaoita tajuais laittaa.

Terv. nimim. Sairastaa yksin kotona, kun heppu on jossain saakelissa humputtamassa

PS. Anteeksi tämä apaattinen realismini :D

Mut emmä huoli miestä joka ei osaa halata ja laittaa kaakaota. ;P

Sama vika täällä, eli paleltaa koko ajan. Sen vuoksi jätin uintiharrastuksenkin ainakin toistaiseksi. Outo juttu!

Emmä tiiä miten teillä, mutta meillä ainenkin ikkunoista vetää ja muutenkin lämmitykset on vähän vanhat. Toisaalta vihaan kuumuutta joten pidänkin asunnon mielummin hieman viileänä kun kuumana. Kuumassa ei voi nukkua.

Kai täälläkin vetää.. ikkunoista.. Ikkunat ovat meillä suuret kuin maailma, saisivat olla pienemmät. Kesällä kaikki kuumuus/valo tulee niistä sisään ja talvella taas lämpö karkaa ulos. Nerokasta. :(

Sinä olet sitten vähän niin kuin Siippaseni ja äitini, jos et voi kuumassa nukkua. :) Minulle taas mikään huone ei koskaan ole liian lämmin nukkumiseen. Arvata sopii, mistä aiheista meillä tulee Puolison kanssa aviollista närää.. ;)

Täällä ikkunat on ihan ok kokoa, tiivisteille ei varmaan vaan ole koskaan (20v?) tehty mitään. Onneksi ihanat säärystimeni on valmiit! :)

Viileässä voi käpertyä toisen kainaloon ja tulee lämmin. ;)