sunnuntaina, maaliskuuta 19

Käydessäni Tampereella lääkärillä hän kysyi taas sellaisen vaikean kysymyksen mihin en ikinä keksi mitään järkevää vastausta ja tunnen itseni tyhmäksi. Tällä kertaa se oli "millä tavalla et ole työkykyinen?", toinen hankala on "millä tavalla olet masentunut?". En minä tiedä. Ei vaan jaksa, ei vaan huvita, ei vaan...en minä tiedä. Mitä tuollaiseen voi vastata? Noh, tiedän etten jaksaisi tehdä mitään 8-16 työtä vaan jäisin aamulla nukkumaan. Koulun käynnissäkin luennot menee, mutta tentteihin lukeminen on tuskaa. Ihan arkiasioissakin on pakotettava itseni tarttumaan niihin. En imuroi ennen kun villakoirat tulee vastaan. Mutta ei se kelpaa vastaukseksi. Toisinaan ole äärimmäisen hyvä analysoimaan itseäni ja käytöstäni, toisinaan en osaa vastata mitään. Kysyisivät niitä mihin osaan vastata. Pelkään vain niin hirveästi, että joku kerta lääkäri pitää minua terveenä kun en osaa perustella oloani. Ei olisi sinällään uutta, sillä näinkin on käynyt. Kurjaa kun tietää mitä itse haluaa (ja mielestäni olen kohtalaisen realistinen), mutta omaa suunnitelmaa on niin kamalan vaikea ajaa joskus läpi. Tuntuu, että minut halutaan väkisin pukata työttömäksi tai opiskelijaksi. Ahdistuisin maan rakoon jos jompi kumpi olisin. En jaksa töitä eikä pelkällä opintotuella elä. Miksi en saa tehdä sitä mikä minusta tuntuu sopivalle ja hyvälle? Miksi tämä ei voisi jo loppua? Olen niin kurkkuani myöten täynnä masennusta, turhautuneisuutta, jaksamattomuutta, väsymystä, surullisuutta, toivottomuutta, hukassa oloa, ahdistuneisuutta, tätä, kaikkea, sairaana oloa, tätä *mööööh* oloa!

sea   00:28   


6 Kommentti(a):

Anonymous yks vaan...
Kuulostaa vähän, että haluat päästä kaikesta helpolla ja tehdä vain niitä kivoja juttuja. Elämä ei mene niin. Siinä realismia.
Anonymous Duussi...
"Pelkään vain niin hirveästi, että joku kerta lääkäri pitää minua terveenä kun en osaa perustella oloani."

Tuttu tunne. Mulle eka psyko sanoi aika suoraan siihen malliin, että "voi tyttöparka, näistä asioista sun on kyllä turha käydä täällä puhumassa, tuhlaat vaan mun aikaa". Aika tarkalleen siihen loppui käynnit, itkeminen sen sijaan tietysti jatkui. Oli kova kynnys etsiytyä myöhemmin uudelle lääkärille, mutta taisi se kannattaa, kun ei ole alkusyksyn jälkeen enää tarvinnut käydä. :)

Toivottavasti sunkin mööööh olo helppaa vielä.
Blogger sea...
Helpolla? Mitä se tarkoittaa? Tämä on varmasti sitä helpolla pääsemistä. Kunpa joskus jotain tulisikin helpolla.... *huoh*
Blogger sea...
duussi: Eikä, ei noin saa sanoa!
Joskus tuntuu, että pitäisi esittää supersairasta saadakseen hoitoa, onneksi ei vielä ole tarvinnut turvautua siihen. Vaikka olisi kuinka koulutettu niin en jaksa usko, että kukaan lääkäri kykenee arvioimaan ketään vartissa. Etenkin kun ihmiset ovat huonoja paljastamaan todellisuutta. Minäkin, vielä toisinaan, yritän vakuutella hoitavalle taholle olevani terveempi kun olen, mikä on ihan älytöntä. :)
Anonymous Anonyymi...
Niin, yhteiskunnassa aina ihmiset lokeroidaan jollain tavalla.. Opiskelija/työtön/eläkeläinen/työssä käyvä/äitiyslomalla/... Siististi rasti ruutuun vaan. :(

Mihin kategoriaan sinut sijoitetaan, jos kärsit masennuksesta, etkä halua olla opiskelija tai työssä käyvä? Sairaslomalainen? Minusta sinun kannattaisi puhua lääkärille (ehkä olet jo puhunutkin) syömishäiriöstäkin. Jos se nimittäin pahenee aina stressin aikaan (kuten esim. minulle käy), niin silloin sairasloma tai joku "paussi" olisi paikoillaan. Syömishäiriötkin voivat olla kohtalokkaita.

Tietysti häiriön myöntämisessä on se haitta, että sitten odotetaan häiriöisen menevän terapiaan yms. Sekin voi joskus olla ahdistava elämys, vaikka kai siitä apuakin voisi olla.
Blogger sea...
Lääkärin kanssa on syömisestäkin puhuttu, tosin ei ihan hirveästi kun muut ongelmat tuntuvat isommille. Terapiaa itse syömishäiriöön ei ole ehdotettu.
Sairaslomallahan minä olen, ollut jo parisen vuotta. Tällä hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, kuntoutustukikin kelpaisi, suomeksi siis mikä tahansa tuki jossa minun ei ole pakko tehdä työtä tai opiskella saadakseni rahaa vaan voin edetä siinä tahdissa kun jaksan.

Juuri itseasiassa pohdinkin tuota terapiajuttua, aiemminhan olen käynyt terapiassa, mutta nyt on taukoa. Taidan postata tästä kohta lisää.







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger