tiistaina, helmikuuta 14

Muut satuilevat kauniita runoja ystävyydestä, mutta minä en. Minulla ei koskaan ole ollut sydänystävää tai edes sellaista jolle kertoa kaikki salaisimmatkin asiat, sellaista joka seisoisi aina rinnalla. Hyviä ystäviä on ollut ja on, mutta suurimpaan osaan ovat välit laimenneet tai muuten katkenneet. Olisipa edes mies jota rakastaa. Ehkä hän voisi olla se tuki ja turva.

sea   21:12   


2 Kommentti(a):

Anonymous Anonyymi...
Osuin sattumalta sivullesi ja selasin tovin. Sinua tuntematta (Älä siis loukkaannu tai hermostu jos olen asiaton, se ei ole tarkoitukseni) jäin miettimään tätä bloggaustasi.
Millä lailla saa sydänsystävän?
Minä uskon, että siihen tarvitaan kahta asiaa:
- Ensinnäkin pitää itse olla ystävä sillai "rakasta minua eniten silloin kun ansaisten sen vähiten"-tyyliin.
-Ja toiseksi pitää olla helkutin rohkea ihminen. Pitää uskaltaa paljastaa itse itsensä, altistua hylkäämiselle, kivulle, mahdolliselle pilkalle jne.
Blogger sea...
Sydänystävyys on vaikea laji. Tiedän olevani huono pitämään yhteyttä ja toisinaan olen myös hankala. Toisaalta ole avoin ja minulle voi kertoa mitä vain enkä järkyty.

Vaikea sanoa miksi sydänystäviä ei ole. Ihmisten elämä on näin aikuisena vaan niin kovin erilaista.







teacup photo from kuu_nel

sunday[.]gloomy[ät]hotmail[.]com


Listaa minut!

Listaa minut!



arkisto
heinäkuuta 2004
elokuuta 2004
syyskuuta 2004
lokakuuta 2004
marraskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
maaliskuuta 2005
huhtikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
marraskuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
heinäkuuta 2006
elokuuta 2006
syyskuuta 2006
lokakuuta 2006
marraskuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
maaliskuuta 2007
huhtikuuta 2007
toukokuuta 2007
syyskuuta 2007

vielä vanhempaa tavaraa


Get Firefox!
Powered by Blogger

Gloomy Sunday 2007 / Blogger