Ei riitä, että lääkkeet on kummallisen vihreitä, sellaisen jota ei kuulu syödä, mutta ne takertuvat myös kurkkuun. Parasta olisi nauttia ne kesken aterian (luojan kiitos ne voi ottaa milloin vain), mutta jokin murphyn laki jyrää. Muistan lääkkeet ennen jokaista ateriaa/välipalaa/whateveriä sekä sillä samalla sekunnilla kun nielaisen viimeisen suupalan. Siinä ne killittävät silmän edessä koko aterian ja minä muistan ne sitten kun on myöhäistä! Ja ei kun takaisin tekemään lisää evästä. Ei ihme ettei ahmimiseen määrätyt lääkkeet pienennä syömistäni. Pöh.

Sama juttu täällä! Eli jos joskus saan jonkun kuurin, jonka yhteydessä lääkäri painottaa lääkkeen ottamista tyhjään vatsaan, niin arvata sopii muistanko. ;) Toisaalta sitten otan sellaisia lääkkeitä tyhjään vatsaan, joita ei pitäisi: esim. vatsaa ärsyttäviä särkylääkkeitä. Auts.

Kysyit niistä äitini tekemistä säärystimistä: kyllä ne onnistuivat oikein hyvin! Mutta se saattoi auttaa, kun lähetin hänelle kirjeessä yhden säärystimen malliksi. Ei se tosiaankaan ihan suora putkilo taida olla, se säärystin, vaikka sellaiselta näyttääkin.

Tyhjään mahaan otettavat on kyllä kanssa yksi. Aina ne muistaa kun syö. :)

Osaatko tarkemmin arvioida miten säärystin on tehty tai kehtaatko kysäistä äidiltä? :)

Kunpa osaisinkin tarkemmin kuvailla säärystimen tekotapaa. :( Se on kuitenkin tällaiselle poropeukalolle & käsitöistä tietämättömälle teoreetikolle hyvin vaikeaa. Jotain joustoneuletta se on, resoria kenties.. Ehkä pitäisi kysyä äidiltäni, ehkä hän osaa sanoa jotakin tarkempaa.

Varsi lienee joustoa/"resoria", vaan miten "jalkahihna" on tehty.
Älä välitä, en minäkään oikeasti näistä mitään ymmärrä. :D