Vihaan ihmisiä jotka lyttäävät toisia. Keskusteltiin jälleen kerran politiikkaa ja toinen osapuoli oli ihan asiallinen ja pysyttiin aiheessa. Sivulliset jaksoivat toki heittää kommentteja tyyliin "no kai sä nyt olet sosiaalipummin puolella" ja muuta yhtä järkevää. Yritin kertoa miksi olen veronmaksun puolella ja miksi sosiaaliturva on mielestäni ihan hyvä idea. Ei, en hyväksi verorahojen tuhlausta vaan minusta jokaisen pitää yrittää parhaansa päästäkseen kiinni työelämään. Aina voi yrittää kuntoutua tai kouluttautua uudelleen ellei sitten kuulu siihen ryhmään joka ei ole kykenevä työhön (vanhukset, vammaiset, lapset, sairaat tms). Eniten kuitenkin ärsytti mielipiteeni väheksyminen, eikä tämä ole mitään uutta. Jos keskusteluja ei vedetä henkilökohtaisuuksiin eli minun tulolähteisiin (sossu, Kela tms) tai "masennukseeni" niin kannanottoni on mitätöitävä vetoamalla siihen, että minä en ole uskottava. Tämän mielipiteen on keksinyt alunperin yksi ihminen ja hän jaksaa aina siihen vedota. Minun sanomaani ei kannata uskoa, koska minulla ei ole faktatietoja, kokemusta, mielipidettä, ei mitään.
Joku päivä vielä räjähdän. Pyrin välttämään kirosanoja, huutamista, meuhkaamista, suuttumista ja kaikenlaista maltin menetystä, mutta en tiedä kuinka kauan sormeni pysyvät kurissa. Joskus minä vielä huudan "Lopeta! Onko sun itsetunto todellakin noin pohjalla, että on mollattava muita tunteakseen itsensä paremmaksi! Mikä tekee sinun mielipiteestäsi paremman ja uskottavamman kun minun! Mikä tekee sinusta kykenevän sanomaan kenen mielipide on oikea, väärä, uskottava tai vähemmän uskottava! Sinä olet ihan samanlainen ihminen kun muutkin, kuten minäkin! Jos et kykene tuntemaan itseäsi tärkeäksi mitätöimättä muita niin mene hoitoon!"
Tänään ei vielä ollut se päivä kun tuon sanon, eikä varmasti ensi kerrallakaan, ei varmaan sittenkään. Tiedä tuleeko sitä koskaan, sillä olen liian arka räjähtääkseni, pelkään liian kovin, että muut vain nauravat ja pitävät minua vieläkin epäuskottavampana. Minä olen niitä joilla ei ole sanoja itse tilanteessa, joiden loistavat vastaiskut kehittyvät päässä tunteja myöhemmin kun ensin on itkenyt silmät päästään ja unohtaa ne seuraavaan tilaisuuteen mennessä.

Vaan sain näyttää kieltä. Tarja Halonen voitti.

Heh. En minä niinkään tähtää toisen mielipiteen muuttamiseen vaan järkevään keskusteluun.