Pullataikinan vaivaaminen on yllättävän rentouttavaa, paitsi siinä tulee kuuma.
Paras osa on kun ottaa köntin käteen (sellainen pieni mistä veivaa yhden pullan), rutistaa, viskaa toiseen käteen, rutistaa, viskaa toiseen käteen, rutistaa, viskaa toiseen käteen jne jne kunnes käsi väsyy ja on aika mätkäistä pulla pöytään ja alkaa pyörittää. Taikinaa saa ruttailla ja pyörittää ihan kuten tahtoo, ei tarvitse laskea minuutteja, kierroksia tai olla varovainen.

Kohta saadaan voisokeripullaa ja pulla syödään kiertäen. :)

Haastan sinut täten suureen vaatemeemiin, jos vain suinkin on intoa ja aikaa vastailla! Ohjeet täältä: http://peggyg.blogspot.com

Niin muuten pullataikinasta: minusta sen vaivaus on raskasta puuhaa, ihan hiki pukkaa otsaan. :) Mies meillä yleensä tekee sen yleiskoneella. Mutta itse jos toimeen ryhdyn, niin hikoilun keskelläkin mietin PALKINTOA.. sen ihanuutta.. tuoretta pullaa.. Nyt alkoi tehdä mieli! :(

Vastailen meemiin huomenissa....

Yllättävää miten kuuma vaivatessa voikin tulla. Vaivaammekohan me jotenkin voimalla vai miten se näyttää toisten tekemänä niin helpolle. :D

Heh, parasta varmaan ajatella, että ME vaivaamme voimalla ja muut vain hissuttelevat. :)

Mieleeni on nimittäin tullut toinenkin vaihtoehto, eikä se ole kovin mukava: että minulla on sittenkin heikot käsivoimat tai/ja huono kunto. :(

Muut hissuttelee, ehdottomasti. Meidän lihaksissa ei nimittään todellakaan ole mitään vikaa. :D

Täällä on jo toinen haastenaikkonen ;-)
http://etelamerkki.blogsome.com/2006/01/27/vaatteet-ja-aatteet/

Kerkesin jo. :D