koulumuistelua

1. luokka
Yksi niistä lapsista joka ei osannut lukea kouluun mennessä. Olin kipeänä kun koulussa opeteltiin kakkonen ja kotona harjoitellessa kiekurat menivät vain väärinpäin.
Koulu oli kivaa ja minulla oli paras kaveri.

2. luokka
Ensimmäinen puoli vuotta samassa koulussa kun ykkönen, jossain vuoden vaihteen tienoolla vaihdoin koulua muuton takia. Uusi opettaja jätti "tukiopetukseen" (tuntui lähes jälki-istunnolle), koska en osannut kertotaulua. Olin aina viimeinen joka lähti, koska en osannut yhtään (lähteä sai vasta kun sai tietyn määrän oikein). Takanani istuva poika nukkui tunnilla ja opettaja syytti minua kun en pitänyt häntä hereillä.

3. luokka
Muutamme jälleen. Mukava opettaja painottaa monesti ettei uusia oppilaita (meitä oli muutama) saa jättää yksin, heidän kanssa on leikittävä. Tytöt eivät leiki kanssani sillä he leikkivät toisen uuden kanssa, eiväthän he täten tee mitään väärin.
Vilja kavereineen ahdistaa pukuhuoneen nurkkaan ja tivaa "Ilves vai Tappara?!". Vastaan hädissäni Ilves, en tiedä mistä on kyse, mutta olen nähnyt tuon tekstin ihastukseni paidassa. Väärä vastaus josta kärsin koko loppu ajan tuossa koulussa.
Puolessa välissä vuotta muutan jälleen. Isäni luo maalle, pieneen kyläkouluun jossa on myös vuotta vanhempi serkkuni. Olen luokkani ainoa tyttö kolmen pojan kaverina. Kirjoitamme Kartaston viimeiselle sivulle hate-listaa tytöistä ja pojista. Tyttöjen listan kärjessä komeilee Tiia ja Henna.

4. luokka
Pitkästä aikaa olen koko vuoden samassa koulussa. Koulu vaikuttaa ensimmäisiä kertoja pysyvälle ja kaverit mukavalle. Mitä nyt opettaja on sovinisti eikä usko minun olevan hyvä, koska isäni eikä siskonikaan olleet (opettanut molempia). Saan liikunnasta 7 vaikka Iiris joka on selvästi yläluokan surkein saa 8. Biologiastakin tulee vain 7 vaikka olen värittänyt koko kirjan ja tehnyt lähes kaikki tehtävät. Samainen Iiris saa 8 vaikkei ole tehnyt lähellekkään yhtäpaljon.

5. luokka
Saan istua serkkuni vieressä. Lukutunnit on yhtä piinaa, koska en ole vieläkään mitenkään erikoinen lukemaan ääneen, arvailen sanat ja saan moitteita jatkuvasti. Pistän salaa luomiväriä vaikkei kouluun ole koskaan saanut meikata. Tytöt kantelevat alaluokan opettajalle (joka on vaihtunut) ja tämä antaakin meille luvan käyttää meikkiä. Edellinen pesi kynsilakankin pois saippualla.

Riitaannut jostain syystä serkkuni kanssa emmekä puhu koko kesänä (asumme naapureina ja olimme toistemme ainoat kaverit), emmekä koko seuraavana vuonna, tosin serkku lähti Rantakylään yläasteelle.

6. luokka
Olen koulun vanhin tyttö, kaiken lisäksi kuukautiseni alkoivat kesällä, en kerro kenellekkään.
Tiia on paras ystäväni. Opettaja saa minut kiinni peilaamasta (ripsi silmässä) ja kysyy aionko isona missiksi. Käyn joululomalla Marokossa äitini ja siskoni kanssa, ihastun ja saan ensisuudelmani. Täytän pulpettini sisäkannen pojan valokuvilla. Piirrän uskomattoman hienon kopion Tupusta, Hupusta ja Lupusta (tehtävä oli piirtää suurennettu kopio sarjakuvasta) kuvaamataidon tunnilla. Opettaja väittää minun piirtäneen sen läpi.

7. luokka
Muutan kesän aikana Helsinkiin. Aloitan koulussa (jossa rehtori kävelee aamutossuissa) jonka siskoni on juuri lopettanut. Biologian opettaja kutsuu minua siskoni nimellä koko yläasteen ajan.
Joku pojista kysyy minulta onko isäni delannut (kun asun vain äidin kanssa), nyökkään, koska en ymmärrä mitä hän kysyy. Toinen poika vieressä tietää totuuden ja alkaa haukkua minua valehtelijaksi.

8. luokka
Olimme Larissa ja Katrin kanssa yllättävän tiivis kolmen kaverin ryhmä. Välitunnilla kävimme lähikaupassa tai Ärrällä ja pöllimme namia ja lehtiä. Koulu kiinnosti entistä vähemmän. Ruotsin opettaja retuutti minut luokan perälle kun en ollut tarpeeksi hiljaa, kostoksi purin häntä käteen. Tämän episodin jälkeen muutuin ruotsin tunneilla mykäksi. Lopulta opettaja lakkasi kysymästä mitään ja hyppäsi ylini ääneen lukemisen aikana.
Kaikki vapaa-aikani meni vahtiessa pikkusiskoa.

9. luokka
Löysin elämääni alkoholin ja lääkkeet. Join jokaisena perjantaina ja lauantaina koko syksyn. Hieman ennen synttäreitäni karkasin kotoa ja asuin Pakilan turvatalossa viikon. Jäin siviilipukuiselle vartijalle kiinni kynsilakan varastamisesta Stokkalla ja pääsin poliisiautossa asemalle. En koskaan saanut mitää lappua kotiin enkä joutunut maksamaan mistään (repussa oli enemmänkin varastettua tavaraa). Palasin kotiin, koska äiti lupasi, että saan pitää synttäribileet. Tosin eipä tuntematon miesohjaaja olisi antanut minun olla Pakilassa pidempään, koska kaikki oli hänestä ihan ok.
Joulukuussa kaverini kantoivat minut pakkaseen, koska pidin muka liikaa melua asunnossa. Todellisuudessa oksensin vessassa juotuani seitsemän kaljaa, kossupullon ja napattuani muutaman diapamin (tms). Riitaannuimme ja keväällä kävimme salakavalaa väkivaltaista taistoa koulussa (potkimista ja tyrkkimistä jonoissa ja tungoksissa). Jouduin vaihtamaan kaveripiirin kokonaan enkä koskaan oppinut viihtymään kenenkään joukossa. Kevään ainoa "valo" oli ensimmäinen poikaystävä, joka oli vanhempi ja jolla oli auto.

Vietän uskomattoman ja unohtumattoman kesän maalla vanhojen kavereiden kanssa. Pidämme mielettömiä bileitä Tiialla, istuskelemme koululla, pelaamme lentopalloa, valvomme aamuun tehden ei mitään, nauramme ja ajamme mopolla (minä istun vain kyydissä). Itken syksyn saapuessa.

10. luokka

Luokkamme oli täynnä mitä ihmeellisempiä hörhöjä. Pojat polttivat pilveä välitunnilla ja matematiikan/fysiikan/kemian tunneilla pelattiin korttia eikä opettaja sano mitään. Karkaan uudellen kotoa Pakilaan. Suututin tytöt kohtelemalla poliossa lyhyeksi jäänyttä tyttö kun muitakin. Vittuilen takaisin jos ja kun hän (aina) aukoi päätään. Se ei ilmeisemmin ollut luvallista ja minua alettiin karttaa. Todistuksen jaon jälkeen vain lähdin kun muut jäivät luokkaan halailemaan ja sopimaan jatkosta. En sanonut kenellekkään edes moi.